18.12.2009
In God we trust..
God is good..
Jesus is love..
Naita sloganeita on taalla joka puolella. Jokaisen Tricyklen (vahan kuin thaimaan tuktuk muttei kuitenkaan) ja bussin perassa lukee jokin uskonnollinen slogan,, autoissa on kojelaudalla thaimaan budha helyjen ja amulettien tilalla ristit ja jesus patsaat onnea tuomassa. Ja myos ennen lauttamatkan alkua tuli isolta taulu tv:sta rukous kuvituksineen.
Uskonnollista porukkaa nama Filippinot.
Ollaan nyt kolmatta paivaa Boholin Palicasag saarella ja Alona Beachilla. Majoituksen loytaminen taalta oli vahintaankin yhta vaikeaa kuin Malapascuassa ellei vaikeaampaakin ja paadyttiinkin hajaantumaan niin etta mie, Jere ja Kimmo ollaan samassa resortissa kun taas Juhani ja Heikki on toisessa.
Matka tanne sujui hyvin, taas piti kulkea bussilla Mayasta Cebu cityyn ja ottaa sielta sitten Super Cat katamaraani lautta Boholin Tagbilaraniin. Lautta terminaalin turvatarkastus oli kuin lentokentalta ellei tarkempikin. Oli lapivalaisut ja huumekoirat ym. Kimmo joutui luovuttamaan lethermaninsa lauttamatkan ajaksi huostaan, muiden tuliaseiden joukkoon, mista oikeastikin loytyi aseita! Taalla on ilmeisen suosittua kantaa kasiasetta mukana.. ja niita myydaankiin useissa paikoissa. Kiva oli nousta lautasta Boholissa ja nahda ensitoikseen kun joku paikallinen haki kasiaseensa sailytyksesta ja latasi heti lippaan sisaan, Nice. Myos Gun free Zone –alueita on paljon (onneksi), esimerkiki tama alona beach on Gun free Zone, mika tarkoittaa sita, etta tiella joka vie rannalle on tama kyseinen ase vapaa alue-kyltti ja pieni poliisikoppi, minne kasiaseet pitaisi sitten luovuttaa... tieda sitten kuinka moni oikeasti aseensa sinne luovuttaa.
Alona beach on todella turistirysa. Paljon nakyy lankkarimiehia Filippino vaimoke vierella. Tosin mitaan varsinaisia tyttobaareja taalla ei nayttaisi olevan.
Lapsia kiertaa rannalla laulamassa joululauluja ja pyytaa sittten rahaa.. muutama Thaimaata kapisempi rantakoira porraa poytien ymparilla, mutta muuten saa olla suhteellisen rauhassa.
Tehtiin heti ensimmaisena taytena paivana taalla Boholin pakollisten turistikohteiden katsastus kierros. Eli Tarsierit (kummituselain suomeksi) ja Chocolate hillsit on nyt nahty, paivan auto kierrokseen kuului myos ympattyna muutama muukin kohde; perhos sanctuary, joku vanha kirkko, bampu silta, filippiinien suurin vankeudessa kasvatettu kaarme (8m ja 250kg, python) ja yksi patsas. Super hypetetyt (ainakin Filippiinien puolesta) Chocolate hillsit oli aika pettymys, tai ei me kylla oikeastaan niilta mitaan erityisempaa odotettukaan, oltiin kuultu jo aiemmin ettei ne ole kovinkaan kummoiset ja nainhan se oli.. Nama kukkulat on muodostuneet aikain saatossa merenpohjan korallista, niiden tyontyessa ylospain.. eli tallaisia vihreita (kuivalla kaudella ruskeita, siksi suklaa sana nimessa) kukkuloita jotka on korkeudeltaan 40-120m on suhteellisen lahekkain jopa 1268 kappaletta.
Filippiinien suurin kaarme oli todellakin suuri ja lihava! Mutta alue muuten heratti lahinna ahistusta muilla elaimilla, jotka todellakaan ei kuuluneet pieniin hakkeihin.. allotti olla tukemassa moista toimintaa.
Heti seuraavana paivana teimme myos pari sukellusta. Ja onneksi onneksi saatiin natti saa! Oli kaunista katseltavaa molemmilla sukelluksilla ja Jerekin paasi sukeltamaan vihdoin, hyva hyva!
Tanaan meilla on jo toinen natti saa paiva putkeen, wau! Piiitkasta aikaa paasi makoilemaan rantaan ottamaan aurinkoa, tasta innostuneena paatin viela hemmotella itseani ja ottaa rannan hierojilta tunnin hieronnan. Tama kuitenkin osoittautui huonoksi valinnaksi... hieroja lahinna runnoi hartioitani ja siveli muuten.. ei hyva.
Ainiin miun uusi kutsumanimi on Juutalainen.. miusta on tullut ilmeisen pihi ja olen joka tilanteessa tinkimassa... siina vaiheessa kun muut on jo et tuo on ihan hyva hinta, niin mie viela vaannan hinnasta. Mika on itseasiassa tuonutkin ihan hyvat alet parissa tilanteessa meille J ja olenhan mie vissiin aika tarkka rahoistani nykyaan muutenkin,,, pihi kuin pihi. =D Ostin Cebu cityssa ensimmaisen vaatekappaleeni talla reissulla ja koin heti sen jalkeen kauheaa katumusta.. ei olisi pitanyt ostaa mitaan J
19.12.2009
Jo toinen taydellinen ranta paiva takanapain! Aurinko on hemmotellut meita oikein urakalla nyt pari viimeista paivaa, ihanaa!
Ja Joulu tulla jollottaa.. koin ehka tanaan pienta joulustressia(!), kun ahistelin siita etten ole lahettanyt yhden yhtaan korttia jouluksi kenellekaan! Huono ihminen, hyi minua. Mutta olisin siis halunnut kylla lahettaa, mutta taalla ei yksinkertaisesti ole tullut vastaan mitaan kortteja.. tai mitaan hvyia kortteja. Kiva etta taalla Alona beachilla myydaan Boracayn maisemakortteja tai muutoin todella auringon haalistamia rumia kortteja..
Ystavamme Kimmo jatkoi tanaan matkaa takaisin Cebulle ja nain jatti meidat reissaamaan loppu Filippiinien aikamme nelistaan.
Huomenna olisi sitten aamulla aikainen heratys kahdeksalta Negroksen Dumagueteen lahtevaan lauttaan. Dumaguetessa ollaan muutama paiva ja pari yota, niin etta saamme ehka hankittua vahan jotain herkkuja Joulua varten seka suurempi tarkoitus on tehda Dumaguetesta kasin sukelluksia Filippiinien parhaimpiiin sukelluskohteisiin kuuluvalle Apo islandille.
Mukavaa Joulun odotusta ja ihanaa Joululomaa niille joilla se on jo alkanut!
Niin ja nyt on muuten taas kuvia lisaa picasan albumeissa, kaykaahan katsastelemassa J ja varmasti viela yksi postaus tulee ennen joulua.. tai Jouluaattona.
lauantai 19. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Filippiinit
9.12.2009
Taalla sita ollaan Filippiineilla!
Lennot Bangkokista Manilaan ja Manilan kautta Cebun saarelle sujui todella hyvin. Miun mielta tietenkin ylensi heti Bangkokin paassa lentokoneessa soivat Joululaulut.
Manilassa tavattiin Heikki ja Juhani, jotka olivat lentaneet Kuala Lumpurista. Vasyneiden tervehdyksien jalkeen alkoi seuraavan lennon odottelu, mika aamuyolla muutaman tunnin nukkumisen jalkeen tuntui piiiiitkalta.
Ensi vaikutelmat Filippiineista on positiiviset; pieni sekoitus espanjaa, jenkkeja ja isosti aasiaa. Filippiinein kieli Pilipino kuulostaakin todella paljon espanjalta! Ja tuttuja sanoja espanjasta loytyy paljon ja esimerksiksi espanjalaiset numerot ovat ihan yleisessa kaytossa, kiitos espanjalaisten valloittajien. Englantia taalla myos puhutaan todella hyvin, kiitos jenkkien, jotka sotivat Filippiinit espanjalaisilta ja myohemmin japanilaisilta. Myos uskonto on espanjan kauden peruja, eli kristinusko on valtauskonto (katolilaisuus) lukuunottamatta etelaista Mindanaon saarta, joka on alusta asti ollut muslimien vallassa. Tama on myos se saari missa on levottomuuksia paa asiassa.
Meille kaikille tuli vahan sellainen fiilis etta talta voisi myos Keski-Amerikassakin nayttaa?
Cebu cityssa oli tarkoituksena ottaa yhteytta suomalaiseen Kimmoon, johon olimme tutustuneen Koh Taolla aikaisemmin ja joka myos olisi nyt Cebussa. Mutta kuinkas kavikaan, nettikahvilaan paastessamme toteammekin Juhanin kanssa etta Kimmohan on taalla ja kay viela ilmi etta olemme kaikki tsekkautuneet samaan hotelliin sisaan, hienoa .
Seuraavana aamuna matkamme jatkui viidestaan Moalboaliin, ensimmaiseen viralliseen matkakohteesemme Cebulla. Matka vierahti suht kivuttomasti paikallisbussissa jonka penkkirivit olivat kylla niin lahekkain toisia etta edes miun jalat eivat meinanneet mahtua ja asennon vaihtamisesta voi vain haaveilla. Oltiin muuten ainoat lansimaalaiset bussissa.
Moalboal on siis rannikko kaupunki cebun saaren lansirannikolla. Tarkoituksenamme oli tehda taalla pari sukellusta, missa suoriuduimme Heikin kanssa. Juhani suoritti samaan aikaan vapaasukelluksen kolmipaivaista jatkotason kurssia ja Kimmo ja Jere olivat nokat tukossa flunssan kourissa.
Sukellukset olivat jees, etenkin ensimmainen jolla naimme isoimmat kilpikonnat mita olemme koskaan Heikin kanssa nahneet.. Ja ne muuten oli isoja! Varmaan miun kadet levaallaan voisi kuvata yhden niista kokoa ;) myos merikaarme nakyi, merihevonen, kivikala ja paljon paljon isoa lehti korallia ja muuta hienoa!
Toisella sukelluksella kohokohtana oli jattimainen sardiinikalaparvi. Ikina en ole nahnyt yhta isoa kalaparvea, kun olimme parven ala puolella se peitti valon tulon pinnasta miltei taysin! Wow.
Moalboalissa olisi ollut myos mahdollisuus tehda paivan heppavaellus! Saat tosin oli sen verta huonot etta keskiviikko iltana teimme ratkaisun lahtea torstai aamuna takaisin Cebu cityyn. Takaisin tulo matkalla sattuikin sitten jotain kamalaa.. meidan bussi ja moottoripyorailija kolaroivat.. eika mitenkaan pienesti vaan meidan bussi kaytannossa ajoi kokonaan moottoripyorailijan yli. Moottoripyorailija tuli meita vastaan meidan kaistalla! Oli ilmeisesti koettamassa ohittaa omalla kaistalla kulkenutta ajoneuvoa huonoin tuloksin.. tai nain me paateltiin tapahtuneen, kukaan meista ei nahnyt mita siina oikeasti kavi, muutakuin etta me ajettiin omaa kaistaamme. Meidan bussi hajosi ja mopoilijalle kavi huonommin.. onneksi ambulanssilla ei kestanyt ikuisuutta tulla hakemaan loukkaantunutta pois.
Meidan matka jatkui sitten seuraavan samanyhtion bussilla joka ajoi turmapaikasta ohitse..
Aasialainen liikenne ei tunnetustikaan ole mitaan kilttia ajoa, muttei sentaan koskaan ole joutunut nain lahelta sita todistamaan.
Cebu cityssa meilla oli hoidettavana viisumimme jatkoajan hankinta, mika sujui todella helposti ja taytyy sanoa etta Cebun immigrationissa oltiin ehka ystavallisimpia kuin missaan muualla immigrationissa ikina! Nama jopa vitsailivat meille ja hymyilivat jne. Kun yleensa immigrationeissa on tiskin takana vain nyrpea naama ja saat varautua hieman taistelemaan etta saat asiasi siella hoidettua.
Huomenna sitten kohti meidan toista Cebun ns. Virallista matkakohdetta, Malapasqua islandia. Saari sijaitsee aivan cebun pohjois osassa. Kokoa saarella ei hirmuisemmin ole, opaskirjan mukaan sen pitaisi pystya kavelemaan ympari kolmessa tunnissa.. se olkoon tavoitteemme . Talla saarella olisi taas sukellusta ohjelmassa (missapapain Filippiineja ei olisi) ja toiveena nahda harvinaisia Thresher haita, mita juuri taman saaren ymparistossa usein porraa. Myos Mantaray olisi kuulemma mahdollisuus nahda... ja mandariinikalan parittelu tanssi on taman saaren erikoisuuksia, pidetaan peukkui!
13.12 Sunnuntai/ Malapascua island.
Saavuttiin Malapascua saarelle perjantaina reilun neljan tunnin bussimatkan ja noin 30minuutin lauttamatkan jalkeen.
Kampan saaminen saarelta osottautui vaikeammaksi kuin kuvittelimmekaan , tai ainakin hintaluokka oli meille monissa asunnoissa mahdoton (= hinnat alkaen 1500 pesoa/yo/2hloa eli noin 11 euroa yo per nenu). Loppujenlopuksi halvimmaksi ja hintalaatusuhteeltaan parhaimmaksi osoittautui perhemajoitus. Eli nyt ollaan viidestaan saman katon alla hienossa huoneessa, tasta lystista maksamme 420pesoa/hlo, eli huomattavasti vahemman kuin 600pesoa ;)
Talla saarella ei viela (on tulossa ihan pikapikaa kuulemma kyllakin) ole 24h sahkoa, kuin ehka jossain hienoimmissa resorteissa joissa on oma generaattori. Teita ei viela ole juurikaan, kinttupolkuja vain ja saarella asustaa ihan oikeita paikallisia, vaikka pieni ja turistisoitunut saari onkin. Myoskaan makeaa vetta on ilmeisesti vain rajoittuneesti, silla suihkuista tulee vain suolavetta. Meidan ikaisia tai nuorempia matjaajia taalla on aika vahan, enemmankin sellainen super sukeltajien/vedenalaista valokuvausta harrastavien saari.. ja samalla hieman vanhemman vaen suosiossa. Ja japanilaisten! niita taalla tuntuu riittavan.
Taman saaren suurin vetonaula on sukellus ja erityisesti Thresher sharksit (http://scubapeople.com/images/Picture-Trips/thresher.jpg) joita muualla maailmassa nakee todella harvoin, mutta taalla niita nakyy paivittain. Mekin teimme tana aamuna ensimmaisen sukelluksen joka oli nimenomaan tallainen Thresher shark sukellus. Kaytannossa tallainen hai spottaus sukellus tapahtuu niin etta laskeudumme aamu kuuden jalkeen hiekkapohjalle jonka tuntumassa on monia kalojen cleaning stationeja (=pikku kalat puhdistaa isompia) ja odotamme. Olemme hiljaa, liikkumatta, paikoillaan ja odotamme. Saimme odottaa noin 10 min. ennen ensimmaista hai havaintoa, mutta loppu sukelluksen (noin 20min) saimme nauttia Thresher sharkin uintia seuraten..
harmittaa vain etta nakyvyys ei ollut mikaan paras mahdollinen ja koska saa oli aika pilvinen ei valoa ollut liikaa reilussa 20metrissa missa olimme. Muiden mielesta vissiin super siistia ja tosi jees juttu nahda tuo hai ja olihan se nyt hienoa, mutta empa nyt tieda.. meita oli sukeltajia kuin leffateatterissa katsojia rivissa, varmaan miltei 30 tyyppia kytiksella.. ja tosiaan se ettei siella hiekkapohjalla ollut mitaan muuta..hmm. noh, tulipahan kaytya ;)
Toinen sukellus tehtiin iltapaivalla myos tarkoituksena nahda jotain isoja merenelavia, kuten Mantoja (http://www.mantaray.com/images/mantas/sidebar/manta_25.jpg) tai/ja Hammerhead sharkeja (http://www.divemagazine.co.uk/news/images/2005-gr8hammerhead1.jpg), mutta eipa naita tietenkaan nakynyt.. eli kiva sukellus.. reilu 30min. hiekkapohjalla istuen, ja vain 27 asteista merivetta = hemmetin kylma! Hrrrr.
Meista siis vain Mina, Heikki ja Kimmo paasi sukeltamaan, kun Juhanilla on jotain korva ongelmia ja Jere taas on ollut jo alkuvkosta asti flunssassa.. mika sita on aikas paljon harmittanut. Noh, toivottavasti pojat paranee ja paasee tekemaan taalla muutamat sukellukset ennen kuin jatkamme matkaa.
Meita ei saat ole kylla liikaa Filippiineilla suosineet.. aina kun on ollut matkustuspaiva on paistanut aurinko, mutta kaikki nama paikallaan olo paivat kun toivoisi olevan natty saa, etta voisi tehda kaikkea kivaa, onkin tullut vetta enemman tai vahemman ja ollut tosi pilvista. Onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa taalla.. vissiin viela noin 5 viikkoa?
Taalla soi muuten myos joululaulut ja on joulukoristeita = Jenni happy happy ja tyytyvainen ;) hih. Ja pojat kiroilee.. ;)
Ei taalla muuten kyl edes huomaisi mitaan Joulua.. mika ei ihme kylla minuu edes hirveammin haittaa.. tai johtuu varmaan juuri siita ettei edes tajua joulun tulevan kun sita ei taalla niin huomaa.
Hei, nyt muuten kannattaa kayda myo lukaisemassa Heikin ja Juhanin blogit! Molemmat ovat ehka jo paivitetty ja Heikilla pitaisi olla muutama kuvakin ladattuna!
Lisaa taas myohemmin :)
Taalla sita ollaan Filippiineilla!
Lennot Bangkokista Manilaan ja Manilan kautta Cebun saarelle sujui todella hyvin. Miun mielta tietenkin ylensi heti Bangkokin paassa lentokoneessa soivat Joululaulut.
Manilassa tavattiin Heikki ja Juhani, jotka olivat lentaneet Kuala Lumpurista. Vasyneiden tervehdyksien jalkeen alkoi seuraavan lennon odottelu, mika aamuyolla muutaman tunnin nukkumisen jalkeen tuntui piiiiitkalta.
Ensi vaikutelmat Filippiineista on positiiviset; pieni sekoitus espanjaa, jenkkeja ja isosti aasiaa. Filippiinein kieli Pilipino kuulostaakin todella paljon espanjalta! Ja tuttuja sanoja espanjasta loytyy paljon ja esimerksiksi espanjalaiset numerot ovat ihan yleisessa kaytossa, kiitos espanjalaisten valloittajien. Englantia taalla myos puhutaan todella hyvin, kiitos jenkkien, jotka sotivat Filippiinit espanjalaisilta ja myohemmin japanilaisilta. Myos uskonto on espanjan kauden peruja, eli kristinusko on valtauskonto (katolilaisuus) lukuunottamatta etelaista Mindanaon saarta, joka on alusta asti ollut muslimien vallassa. Tama on myos se saari missa on levottomuuksia paa asiassa.
Meille kaikille tuli vahan sellainen fiilis etta talta voisi myos Keski-Amerikassakin nayttaa?
Cebu cityssa oli tarkoituksena ottaa yhteytta suomalaiseen Kimmoon, johon olimme tutustuneen Koh Taolla aikaisemmin ja joka myos olisi nyt Cebussa. Mutta kuinkas kavikaan, nettikahvilaan paastessamme toteammekin Juhanin kanssa etta Kimmohan on taalla ja kay viela ilmi etta olemme kaikki tsekkautuneet samaan hotelliin sisaan, hienoa .
Seuraavana aamuna matkamme jatkui viidestaan Moalboaliin, ensimmaiseen viralliseen matkakohteesemme Cebulla. Matka vierahti suht kivuttomasti paikallisbussissa jonka penkkirivit olivat kylla niin lahekkain toisia etta edes miun jalat eivat meinanneet mahtua ja asennon vaihtamisesta voi vain haaveilla. Oltiin muuten ainoat lansimaalaiset bussissa.
Moalboal on siis rannikko kaupunki cebun saaren lansirannikolla. Tarkoituksenamme oli tehda taalla pari sukellusta, missa suoriuduimme Heikin kanssa. Juhani suoritti samaan aikaan vapaasukelluksen kolmipaivaista jatkotason kurssia ja Kimmo ja Jere olivat nokat tukossa flunssan kourissa.
Sukellukset olivat jees, etenkin ensimmainen jolla naimme isoimmat kilpikonnat mita olemme koskaan Heikin kanssa nahneet.. Ja ne muuten oli isoja! Varmaan miun kadet levaallaan voisi kuvata yhden niista kokoa ;) myos merikaarme nakyi, merihevonen, kivikala ja paljon paljon isoa lehti korallia ja muuta hienoa!
Toisella sukelluksella kohokohtana oli jattimainen sardiinikalaparvi. Ikina en ole nahnyt yhta isoa kalaparvea, kun olimme parven ala puolella se peitti valon tulon pinnasta miltei taysin! Wow.
Moalboalissa olisi ollut myos mahdollisuus tehda paivan heppavaellus! Saat tosin oli sen verta huonot etta keskiviikko iltana teimme ratkaisun lahtea torstai aamuna takaisin Cebu cityyn. Takaisin tulo matkalla sattuikin sitten jotain kamalaa.. meidan bussi ja moottoripyorailija kolaroivat.. eika mitenkaan pienesti vaan meidan bussi kaytannossa ajoi kokonaan moottoripyorailijan yli. Moottoripyorailija tuli meita vastaan meidan kaistalla! Oli ilmeisesti koettamassa ohittaa omalla kaistalla kulkenutta ajoneuvoa huonoin tuloksin.. tai nain me paateltiin tapahtuneen, kukaan meista ei nahnyt mita siina oikeasti kavi, muutakuin etta me ajettiin omaa kaistaamme. Meidan bussi hajosi ja mopoilijalle kavi huonommin.. onneksi ambulanssilla ei kestanyt ikuisuutta tulla hakemaan loukkaantunutta pois.
Meidan matka jatkui sitten seuraavan samanyhtion bussilla joka ajoi turmapaikasta ohitse..
Aasialainen liikenne ei tunnetustikaan ole mitaan kilttia ajoa, muttei sentaan koskaan ole joutunut nain lahelta sita todistamaan.
Cebu cityssa meilla oli hoidettavana viisumimme jatkoajan hankinta, mika sujui todella helposti ja taytyy sanoa etta Cebun immigrationissa oltiin ehka ystavallisimpia kuin missaan muualla immigrationissa ikina! Nama jopa vitsailivat meille ja hymyilivat jne. Kun yleensa immigrationeissa on tiskin takana vain nyrpea naama ja saat varautua hieman taistelemaan etta saat asiasi siella hoidettua.
Huomenna sitten kohti meidan toista Cebun ns. Virallista matkakohdetta, Malapasqua islandia. Saari sijaitsee aivan cebun pohjois osassa. Kokoa saarella ei hirmuisemmin ole, opaskirjan mukaan sen pitaisi pystya kavelemaan ympari kolmessa tunnissa.. se olkoon tavoitteemme . Talla saarella olisi taas sukellusta ohjelmassa (missapapain Filippiineja ei olisi) ja toiveena nahda harvinaisia Thresher haita, mita juuri taman saaren ymparistossa usein porraa. Myos Mantaray olisi kuulemma mahdollisuus nahda... ja mandariinikalan parittelu tanssi on taman saaren erikoisuuksia, pidetaan peukkui!
13.12 Sunnuntai/ Malapascua island.
Saavuttiin Malapascua saarelle perjantaina reilun neljan tunnin bussimatkan ja noin 30minuutin lauttamatkan jalkeen.
Kampan saaminen saarelta osottautui vaikeammaksi kuin kuvittelimmekaan , tai ainakin hintaluokka oli meille monissa asunnoissa mahdoton (= hinnat alkaen 1500 pesoa/yo/2hloa eli noin 11 euroa yo per nenu). Loppujenlopuksi halvimmaksi ja hintalaatusuhteeltaan parhaimmaksi osoittautui perhemajoitus. Eli nyt ollaan viidestaan saman katon alla hienossa huoneessa, tasta lystista maksamme 420pesoa/hlo, eli huomattavasti vahemman kuin 600pesoa ;)
Talla saarella ei viela (on tulossa ihan pikapikaa kuulemma kyllakin) ole 24h sahkoa, kuin ehka jossain hienoimmissa resorteissa joissa on oma generaattori. Teita ei viela ole juurikaan, kinttupolkuja vain ja saarella asustaa ihan oikeita paikallisia, vaikka pieni ja turistisoitunut saari onkin. Myoskaan makeaa vetta on ilmeisesti vain rajoittuneesti, silla suihkuista tulee vain suolavetta. Meidan ikaisia tai nuorempia matjaajia taalla on aika vahan, enemmankin sellainen super sukeltajien/vedenalaista valokuvausta harrastavien saari.. ja samalla hieman vanhemman vaen suosiossa. Ja japanilaisten! niita taalla tuntuu riittavan.
Taman saaren suurin vetonaula on sukellus ja erityisesti Thresher sharksit (http://scubapeople.com/images/Picture-Trips/thresher.jpg) joita muualla maailmassa nakee todella harvoin, mutta taalla niita nakyy paivittain. Mekin teimme tana aamuna ensimmaisen sukelluksen joka oli nimenomaan tallainen Thresher shark sukellus. Kaytannossa tallainen hai spottaus sukellus tapahtuu niin etta laskeudumme aamu kuuden jalkeen hiekkapohjalle jonka tuntumassa on monia kalojen cleaning stationeja (=pikku kalat puhdistaa isompia) ja odotamme. Olemme hiljaa, liikkumatta, paikoillaan ja odotamme. Saimme odottaa noin 10 min. ennen ensimmaista hai havaintoa, mutta loppu sukelluksen (noin 20min) saimme nauttia Thresher sharkin uintia seuraten..
harmittaa vain etta nakyvyys ei ollut mikaan paras mahdollinen ja koska saa oli aika pilvinen ei valoa ollut liikaa reilussa 20metrissa missa olimme. Muiden mielesta vissiin super siistia ja tosi jees juttu nahda tuo hai ja olihan se nyt hienoa, mutta empa nyt tieda.. meita oli sukeltajia kuin leffateatterissa katsojia rivissa, varmaan miltei 30 tyyppia kytiksella.. ja tosiaan se ettei siella hiekkapohjalla ollut mitaan muuta..hmm. noh, tulipahan kaytya ;)
Toinen sukellus tehtiin iltapaivalla myos tarkoituksena nahda jotain isoja merenelavia, kuten Mantoja (http://www.mantaray.com/images/mantas/sidebar/manta_25.jpg) tai/ja Hammerhead sharkeja (http://www.divemagazine.co.uk/news/images/2005-gr8hammerhead1.jpg), mutta eipa naita tietenkaan nakynyt.. eli kiva sukellus.. reilu 30min. hiekkapohjalla istuen, ja vain 27 asteista merivetta = hemmetin kylma! Hrrrr.
Meista siis vain Mina, Heikki ja Kimmo paasi sukeltamaan, kun Juhanilla on jotain korva ongelmia ja Jere taas on ollut jo alkuvkosta asti flunssassa.. mika sita on aikas paljon harmittanut. Noh, toivottavasti pojat paranee ja paasee tekemaan taalla muutamat sukellukset ennen kuin jatkamme matkaa.
Meita ei saat ole kylla liikaa Filippiineilla suosineet.. aina kun on ollut matkustuspaiva on paistanut aurinko, mutta kaikki nama paikallaan olo paivat kun toivoisi olevan natty saa, etta voisi tehda kaikkea kivaa, onkin tullut vetta enemman tai vahemman ja ollut tosi pilvista. Onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa taalla.. vissiin viela noin 5 viikkoa?
Taalla soi muuten myos joululaulut ja on joulukoristeita = Jenni happy happy ja tyytyvainen ;) hih. Ja pojat kiroilee.. ;)
Ei taalla muuten kyl edes huomaisi mitaan Joulua.. mika ei ihme kylla minuu edes hirveammin haittaa.. tai johtuu varmaan juuri siita ettei edes tajua joulun tulevan kun sita ei taalla niin huomaa.
Hei, nyt muuten kannattaa kayda myo lukaisemassa Heikin ja Juhanin blogit! Molemmat ovat ehka jo paivitetty ja Heikilla pitaisi olla muutama kuvakin ladattuna!
Lisaa taas myohemmin :)
perjantai 4. joulukuuta 2009
Bangkok
Pitkasta aikaa jotain uutta paivitysta tannekin!
Hommahan meni hyvinkin perinteisesti, eli Taolle mentiin ja sinne jumitettiin. Jai Koh Phayamit ja pikku Koh Changit talla eraa valista... noh, kevaalla sitten ;)
Saatiin kuitenkin onneksi suoritettua sukelluksen Rescue -kurssi, jee! eli ollaan nyt Jerenka yksi luokitus parempia sukeltajia :) Ja kylla olikin hyva kurssi! Saatiin toivomamme kouluttaja meille sita vetamaan (vaikkakin sitten hanen korvatulehduksen vuoksi muutamia paivia jouduimmekin vesipaivia siirtamaan) ja kaksi parasta divemaster traineeta siihen avustajaksi; Kadri ja Aki.
Rescue -kurssi piti sisallaan ensiapukurssin, stressi seka pelastus teoriaa ja kolme vesipaivaa. Ja nama paivat olivatkin sitten rankkoja, ei iltaisin tarvinnut unta odotella. Kaytannossa oltiin vesipaivina meressa useita tunteja harjoitellen erilaisia pelastus tekniikoita; kuinka rauhoitella/pelastaa panikoivaa sukeltajaa, miten toimia tajuttoman sukeltajan kanssa joka ei hengita (eli puhallus elvytysta vedessa, samalla sukeltajalta sukellus varusteita riisuen ja rantaan/veneeseen kantaen tai paremminkin raahaten) seka paljon muuta. Rankkaa, mutta mielenkiintoista ja olipahan kerrankin paivan paatteeksi sellainen olo etta jotain fyysista on tullut tehtya! :)
Ja miulle etenkin tuo kurssi toi kylla paaaaljon uutta, enaa ei ehka jannita oma sukeltaminenkaan niin paljoa :)
Taolla ei sen kummempaa. Ihania ystavia ja ihania hetkia heidan kanssaan. Saat oli aurinkoiset ja aurinkoakin paastiin rannalle ottamaan...
Nyt ollaan Jeren kanssa Bangkokissa ja koetetaan kuluttaa aikaa.
Tulimme tanne ihan uusin keinoin, nimittain junalla Chumponista! Ollaan aina ennen pidataydytty yobussi kyydissa, mutta koska viimeksi meidan yobussi olikin jo kolmelta yolla Bangkokissa, paatimme koettaa jotain muuta... eli Junaa, joka osottautuikin erittain hyvaksi! Eika hintakaan ollut yhtaan sen enempaa kuin mita olisimme bussista maksaneet... ja tietenkin meilla oli viela makuupaikat. Mie nukahdinkin samantien kun kiskojen kolina alkoi ja nukuin paremmin kuin koskaan ennen missaan yon yli menevassa kulkuneuvossa!
Junapaikat olivat aika samanlaiset kuin Malesiassa (olikohan kyseinen juna jopa tulossa malesian rajan takaa?), eli kaytava jossa verhoilla erotetaan omat punkat kaytavasta.
Perilla Bangkokissa oltiin puoli kuuden aikoja? Saatiin rinkat asemalle sailoon ja soimme aamiaista rauhassa...
Sitten taas uusia kokemuksia: mentiin testaamaan Bangkokin metro! Miulla oli viela siita todella vaara kasitys.. odotin jotain pimeaa, ahdistavaa ja likaista metroa, mutta painvastoin; Bangkokin metro on vasta 5 vuotta vanha, elikkas todella valoisa, hyva ilmastointi (=kylma) ja avaraa! Metrolla matkattiin pari pysakinvalia Silomiin, mista menimme aamu kavelylle Lumphini Parkkiin, missa myoskaan ei olla aiemmin kayty.
Ja tamakin oli todella hyva kokemus!
Istuimme ensin lammenrannalla penkilla kun huomasimme etta vieressamme onkin jonkin sortin varaani (yhta isoja kuin Raya yailla ja melkein yhta isoja kuin perhentianin saarella!) aamupalla aterioimassa pulua! ja kun enempi tarkkailtiin ymparillemme olisi voinut helposti laskea kymmenisenkin varaanin nakyvan siella sun taalla... yksi ryhtyi tekemaan liian laheista tuttavuutta nousemalla juuri kohdaltamme vedesta.. vaistimme suosiolla ja varaani kapottelikin penkkimme ympari haistellen josko meilta olisi jaanyt jotain syomista...
Puistossa oli paljon erilaisia urheilijoita.. tanssia, joogaa, lenkkeilijoita, aerobickaajia, tai chita jnejne. Olimme kavelemassa, kun yht'akkia kaikki pysahtyy, kukaan ei liikahtanutkaan.. kaikki lenkkeilijat ja muut urheilijat. Tajusimme samantien kaiuttimista kuuluvan thaimaan kansallismusiikin! Musiikkia tuli muutaman kerto(?)sakeen verran, jonka jalkeen kaikki jatkoivat lenkkeilyaan ja liikkumistaan normaalisti. Semmosta...
sen tiedan etta joltain radiokanavalta Kansalaislaulu soi muistaakseni kolmisen kertaa paivassa, mutta etta sen kuulleessaan pysahtyyko kaikki kaikkialla? hmm..
Puistosta loytyi myos kilpikonnia, varmaan parikymmenta kissaa, muutama irtokoira ja lukemattomat maarat lintuja.. oikea elaintarha. Aamuvarhain on lukemani mukaan myos niita parhaimpia hetkia kulkea puistossa, on niin rauhallista, eika liikenteen metelikaan kuulu puiston keskelle! Ja ilmakin tuntuu paljon puhtaammalta, kuin muualla Bangkokissa.
Puisto hetken jalkeen kavelimme tanne siam squarelle missa nama isoimmat ostoskeskukset sijaitsee. MBK mista kameramme hakisimme ei ollut viela auki ja paatimme kuluttaa aikaa leffassa.. menimme katsomaan 3D elokuvana Jim Careyn Christmas Carol:n.. ENka suosittele kenellekaan! oli aarettoman huono.. 3D:na naytti kylla hyvalta, mutta ihan surkea elokuva muutoin. Ei edes joulumielelle tullut! Mutta onneksi taalla soi kauppakeskuksissa joululaulut ja kaikkialla on (okei no jopa vahan rumia) jenkki tyylisia joulukoristeita.. :)
Kameran nouto sujui helposti.. tiskintakana oleva tytto pyysi allekirjoitukseni nouto lomakkeeseen, hymyili natisti ja siina se. Kamera kadessa ja naytto toimii! eika tarvinnut maksaa pennostakaan, ei edes siita Singaporeen lahettamisesta. Hienoa. Yksi piste Canonille.. (niiden monien miinusten jalkeen ollaan kylla viela miinuksen puolella, mutta tasta on hyva jatkaa).
Kaytiin myos ostamassa uusi muistitikku hajonneen tilalle (nii-in.. seKin meilta on mennyt rikki!) seka muita pienia kaytannon ostoksia tuli hoidettua.. Nyt kello tulee viisi ja viela olisi joitain tunteja aikaa kulutettavana, ennenkuin viitsii lahtea jatkamaan odotteluja lentokentalle.
Lento Filippiineille lahtee huomisen puolella 00:35. Heikki ja Juhani lentaa Kuala lumpurista ja meilla molemmilla on vaihto Filippiinien Manilassa, missa sitten poikiinkin tormaamme.
Eli ihan uusi maa, uusi valuutta ja uudet kujeet edessa! Innolla odotan!
Ollaan yhteydessa! Haleja kaikille!
Hommahan meni hyvinkin perinteisesti, eli Taolle mentiin ja sinne jumitettiin. Jai Koh Phayamit ja pikku Koh Changit talla eraa valista... noh, kevaalla sitten ;)
Saatiin kuitenkin onneksi suoritettua sukelluksen Rescue -kurssi, jee! eli ollaan nyt Jerenka yksi luokitus parempia sukeltajia :) Ja kylla olikin hyva kurssi! Saatiin toivomamme kouluttaja meille sita vetamaan (vaikkakin sitten hanen korvatulehduksen vuoksi muutamia paivia jouduimmekin vesipaivia siirtamaan) ja kaksi parasta divemaster traineeta siihen avustajaksi; Kadri ja Aki.
Rescue -kurssi piti sisallaan ensiapukurssin, stressi seka pelastus teoriaa ja kolme vesipaivaa. Ja nama paivat olivatkin sitten rankkoja, ei iltaisin tarvinnut unta odotella. Kaytannossa oltiin vesipaivina meressa useita tunteja harjoitellen erilaisia pelastus tekniikoita; kuinka rauhoitella/pelastaa panikoivaa sukeltajaa, miten toimia tajuttoman sukeltajan kanssa joka ei hengita (eli puhallus elvytysta vedessa, samalla sukeltajalta sukellus varusteita riisuen ja rantaan/veneeseen kantaen tai paremminkin raahaten) seka paljon muuta. Rankkaa, mutta mielenkiintoista ja olipahan kerrankin paivan paatteeksi sellainen olo etta jotain fyysista on tullut tehtya! :)
Ja miulle etenkin tuo kurssi toi kylla paaaaljon uutta, enaa ei ehka jannita oma sukeltaminenkaan niin paljoa :)
Taolla ei sen kummempaa. Ihania ystavia ja ihania hetkia heidan kanssaan. Saat oli aurinkoiset ja aurinkoakin paastiin rannalle ottamaan...
Nyt ollaan Jeren kanssa Bangkokissa ja koetetaan kuluttaa aikaa.
Tulimme tanne ihan uusin keinoin, nimittain junalla Chumponista! Ollaan aina ennen pidataydytty yobussi kyydissa, mutta koska viimeksi meidan yobussi olikin jo kolmelta yolla Bangkokissa, paatimme koettaa jotain muuta... eli Junaa, joka osottautuikin erittain hyvaksi! Eika hintakaan ollut yhtaan sen enempaa kuin mita olisimme bussista maksaneet... ja tietenkin meilla oli viela makuupaikat. Mie nukahdinkin samantien kun kiskojen kolina alkoi ja nukuin paremmin kuin koskaan ennen missaan yon yli menevassa kulkuneuvossa!
Junapaikat olivat aika samanlaiset kuin Malesiassa (olikohan kyseinen juna jopa tulossa malesian rajan takaa?), eli kaytava jossa verhoilla erotetaan omat punkat kaytavasta.
Perilla Bangkokissa oltiin puoli kuuden aikoja? Saatiin rinkat asemalle sailoon ja soimme aamiaista rauhassa...
Sitten taas uusia kokemuksia: mentiin testaamaan Bangkokin metro! Miulla oli viela siita todella vaara kasitys.. odotin jotain pimeaa, ahdistavaa ja likaista metroa, mutta painvastoin; Bangkokin metro on vasta 5 vuotta vanha, elikkas todella valoisa, hyva ilmastointi (=kylma) ja avaraa! Metrolla matkattiin pari pysakinvalia Silomiin, mista menimme aamu kavelylle Lumphini Parkkiin, missa myoskaan ei olla aiemmin kayty.
Ja tamakin oli todella hyva kokemus!
Istuimme ensin lammenrannalla penkilla kun huomasimme etta vieressamme onkin jonkin sortin varaani (yhta isoja kuin Raya yailla ja melkein yhta isoja kuin perhentianin saarella!) aamupalla aterioimassa pulua! ja kun enempi tarkkailtiin ymparillemme olisi voinut helposti laskea kymmenisenkin varaanin nakyvan siella sun taalla... yksi ryhtyi tekemaan liian laheista tuttavuutta nousemalla juuri kohdaltamme vedesta.. vaistimme suosiolla ja varaani kapottelikin penkkimme ympari haistellen josko meilta olisi jaanyt jotain syomista...
Puistossa oli paljon erilaisia urheilijoita.. tanssia, joogaa, lenkkeilijoita, aerobickaajia, tai chita jnejne. Olimme kavelemassa, kun yht'akkia kaikki pysahtyy, kukaan ei liikahtanutkaan.. kaikki lenkkeilijat ja muut urheilijat. Tajusimme samantien kaiuttimista kuuluvan thaimaan kansallismusiikin! Musiikkia tuli muutaman kerto(?)sakeen verran, jonka jalkeen kaikki jatkoivat lenkkeilyaan ja liikkumistaan normaalisti. Semmosta...
sen tiedan etta joltain radiokanavalta Kansalaislaulu soi muistaakseni kolmisen kertaa paivassa, mutta etta sen kuulleessaan pysahtyyko kaikki kaikkialla? hmm..
Puistosta loytyi myos kilpikonnia, varmaan parikymmenta kissaa, muutama irtokoira ja lukemattomat maarat lintuja.. oikea elaintarha. Aamuvarhain on lukemani mukaan myos niita parhaimpia hetkia kulkea puistossa, on niin rauhallista, eika liikenteen metelikaan kuulu puiston keskelle! Ja ilmakin tuntuu paljon puhtaammalta, kuin muualla Bangkokissa.
Puisto hetken jalkeen kavelimme tanne siam squarelle missa nama isoimmat ostoskeskukset sijaitsee. MBK mista kameramme hakisimme ei ollut viela auki ja paatimme kuluttaa aikaa leffassa.. menimme katsomaan 3D elokuvana Jim Careyn Christmas Carol:n.. ENka suosittele kenellekaan! oli aarettoman huono.. 3D:na naytti kylla hyvalta, mutta ihan surkea elokuva muutoin. Ei edes joulumielelle tullut! Mutta onneksi taalla soi kauppakeskuksissa joululaulut ja kaikkialla on (okei no jopa vahan rumia) jenkki tyylisia joulukoristeita.. :)
Kameran nouto sujui helposti.. tiskintakana oleva tytto pyysi allekirjoitukseni nouto lomakkeeseen, hymyili natisti ja siina se. Kamera kadessa ja naytto toimii! eika tarvinnut maksaa pennostakaan, ei edes siita Singaporeen lahettamisesta. Hienoa. Yksi piste Canonille.. (niiden monien miinusten jalkeen ollaan kylla viela miinuksen puolella, mutta tasta on hyva jatkaa).
Kaytiin myos ostamassa uusi muistitikku hajonneen tilalle (nii-in.. seKin meilta on mennyt rikki!) seka muita pienia kaytannon ostoksia tuli hoidettua.. Nyt kello tulee viisi ja viela olisi joitain tunteja aikaa kulutettavana, ennenkuin viitsii lahtea jatkamaan odotteluja lentokentalle.
Lento Filippiineille lahtee huomisen puolella 00:35. Heikki ja Juhani lentaa Kuala lumpurista ja meilla molemmilla on vaihto Filippiinien Manilassa, missa sitten poikiinkin tormaamme.
Eli ihan uusi maa, uusi valuutta ja uudet kujeet edessa! Innolla odotan!
Ollaan yhteydessa! Haleja kaikille!
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Back in the starting point..
Taalla taas, Koh Taolla :)
Tapasimme Mikan Lauantaina Phnom Penhissa, Jeren coltti oli jaanyt lentokentalle ja ranskanpastillit syoty ;) no eipa se mitaan. Hauska oli tavata Mika, mukava Heppu ja ehka naemme viela hanta thaimaan puolella myohemmin.
Meilla on nyt siis lennot Filippiineille 5.12, joten hyvin on muutamat vkot tassa viela aikaa ennen sita ja paatimmekin lahtea moikkaamaan tuttuja taas koh Taolle :) Tanne oli tullut nyt paljon vanhoja tuttujakin joita oli eri kiva paasta nakemaan!
Phnom Penhista Koh Taolle matkustaminen oli pieni rutistus. Phnom Penh - Bangkok kesti reilut 12 tuntia rajan ylityksineen. Bangkokissa olimme siis sunnuntai iltana noin klo 19:30 ja ehdimme kuin ehdimmekin hyppaamaan suoraan Chumponiin menevaan yobussiin. Taolla olimme maanantai aamuna yhdeksan jalkeen, reilun 24 tunnin matkustamisen jalkeen.
Tarkoituksena olisi tosiaan viettaa taalla se reilu vko ja tehda sukelluksen Rescue -kurssi, mika sisaltaa mm. ensiapukurssin ja harjoituksia ns. sukellus onnettomuus tilanteista. Olisi sitten taas ehka hieman varmempi sukeltaja ja valmiina Filippiineilla sukeltamiseen :)
Koh Taolta mennaan visiitille Koh Phayamille ja pienelle Koh Changille. Pienia saaria andamaanien meren puolella.. ja sitten kohti Filippiineja!
Taolle on lupailtu vahan monsuuni sateita viela, eli auringosta tuskin paasee taalla nauttimaan. Mutta kun seura on hyva ja ihan oikeaa ohjelmaakin (se kurssi) tiedossa niin viihtyy varmasti.
Tapasimme Mikan Lauantaina Phnom Penhissa, Jeren coltti oli jaanyt lentokentalle ja ranskanpastillit syoty ;) no eipa se mitaan. Hauska oli tavata Mika, mukava Heppu ja ehka naemme viela hanta thaimaan puolella myohemmin.
Meilla on nyt siis lennot Filippiineille 5.12, joten hyvin on muutamat vkot tassa viela aikaa ennen sita ja paatimmekin lahtea moikkaamaan tuttuja taas koh Taolle :) Tanne oli tullut nyt paljon vanhoja tuttujakin joita oli eri kiva paasta nakemaan!
Phnom Penhista Koh Taolle matkustaminen oli pieni rutistus. Phnom Penh - Bangkok kesti reilut 12 tuntia rajan ylityksineen. Bangkokissa olimme siis sunnuntai iltana noin klo 19:30 ja ehdimme kuin ehdimmekin hyppaamaan suoraan Chumponiin menevaan yobussiin. Taolla olimme maanantai aamuna yhdeksan jalkeen, reilun 24 tunnin matkustamisen jalkeen.
Tarkoituksena olisi tosiaan viettaa taalla se reilu vko ja tehda sukelluksen Rescue -kurssi, mika sisaltaa mm. ensiapukurssin ja harjoituksia ns. sukellus onnettomuus tilanteista. Olisi sitten taas ehka hieman varmempi sukeltaja ja valmiina Filippiineilla sukeltamiseen :)
Koh Taolta mennaan visiitille Koh Phayamille ja pienelle Koh Changille. Pienia saaria andamaanien meren puolella.. ja sitten kohti Filippiineja!
Taolle on lupailtu vahan monsuuni sateita viela, eli auringosta tuskin paasee taalla nauttimaan. Mutta kun seura on hyva ja ihan oikeaa ohjelmaakin (se kurssi) tiedossa niin viihtyy varmasti.
perjantai 13. marraskuuta 2009
Takaisin Phnom Penhissa
Hieman paremmilla mielin ollaan jalleen :) Saatiin kuulla etta kuvien palauttaminen muistikortilla voi olla mahdolista ja onnistua... joten eikohan se tasta.
Meidanhan alun perin piti menna Battambangista suoraan Thaimaahan ja mahdollisesti koh Changin suunnille tapaamaan Mikaa, Jere aidin tyokaveria, jolla olisi ehka jotain pienta tuomistakin mukanaan ;) Mutta sovimmekin tapaavamme Phnom Penhissa, ettei Mikan tarvitsisi tylsistya Koh Changilla.. me siis olemme Phnom Penhissa, mutta Mika ilmeisesti talla hetkelle Siem Reapissa hoitamassa korttiasioitansa, joten katsotaan ehdimmeko treffaamaan hanta nyt taalla Cambodzassa laisinkaan.. ja me koetamme keksia itsellemme jotain tekemista taalla Phnom Penhissa muutamaksi paivaksi :) eikohan se onnistu..
Battambang oli oikein mukava kaupunki, vaikka toiseksi suurin Phnom Penhin jalkeen ei se siltikaan ollut liian suuri.. Tiistaina otettiin paivaksi tuktuk joka vei meita erilaisiin paikkoihin..
Kaytiin ensimmaiseksi katsastamassa 1960- luvulla toiminnan aloittanut Pepsin tehdas, mika tietenkin 1970- luvulla Khmer rouge:n vuoksi myos lopetti toimintansa.
Seuraava kohde oli Slaket Crocodile farm. Ajateltiin tietenkin etta se on joku matelijoita turisteille esitteleva pieni elaintarha.. mutta joo, perilla saatiinkin selville etta se oli vahan kuin paikallinen turkistarhaamo! Pelkkia krokotiileja mielettomat maarat, ei kyllakaan missaan pienissa hakeissa vaan ihan isoissa aitaukissa, mutta niita siis kasvatettiin vain nahan vu0ksi! Ihme etta opaskirjassa ei mainittu tata pienta faktaa... Krokotiileja kasvatetaan noin 3-4 vuotta, jolloin ne on taysikokoisia. Talloin nahasta saadaan noin 400-500USD, eli aivan todella paljon rahaa, etenkin paikallisille! Poikaset ostetaan ulkomailta, euroopasta ja australiasta kuulemma paasaantoisesti ja nahatkaan eivat jaa Kambodzaan, vaan ne menevat ulkomaille... kenka-, laukku ja vaatetehtaisiin varmaan suurimmaksi osaksi.. Nailla krokoilla oli ainakin paljon paremmat oltavat kuin meidan minkeilla pikku hakeissaan...
Nahtiin myos kun aitauksen toisella puolen nyljettiin krokotiilia! Illalla olisi tarjolla krokotiili soppaa... onneksi kayttavat hyodyksi sitten sen lihankin.
Vahan jannitti myos olla kattelemassa krokoja, silla kaveltiin ilman kaiteita sellasella parinmetrin korkuisella tiiliseinalla.. sielta kun olisi horjahtanut krokojen lounaaksi... hui!
Seuraava meidan kohde oli Phnom Banan, joka oli maen paalla (358 porrasta!) oleva temppeli raunio, mista kuulemma Angkor Wat on saanut aikoinaan innoituksensa (saman nakoiset totterot tornit siellakin).
Pidimme pienen lounas tauon ennen temppelille kapuamista. Paasimme maistelemaan paikallista herkkua: kananmuna jonka sisalla on jo melkein elava tipu! eli poikanen on kehittynyt jo sen nakoiseksi, etta silla on nokka ja silmat ja sisaelimet jne. Mutta luut ja nokka jne. ovat viela todella pehmeat. Ja paras osa munassa oli sen mehu!(sita en maistanut mie, vain Jere!)
Kun mehut oli ryystetty sisalta, siveltiin siihen tivun paalle sitten limea ja pippuria ja eikun suuhun! Jere maistoi ensin ja rohkaisi minuakin maistamaan... eika se nyt niin pahaa ollut, mielikuva vain siita mita soi kylla oli! huih. Oppaamme oli niin innoissaan naista munista etta osti toisenkin ja naytti miten eri tavoin sita voi syoda.. eli toisinsanoen Jere reippaana soi sitten kaksi tallaista munaa perajalkeen.. hyva lounas! ja eikun rappusia kiipeamaan! :)
Meidan seuraan lounaalla liittyi myos muutama paikallinen mies, jotka kertoilivat yllattavankin avoimesti Khmer ROuge ajoista, miten se heita on koskettanut jne. Toinen paikallisista miehista puhui hyvaa englantiakin, oli aikoinaan ollut taistelemassa vietnamin sodassa jenkkien puolella! Oli todella mielenkiintoista kuunnella, silla harvoin paikalliset haluavat edes aloittaa keskustelua aiheesta...
Matkalla ajoimme alueen lapi, joka on kuuluisa Chileistaan. Niita kuivattiin tienvarsilla isojen pressujen paalla ja miten niiden tuoksu onkin huumaava! nam!
Kambodzan ainut viinitila loytyy Battambangin ulkopuolelta, missa paasimme maistamaan tilan tuottamaa punaviinia, rose viinia seka brandya. Ostimme myos ihan tilan kannattamis mielessa yhden punaviinipullon tuliaisiksi thaimaan tutuille :) Hienoa oli myos kuulla etta Kambodzan hallitus antaa tukea, jos keksit hyvan yritysidean. Tamankin tilan pitaja nauttii tallatavoin hallituksen rahallista tukea.. tai on saanut sita ainakin perustaessaan tilaa.
Kaytiin myos katsomassa Hedelma lepakoita.. Niita oli jonkin temppelin pihan puussa aivan mielettomasti. koko puu kaytannossakatsoen oli mustanaan niita!
Maisteltiin myos paikallista Palmuviinia/viinaa.. sita valutetaan tietynlaisesta palmupuusta, maistuu aivan hiivalle ja vahan imelalle.. sellaista valkeahkoa nestetta. Samaa litkua ollaan maisteltu myos Indonesian Lake Toballa viime reissulla.
Sitten kaytiin viela bambu junalla ajelemassa.. Kambodzassa kun ei henkilojuna liikennetta ole laisinkaan vaan muutamat junat mitka kulkee noin 20km/h on tavarajunia, eika naitakaan taida paljoakaan liikennoita. Kambodzalaiset on sitten keksineet tahan oman ratkaisunsa; He ovat rakentaneet bambusta levean alustan, minka pohjalla on vahan kuin akselit? kulkemassa kiskoilla ja perassa on moottori mika vedetaan kayntiin.. kyytiin mahtuu kolmesta-kuuteen ihmista.. ja silla sitten mennaan, jos joku tulee vastaan voi bambujunan purkaa.. ensin bambulaveri nostetaan pois ja sitten akselit alta..
Tama oli aika rahastus meininki ja turisteille suunnattu kyyditys, mutta jossain pain Battambangin aluetta kai voi viela oikeastikin kayttaa bambujunaa.
Kaikenkaikkiaan meilla oli todella mielenkiintoinen ja hieno paiva! Saatiin todella hyva opas, joka naytti kaikkea muutakin meille kuin vain ne sovitut nahtavyydet.
Ja naista kaikista paivan tapahtumistahan mulla olisi paljon hienoja kuvia ellei... eli toivotaan etta joskus saatte nahda milta vaikkapa se Kananmuna nayttaa mita syotiin!
Torstaina kaytiin jerenkaa Battambangin kuntokeskuksessa salilla! ja hieman uimassa, minka johdosta mulla on vielakin aivan sairaan kipeat lihakset :) mutta tekipa kylla hyvaakin! Miun kylkikaan mika sen yskan seurauksena meni tosi kipeaksi (ellei tosiaan jopa murtunut luu) ei vihoitellut yhtaan! jee :)
Torstai oli myos kampaamo paiva! Kambodzassa kampaamossa kaynti on melkein ilmaista.. Miun hiukset leikattiin, vielapa ihan hyvin ja leikkauksen hinta oli huimat 1$ !!! oikeasti.. alle euron! ja sitten varjays, mika maksoikin sitten 13$.. mutta jos kokonais summa jaa alle 10euroa ei se ole kovin paha kampaamo lasku ;)
Battambanissa ajettiin Angelina Jolien ja Pitin hyvantevaisyys jarjeston rakennuksen ohitse.. wooow :). mutta hienoa nahda etta taalla tosiaan toimii sellainen! Maddow-Jolie-Pitt Foundation, joka yllapitaa Samlaut(?) luonnonsuojelualueen toimintaa lahella Thaimaan rajaa..
semmottii.
Kambodza ei onneksi ole kahdessa ja puolessa vuodessa liikaa muuttunut. Ihmiset on edelleen ihanan ystavallisia ja auttavaisia ja vielakin aika innoissaan turisteista. Joka puolella (etenkin paakaupungin ulkopuolella) lapset huutelevat Hello:ta ja ovat innoissaan.
Englantia taalla puhutaan paremmin kuin thaimaassa..
AInoita eroja viimekertaan on Phnom Penhin liikenteen maara.. se tuntuisi olevan kasvanut ja autoja on enemman kuin aikaisemmin ja hienoja autoja ilman kilpia ei nae enaa juurilainkaan! (tama oli erittain tyypillista pari vuotta sitten, hieno auto ilman kilpia). Myoskin rahaa ei tarvitse enaa kayda pankissa vaihdattamassa pienempiin seteileihin, vaan nykyaan jokapaikassa tuntuu olevan antaa 20$ ja 50$ setelista takaisin!
Niin niille jotka eivat tieda Kambodzassa on kaytossa koko ajan kaksi valuuttaa; Kambodzan Riel:it ja jenkkien dollari. AIna kun maksat voit saada takaisin seka dollareita etta rieleja.
1USD on katukaytossa(esim.tuktukia maksettaessa) 4000Rielia, vaikka oikea vaihtokurssi taitaa nyt olla 1USD=4200Rielia.
Ollaan tallakertaa kaytetty kulkupelina myos mopotakseja muutaman kerran useammin kuin viimeksi.. ja tallakertaa myos vain kolme paalla :) EIhan sita nyt molempien omaa mopotaksia kannata ottaa kun kolme paallakin mahtuu ;) ja paikallisten mukaan mahtuu paljon enemmankin =D yleensa koko perhe menee yhden mopon paalla.
Tanaan mennaan illalla osallistumaan arvontaan. Walkabout ravintolassa on paapottina tana perjantaina miltei 10 000 USD !! siella on arvonta joka perjantai ja jos kukaan ei voita, potti kasvaa. Oltiin tuolla viime perjantainakin.. pakkohan sita on onneaan menna koettamaan viela kun taalla ollaan :) yksi arpakin kun maksaa vain sen 1$. Ja jos ostaa kolme arpaa saa oluen(1.25$) kaupan paalle..
Eli Pidetaan peukkuja! josko meidan huonotuuri olisi jo kaantynyt Hyvaksi!
Meidanhan alun perin piti menna Battambangista suoraan Thaimaahan ja mahdollisesti koh Changin suunnille tapaamaan Mikaa, Jere aidin tyokaveria, jolla olisi ehka jotain pienta tuomistakin mukanaan ;) Mutta sovimmekin tapaavamme Phnom Penhissa, ettei Mikan tarvitsisi tylsistya Koh Changilla.. me siis olemme Phnom Penhissa, mutta Mika ilmeisesti talla hetkelle Siem Reapissa hoitamassa korttiasioitansa, joten katsotaan ehdimmeko treffaamaan hanta nyt taalla Cambodzassa laisinkaan.. ja me koetamme keksia itsellemme jotain tekemista taalla Phnom Penhissa muutamaksi paivaksi :) eikohan se onnistu..
Battambang oli oikein mukava kaupunki, vaikka toiseksi suurin Phnom Penhin jalkeen ei se siltikaan ollut liian suuri.. Tiistaina otettiin paivaksi tuktuk joka vei meita erilaisiin paikkoihin..
Kaytiin ensimmaiseksi katsastamassa 1960- luvulla toiminnan aloittanut Pepsin tehdas, mika tietenkin 1970- luvulla Khmer rouge:n vuoksi myos lopetti toimintansa.
Seuraava kohde oli Slaket Crocodile farm. Ajateltiin tietenkin etta se on joku matelijoita turisteille esitteleva pieni elaintarha.. mutta joo, perilla saatiinkin selville etta se oli vahan kuin paikallinen turkistarhaamo! Pelkkia krokotiileja mielettomat maarat, ei kyllakaan missaan pienissa hakeissa vaan ihan isoissa aitaukissa, mutta niita siis kasvatettiin vain nahan vu0ksi! Ihme etta opaskirjassa ei mainittu tata pienta faktaa... Krokotiileja kasvatetaan noin 3-4 vuotta, jolloin ne on taysikokoisia. Talloin nahasta saadaan noin 400-500USD, eli aivan todella paljon rahaa, etenkin paikallisille! Poikaset ostetaan ulkomailta, euroopasta ja australiasta kuulemma paasaantoisesti ja nahatkaan eivat jaa Kambodzaan, vaan ne menevat ulkomaille... kenka-, laukku ja vaatetehtaisiin varmaan suurimmaksi osaksi.. Nailla krokoilla oli ainakin paljon paremmat oltavat kuin meidan minkeilla pikku hakeissaan...
Nahtiin myos kun aitauksen toisella puolen nyljettiin krokotiilia! Illalla olisi tarjolla krokotiili soppaa... onneksi kayttavat hyodyksi sitten sen lihankin.
Vahan jannitti myos olla kattelemassa krokoja, silla kaveltiin ilman kaiteita sellasella parinmetrin korkuisella tiiliseinalla.. sielta kun olisi horjahtanut krokojen lounaaksi... hui!
Seuraava meidan kohde oli Phnom Banan, joka oli maen paalla (358 porrasta!) oleva temppeli raunio, mista kuulemma Angkor Wat on saanut aikoinaan innoituksensa (saman nakoiset totterot tornit siellakin).
Pidimme pienen lounas tauon ennen temppelille kapuamista. Paasimme maistelemaan paikallista herkkua: kananmuna jonka sisalla on jo melkein elava tipu! eli poikanen on kehittynyt jo sen nakoiseksi, etta silla on nokka ja silmat ja sisaelimet jne. Mutta luut ja nokka jne. ovat viela todella pehmeat. Ja paras osa munassa oli sen mehu!(sita en maistanut mie, vain Jere!)
Kun mehut oli ryystetty sisalta, siveltiin siihen tivun paalle sitten limea ja pippuria ja eikun suuhun! Jere maistoi ensin ja rohkaisi minuakin maistamaan... eika se nyt niin pahaa ollut, mielikuva vain siita mita soi kylla oli! huih. Oppaamme oli niin innoissaan naista munista etta osti toisenkin ja naytti miten eri tavoin sita voi syoda.. eli toisinsanoen Jere reippaana soi sitten kaksi tallaista munaa perajalkeen.. hyva lounas! ja eikun rappusia kiipeamaan! :)
Meidan seuraan lounaalla liittyi myos muutama paikallinen mies, jotka kertoilivat yllattavankin avoimesti Khmer ROuge ajoista, miten se heita on koskettanut jne. Toinen paikallisista miehista puhui hyvaa englantiakin, oli aikoinaan ollut taistelemassa vietnamin sodassa jenkkien puolella! Oli todella mielenkiintoista kuunnella, silla harvoin paikalliset haluavat edes aloittaa keskustelua aiheesta...
Matkalla ajoimme alueen lapi, joka on kuuluisa Chileistaan. Niita kuivattiin tienvarsilla isojen pressujen paalla ja miten niiden tuoksu onkin huumaava! nam!
Kambodzan ainut viinitila loytyy Battambangin ulkopuolelta, missa paasimme maistamaan tilan tuottamaa punaviinia, rose viinia seka brandya. Ostimme myos ihan tilan kannattamis mielessa yhden punaviinipullon tuliaisiksi thaimaan tutuille :) Hienoa oli myos kuulla etta Kambodzan hallitus antaa tukea, jos keksit hyvan yritysidean. Tamankin tilan pitaja nauttii tallatavoin hallituksen rahallista tukea.. tai on saanut sita ainakin perustaessaan tilaa.
Kaytiin myos katsomassa Hedelma lepakoita.. Niita oli jonkin temppelin pihan puussa aivan mielettomasti. koko puu kaytannossakatsoen oli mustanaan niita!
Maisteltiin myos paikallista Palmuviinia/viinaa.. sita valutetaan tietynlaisesta palmupuusta, maistuu aivan hiivalle ja vahan imelalle.. sellaista valkeahkoa nestetta. Samaa litkua ollaan maisteltu myos Indonesian Lake Toballa viime reissulla.
Sitten kaytiin viela bambu junalla ajelemassa.. Kambodzassa kun ei henkilojuna liikennetta ole laisinkaan vaan muutamat junat mitka kulkee noin 20km/h on tavarajunia, eika naitakaan taida paljoakaan liikennoita. Kambodzalaiset on sitten keksineet tahan oman ratkaisunsa; He ovat rakentaneet bambusta levean alustan, minka pohjalla on vahan kuin akselit? kulkemassa kiskoilla ja perassa on moottori mika vedetaan kayntiin.. kyytiin mahtuu kolmesta-kuuteen ihmista.. ja silla sitten mennaan, jos joku tulee vastaan voi bambujunan purkaa.. ensin bambulaveri nostetaan pois ja sitten akselit alta..
Tama oli aika rahastus meininki ja turisteille suunnattu kyyditys, mutta jossain pain Battambangin aluetta kai voi viela oikeastikin kayttaa bambujunaa.
Kaikenkaikkiaan meilla oli todella mielenkiintoinen ja hieno paiva! Saatiin todella hyva opas, joka naytti kaikkea muutakin meille kuin vain ne sovitut nahtavyydet.
Ja naista kaikista paivan tapahtumistahan mulla olisi paljon hienoja kuvia ellei... eli toivotaan etta joskus saatte nahda milta vaikkapa se Kananmuna nayttaa mita syotiin!
Torstaina kaytiin jerenkaa Battambangin kuntokeskuksessa salilla! ja hieman uimassa, minka johdosta mulla on vielakin aivan sairaan kipeat lihakset :) mutta tekipa kylla hyvaakin! Miun kylkikaan mika sen yskan seurauksena meni tosi kipeaksi (ellei tosiaan jopa murtunut luu) ei vihoitellut yhtaan! jee :)
Torstai oli myos kampaamo paiva! Kambodzassa kampaamossa kaynti on melkein ilmaista.. Miun hiukset leikattiin, vielapa ihan hyvin ja leikkauksen hinta oli huimat 1$ !!! oikeasti.. alle euron! ja sitten varjays, mika maksoikin sitten 13$.. mutta jos kokonais summa jaa alle 10euroa ei se ole kovin paha kampaamo lasku ;)
Battambanissa ajettiin Angelina Jolien ja Pitin hyvantevaisyys jarjeston rakennuksen ohitse.. wooow :). mutta hienoa nahda etta taalla tosiaan toimii sellainen! Maddow-Jolie-Pitt Foundation, joka yllapitaa Samlaut(?) luonnonsuojelualueen toimintaa lahella Thaimaan rajaa..
semmottii.
Kambodza ei onneksi ole kahdessa ja puolessa vuodessa liikaa muuttunut. Ihmiset on edelleen ihanan ystavallisia ja auttavaisia ja vielakin aika innoissaan turisteista. Joka puolella (etenkin paakaupungin ulkopuolella) lapset huutelevat Hello:ta ja ovat innoissaan.
Englantia taalla puhutaan paremmin kuin thaimaassa..
AInoita eroja viimekertaan on Phnom Penhin liikenteen maara.. se tuntuisi olevan kasvanut ja autoja on enemman kuin aikaisemmin ja hienoja autoja ilman kilpia ei nae enaa juurilainkaan! (tama oli erittain tyypillista pari vuotta sitten, hieno auto ilman kilpia). Myoskin rahaa ei tarvitse enaa kayda pankissa vaihdattamassa pienempiin seteileihin, vaan nykyaan jokapaikassa tuntuu olevan antaa 20$ ja 50$ setelista takaisin!
Niin niille jotka eivat tieda Kambodzassa on kaytossa koko ajan kaksi valuuttaa; Kambodzan Riel:it ja jenkkien dollari. AIna kun maksat voit saada takaisin seka dollareita etta rieleja.
1USD on katukaytossa(esim.tuktukia maksettaessa) 4000Rielia, vaikka oikea vaihtokurssi taitaa nyt olla 1USD=4200Rielia.
Ollaan tallakertaa kaytetty kulkupelina myos mopotakseja muutaman kerran useammin kuin viimeksi.. ja tallakertaa myos vain kolme paalla :) EIhan sita nyt molempien omaa mopotaksia kannata ottaa kun kolme paallakin mahtuu ;) ja paikallisten mukaan mahtuu paljon enemmankin =D yleensa koko perhe menee yhden mopon paalla.
Tanaan mennaan illalla osallistumaan arvontaan. Walkabout ravintolassa on paapottina tana perjantaina miltei 10 000 USD !! siella on arvonta joka perjantai ja jos kukaan ei voita, potti kasvaa. Oltiin tuolla viime perjantainakin.. pakkohan sita on onneaan menna koettamaan viela kun taalla ollaan :) yksi arpakin kun maksaa vain sen 1$. Ja jos ostaa kolme arpaa saa oluen(1.25$) kaupan paalle..
Eli Pidetaan peukkuja! josko meidan huonotuuri olisi jo kaantynyt Hyvaksi!
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
Masennus ja itku
Miun piti kirjottaa tanaan et miten kivaa meil on ollu taalla Battambangissa ja mita kaikkee eilen tehtiin ja laittaa kuvat tanne.. mutta mutta. Naemma meidan super suotuisa EpaOnni kolkutteli taasen ovella eika meilla ole enaa yhtaan yhtaan YHTAAN kuvaa koko meidan reissusta!!!!!!!!!
Niin... eilen meidan canonin kamera jo vahan temppuili, luulin etta olin ite jotain mokaillut, mutta ei vissiin.. tanaan otin pari kuvaa kun rupesin kattomaan niita niin kamera ilmoitti etta NO IMAGE. ei siis yhtaan mitaan kuvaa katsottavana. Kamera onnistui siis itse jotenkin todella hamarasti formatoimaan? tai deletoimaan joka ikisen kuvan meidan kamerasta. Ja miulla ei todellakaan ollut osaa eika arpaa asiassa, vaan normaali kaytossa yht'akkia kuvia vaan ei enaa ollutkaan.
Joten ei tule kuvia eika tekstia nyt. Harmittaa aivan sairaasti.
semmosta.
kuviahan ne vain, mutta silti.....
Niin... eilen meidan canonin kamera jo vahan temppuili, luulin etta olin ite jotain mokaillut, mutta ei vissiin.. tanaan otin pari kuvaa kun rupesin kattomaan niita niin kamera ilmoitti etta NO IMAGE. ei siis yhtaan mitaan kuvaa katsottavana. Kamera onnistui siis itse jotenkin todella hamarasti formatoimaan? tai deletoimaan joka ikisen kuvan meidan kamerasta. Ja miulla ei todellakaan ollut osaa eika arpaa asiassa, vaan normaali kaytossa yht'akkia kuvia vaan ei enaa ollutkaan.
Joten ei tule kuvia eika tekstia nyt. Harmittaa aivan sairaasti.
semmosta.
kuviahan ne vain, mutta silti.....
perjantai 6. marraskuuta 2009
Bang Lung, Rattanakiri and Back in Phnom Penh.
Taalla sita taas ollaan takaisin Phnom Penhissa ja hyvalta tuntuu :)
Rattanakiri osuus oli oikein miellyttava ja mukava kokemus, joskin paikan paalla Bang Lungissa tulikin vietettya vain kolme taytta paivaa.
Viime sunnuntain aamuna meilla piti olla nouto tuk tukilla taalta Lake Sidelta bussi asemalle, mutta yllattaen luvattua noutoa ei kuulunut ja lahella oleva tuk tuk kuski kertoikin etta talla bussiyhtiolla ei olisi noutoa vesifestivaalien takia.. kiva. Noh, hetki pohdittiin etta uskoako tata tuk tuk kuskia... odoteltuamme aikamme eika noutoa edelleenkaan kuulunut hyppasimme taman tuk tuk kuskin kyytiin ja paasimme bussiasemalle ajoissa.
Matkalla hieman ihmettelimme etta mita kautta kuski mahtoi ajaa, silla Phnom Penhista Kratieen pitaisi olla olemassa paallystetty tie.. tama kuski kuitenkin ajoi paallystamatonta ja valilla todella heikko kuntoistakin tieta pysahdellen valilla ottamaan tavaraa ja ihmisia kyytiin. Kratiesta eteenpain jatkoimme kuitenkin jalleen paallystettya tieta Stung Trenia kohti.
Viimeinen ja pahin etappi oli kuitenkin Stung Trengista Bang Lungiin. Tie oli todella kuoppainen ja heti alussa oli iso ja suhteellisen syvakin vesi allas, mista meidan mini bussi paasi kuitenkin suht helposti yli. Minibussimme ei kuitenkaan ollut ihan uusimmasta paasta ja kerran Jeren pitikin osallistua tyonto puuhiin saadaksemme se uudelleen kayntiin :) Kokonaisuudessaan matka-aika oli kutakuinkin 11 tuntia. Saatiin huone lake view guesthousista 5$/yo tv:n kera, mista nakyi muutama hyva kanavakin, jee.
Maanantaina kaytiin kavelylla Bang Lungin keskustassa, missa ei oikeastaan ollut juurikaan mitaan. Koko keskusta koostui noin neljasta ristiin menevasta tiesta ja markkina-alueesta. Ravintoloita ei oikeastaan ollut, eika muita lansimaalaisiakaan nakynyt kuin muutama hassu.
Loydettiin kuitenkin paikka mista saatiin ostettua yhdet oluet ja istuttua ihmettelemassa kaupunkia.. Kulman takana hihitteli nuoria tyttoja, jotka yritti uskaltautua juttusille. Tulivat tuomaan meille lappusia ja juoksivat akkia karkuun :)
Tytot kirjoittivat kuitenkin hienoa englantia ja saimme hieman kommunikoitua heidan kanssaan :) Jere sai myos lapun missa luki I LOVE YOU! :) Lupasimme tulla viela takaisin moikkaamaan heita uudestaan.
Tiistai paivalle sovimme retken jonkin kylan hautausmaalle ja katsomaan paria kylaa.. Lahdimme retkelle kahden saksalaisen naisen kanssa. Matkaa tehtiin ensin mopojen kyydissa joku puolitoista tuntia ja sitten viela veneella noin tunti.. ja kylahan oli ihan samaa sarjaa kuin kaikki muutkin kylat mita on tullut aasiassa suunnilleen nahtya, nain karjistaen :) Eli kylien katselu ei meille Jeren kanssa oikein enaa maistu.. Hautausmaa oli erilainen ja hieno, mutta ei kylla tuollaisen matkustamisen arvoinen nahtavyys.. ja ei tama retki mikaan halpakaan ollut, mutta tulipahan tehtya :)
Paluu matkalla miun mopon etupyoran sisakumi puhkesi.. onneksi emme olleet paasseet viela kauaksikaan venesatamasta ja kumi voitiin vaihtaa siella. Silla tie mita mopojen kyydissa menimme oli todella mutainen ja pitka, eika matkalla olisi ollut valttamatta mitaan paikkaa vaihdattaa rikkinaista kumia. Mopokuskiemme kengat olivat aivan mutaiset ja jalat nilkkoja myoten, silla tie oli osittain todella vaikea kulkuinen mudan takia.
Keskiviikkona emme halunneet enaa maksaa suuria summia retkista, joten vuokrasimme polkupyorat ja lahdimme niilla katsomaan kraateri jarvea, jonne oli noin 5km matkaa. Melkein perilla huomasin etta miun pyorasta eturengas (se ulkokumi) oli rikki! Paasimme kuitenkin jarvelle asti, missa uimme aikamme ja paistattelimme paivaa. Vesi oli vihertavaa, mutta aika kirkasta ja puhtaan oloista ja myoskin juuri sopivan viileaa hellepaivalle. Jarvi oli muodoltaan taydellisen pyorea, minka takia monet ihmiset vaittavat sen syntyneen meteroriitin tormayksesta.
Paluumatka kaupunkiin ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Pyorat parkista haettuamme huomasimme etta tosiaan miun pyoran koko etukumi oli nyt tyhja, eika silla voisi enaa ajaa.. jouduimme taluttamaan pyoria muutamia kilometreja kovassa helteessa ylamakia ja alamakia. Onneksi ei tarvinnut aivan kaupunkiin asti hikoilla pyoria taluttaen vaan loysimme korjaamon missa oli myos polkupyoraan sopivia kumeja...
Todettiin Jeren kanssa etta mulla on joku taipumus naihin kumirikkoihin.. Viime pitkalla reissulla Juhanin kyydissa ollessani Balilla meilla hajosi mopon etukumi.. sitten talla reissulla Taolla olin Jarin kyydissa kun meni moposta etukumi rikki ja toisen kerran Akin kyydissa. Ja nyt kahden paivan aikana Bang Lungissa ensin moposta ja sitten viela fillarista! :)
Paatettiin lahtea Bang Lungista samaa matkaa saksalaisten naisten kanssa takaisin Phnom Penhiin jo torstaina, silla ei Bang Lungissa ihan hirmuisesti mitaan tekemista ollut jos et lahtenyt viidakko retkille. Jotenkin nuo viidakko vaellukset ei talla eraa meita edes kiehtoneet tuolla, silla ilmasto oli selkeasti viileampi ja koko maanantai kaytannossa satoi aamusta iltaan ja mietimme ettei viidakossa yo kaatosateessa hammockissa malaria hyttysten piirittamana valttamatta ollut se juttu.. ja tuolla tosiaan oli paljon malariaa liikenteessa (ja monia erittain myrkyllisia kaarmeita!). Miltei kaikilla oppailla keta oli toissa tuolla guesthousilla oli ollut malaria. Ja meilla ei tietenkaan ollut mitaan malaria laakitystakaan mukana. Saastetaan viidakko vaellukset jonnekin lampimampaan ;)
Paluumatka Bagn Lungista takaisin Phnom Penhiin sujui ihan ok. Tosin nyt talla huonolla tienpatkalla oleva vesi este oli nyt erittain vaikeakulkuinen, silla siihen oli muodostunut ison lammikon lisaksi myos iso muta-alue, mihin miltei kaikki maastoautoa suuremmat tai painavammat autot ja bussit jai jumiin. Paikalla oli onneksi kaksi traktoria, jotka vuoron peraan tyonsivat ja vetivat autoja mudasta.
Tietenkin aasialaiseen tapaan jarjestys ja organisonti talla tienalueella ei ollut mikaan paras mahdollinen.. kaikki halusivat olla seuraavana menossa, aiheuttaen sellaisia jumi kohtia ettei kukaan lopulta paassyt minnekaan. Oltiin suurinosa ajasta ulkona bussista silla kun ilmastointi ei ollut paalla oli bussissa tukahduttavan kuuma. Meidan bussi selvitti vesiylityksen hyvin, mutta jai jumiin mutaan. Tassa vaiheessa molemmat traktorit oli meidan bussin takana niin etteivat ne paasseet vetamaan sita ylos. Onneksi jonkin ajan kuluttua tuli toisesta suunnasta iso rekka joka auttoi meidat ylos.. aikaa tahan odotteluun kului miltei kolme tuntia. Kokonaisuudessaan matkaa tehtiin 14 tuntia, vaikka tulimmekin loppumatkan nyt kokonaan paallystettya tieta, eika mitaan kierto teitan niin kuin menomatkalla. Ei tarvinnut paljoa unta odotella illalla :)
Otettiin talla kertaa eri guesthousista huone.. tosin aivan samanlainen laituri viritelma tassakin on, mutta huoneet huomattavasti siistimmat ja hintaa se 5$ yo.
Ollaan taalla Phnom Penhissa muutama paiva. Koetetaan loytaa suomalaiselta hotelilta muutama tuttu ja viettaa aikaa heidan kanssaan. Sunnuntaina tai maanantaina viimeistaan jatketaan matkaa sitten kohti Battambangia, mika opaskirjan mukaan kuulostaakin oikein miellyttavalta kaupungilta. Toiseksi suurin kaupunki Phnom Penhin jalkeen!
ai niin ja HIENOA ISANPAIVAA IHANALLE ISKALLE! :)
Teilla siella alkaa olemaan kuulemma jo luntakin?! seka etelassa etta Joensuussakin? olen kade jos tasta talvesta tulee etelassakin hyva luminen! :)
Rattanakiri osuus oli oikein miellyttava ja mukava kokemus, joskin paikan paalla Bang Lungissa tulikin vietettya vain kolme taytta paivaa.
Viime sunnuntain aamuna meilla piti olla nouto tuk tukilla taalta Lake Sidelta bussi asemalle, mutta yllattaen luvattua noutoa ei kuulunut ja lahella oleva tuk tuk kuski kertoikin etta talla bussiyhtiolla ei olisi noutoa vesifestivaalien takia.. kiva. Noh, hetki pohdittiin etta uskoako tata tuk tuk kuskia... odoteltuamme aikamme eika noutoa edelleenkaan kuulunut hyppasimme taman tuk tuk kuskin kyytiin ja paasimme bussiasemalle ajoissa.
Matkalla hieman ihmettelimme etta mita kautta kuski mahtoi ajaa, silla Phnom Penhista Kratieen pitaisi olla olemassa paallystetty tie.. tama kuski kuitenkin ajoi paallystamatonta ja valilla todella heikko kuntoistakin tieta pysahdellen valilla ottamaan tavaraa ja ihmisia kyytiin. Kratiesta eteenpain jatkoimme kuitenkin jalleen paallystettya tieta Stung Trenia kohti.
Viimeinen ja pahin etappi oli kuitenkin Stung Trengista Bang Lungiin. Tie oli todella kuoppainen ja heti alussa oli iso ja suhteellisen syvakin vesi allas, mista meidan mini bussi paasi kuitenkin suht helposti yli. Minibussimme ei kuitenkaan ollut ihan uusimmasta paasta ja kerran Jeren pitikin osallistua tyonto puuhiin saadaksemme se uudelleen kayntiin :) Kokonaisuudessaan matka-aika oli kutakuinkin 11 tuntia. Saatiin huone lake view guesthousista 5$/yo tv:n kera, mista nakyi muutama hyva kanavakin, jee.
Maanantaina kaytiin kavelylla Bang Lungin keskustassa, missa ei oikeastaan ollut juurikaan mitaan. Koko keskusta koostui noin neljasta ristiin menevasta tiesta ja markkina-alueesta. Ravintoloita ei oikeastaan ollut, eika muita lansimaalaisiakaan nakynyt kuin muutama hassu.
Loydettiin kuitenkin paikka mista saatiin ostettua yhdet oluet ja istuttua ihmettelemassa kaupunkia.. Kulman takana hihitteli nuoria tyttoja, jotka yritti uskaltautua juttusille. Tulivat tuomaan meille lappusia ja juoksivat akkia karkuun :)
Tytot kirjoittivat kuitenkin hienoa englantia ja saimme hieman kommunikoitua heidan kanssaan :) Jere sai myos lapun missa luki I LOVE YOU! :) Lupasimme tulla viela takaisin moikkaamaan heita uudestaan.
Tiistai paivalle sovimme retken jonkin kylan hautausmaalle ja katsomaan paria kylaa.. Lahdimme retkelle kahden saksalaisen naisen kanssa. Matkaa tehtiin ensin mopojen kyydissa joku puolitoista tuntia ja sitten viela veneella noin tunti.. ja kylahan oli ihan samaa sarjaa kuin kaikki muutkin kylat mita on tullut aasiassa suunnilleen nahtya, nain karjistaen :) Eli kylien katselu ei meille Jeren kanssa oikein enaa maistu.. Hautausmaa oli erilainen ja hieno, mutta ei kylla tuollaisen matkustamisen arvoinen nahtavyys.. ja ei tama retki mikaan halpakaan ollut, mutta tulipahan tehtya :)
Paluu matkalla miun mopon etupyoran sisakumi puhkesi.. onneksi emme olleet paasseet viela kauaksikaan venesatamasta ja kumi voitiin vaihtaa siella. Silla tie mita mopojen kyydissa menimme oli todella mutainen ja pitka, eika matkalla olisi ollut valttamatta mitaan paikkaa vaihdattaa rikkinaista kumia. Mopokuskiemme kengat olivat aivan mutaiset ja jalat nilkkoja myoten, silla tie oli osittain todella vaikea kulkuinen mudan takia.
Keskiviikkona emme halunneet enaa maksaa suuria summia retkista, joten vuokrasimme polkupyorat ja lahdimme niilla katsomaan kraateri jarvea, jonne oli noin 5km matkaa. Melkein perilla huomasin etta miun pyorasta eturengas (se ulkokumi) oli rikki! Paasimme kuitenkin jarvelle asti, missa uimme aikamme ja paistattelimme paivaa. Vesi oli vihertavaa, mutta aika kirkasta ja puhtaan oloista ja myoskin juuri sopivan viileaa hellepaivalle. Jarvi oli muodoltaan taydellisen pyorea, minka takia monet ihmiset vaittavat sen syntyneen meteroriitin tormayksesta.
Paluumatka kaupunkiin ei sitten sujunutkaan niin hyvin. Pyorat parkista haettuamme huomasimme etta tosiaan miun pyoran koko etukumi oli nyt tyhja, eika silla voisi enaa ajaa.. jouduimme taluttamaan pyoria muutamia kilometreja kovassa helteessa ylamakia ja alamakia. Onneksi ei tarvinnut aivan kaupunkiin asti hikoilla pyoria taluttaen vaan loysimme korjaamon missa oli myos polkupyoraan sopivia kumeja...
Todettiin Jeren kanssa etta mulla on joku taipumus naihin kumirikkoihin.. Viime pitkalla reissulla Juhanin kyydissa ollessani Balilla meilla hajosi mopon etukumi.. sitten talla reissulla Taolla olin Jarin kyydissa kun meni moposta etukumi rikki ja toisen kerran Akin kyydissa. Ja nyt kahden paivan aikana Bang Lungissa ensin moposta ja sitten viela fillarista! :)
Paatettiin lahtea Bang Lungista samaa matkaa saksalaisten naisten kanssa takaisin Phnom Penhiin jo torstaina, silla ei Bang Lungissa ihan hirmuisesti mitaan tekemista ollut jos et lahtenyt viidakko retkille. Jotenkin nuo viidakko vaellukset ei talla eraa meita edes kiehtoneet tuolla, silla ilmasto oli selkeasti viileampi ja koko maanantai kaytannossa satoi aamusta iltaan ja mietimme ettei viidakossa yo kaatosateessa hammockissa malaria hyttysten piirittamana valttamatta ollut se juttu.. ja tuolla tosiaan oli paljon malariaa liikenteessa (ja monia erittain myrkyllisia kaarmeita!). Miltei kaikilla oppailla keta oli toissa tuolla guesthousilla oli ollut malaria. Ja meilla ei tietenkaan ollut mitaan malaria laakitystakaan mukana. Saastetaan viidakko vaellukset jonnekin lampimampaan ;)
Paluumatka Bagn Lungista takaisin Phnom Penhiin sujui ihan ok. Tosin nyt talla huonolla tienpatkalla oleva vesi este oli nyt erittain vaikeakulkuinen, silla siihen oli muodostunut ison lammikon lisaksi myos iso muta-alue, mihin miltei kaikki maastoautoa suuremmat tai painavammat autot ja bussit jai jumiin. Paikalla oli onneksi kaksi traktoria, jotka vuoron peraan tyonsivat ja vetivat autoja mudasta.
Tietenkin aasialaiseen tapaan jarjestys ja organisonti talla tienalueella ei ollut mikaan paras mahdollinen.. kaikki halusivat olla seuraavana menossa, aiheuttaen sellaisia jumi kohtia ettei kukaan lopulta paassyt minnekaan. Oltiin suurinosa ajasta ulkona bussista silla kun ilmastointi ei ollut paalla oli bussissa tukahduttavan kuuma. Meidan bussi selvitti vesiylityksen hyvin, mutta jai jumiin mutaan. Tassa vaiheessa molemmat traktorit oli meidan bussin takana niin etteivat ne paasseet vetamaan sita ylos. Onneksi jonkin ajan kuluttua tuli toisesta suunnasta iso rekka joka auttoi meidat ylos.. aikaa tahan odotteluun kului miltei kolme tuntia. Kokonaisuudessaan matkaa tehtiin 14 tuntia, vaikka tulimmekin loppumatkan nyt kokonaan paallystettya tieta, eika mitaan kierto teitan niin kuin menomatkalla. Ei tarvinnut paljoa unta odotella illalla :)
Otettiin talla kertaa eri guesthousista huone.. tosin aivan samanlainen laituri viritelma tassakin on, mutta huoneet huomattavasti siistimmat ja hintaa se 5$ yo.
Ollaan taalla Phnom Penhissa muutama paiva. Koetetaan loytaa suomalaiselta hotelilta muutama tuttu ja viettaa aikaa heidan kanssaan. Sunnuntaina tai maanantaina viimeistaan jatketaan matkaa sitten kohti Battambangia, mika opaskirjan mukaan kuulostaakin oikein miellyttavalta kaupungilta. Toiseksi suurin kaupunki Phnom Penhin jalkeen!
ai niin ja HIENOA ISANPAIVAA IHANALLE ISKALLE! :)
Teilla siella alkaa olemaan kuulemma jo luntakin?! seka etelassa etta Joensuussakin? olen kade jos tasta talvesta tulee etelassakin hyva luminen! :)
torstai 29. lokakuuta 2009
29.10.2009, Phnom Pehn, Kambodza
Suasdei!
Matka Koh Changilta Phnom Penhiin taittui mukavasti, yllattavan kivuttomasti ja nopeasti, vaikka matka kestikin aamu klo6sta ilta kuuteen.
Matkassa meilla oli mukana 6 herrasmiesta 60 vuoden molemmin puolin seka yksi kambodzalainen tytto seka muutama muu matkalainen. Jo rajalla huomasi, etta Kambodzaan ollaan tulossa. Rahan pyytajia riitti ja mekin jouduttiin maksamaan hieman ylimaaraista rajamuodollisuuksissa. Rajalla ei tietenkaan ollut mitaan lampokameroita, mita esim. lentokentilla on paljon sikainfluenssan vuoksi, vaan kehonlampotila mitattiin jokaiselta korvasta, samaan aikaan paikalliset kerasin meidan kaikkien passit ja oltiin Jeren kanssa vahan ihmeissamme etta mita tapahtuu.. homma toimikin niin etta paikalliset taytti siun puolesta maahantulokortin ja viisumihakemuksen ja hommasi leimat passiin, sitten ne tuli antamaan passia takaisin ja kasi ojossa tietenkin.. Hitto, olisi pitanyt tietaa etta tastakin palvelusta jotain ylimaaraista joutuu pulittamaan. Super arsyttava tapa myos kerata rahaa turisteilta, ei anneta vaihtoehtoa itse hoitaa asioita ja vasta lopussa kerrotaan etta ainiin tamakin maksaa sitten sen ja sen verran. Ensikerralla ollaan sitten taas viisaampia.
Phnom Penhissa mentiin koko porukalla Jussin omistamaan hotellin ja mekin Jeren kanssa otettiin sielta huoneet, vaikka hieman omaa hintatasoa enempi jouduimmekin maksamaan (15$), mutta kyllahan sielta sitten loytykin ilmastointi, tv missa hyvat kanavat ja jaakaappi.
Kolme yota viihdyimme miun ja seuraavana paivana Teron synttareita juhliessa. Miun synttaripaivana oltiin menossa keilaamaan, mutta keilaradan nahdessamme paatettiin jattaa valista, rata oli varmaan ihan ok. mutta miljoo oli sellanen vanha liikuntasali henkinen.. ei ihan mitaan meidan suomen Hohtokeilauksen tasoa :) Keilaradan vieressa oli sitten kuitenkin tormailuautot mita mentiin kokeilemaan, ja miten Huippuu se olikaan! Silla nailla autoillahan todellakin sitten tormailtiin! ei ollut mitaan tyhmaa -ei saa tormailla kieltoa ja autotkin kulki vahan lujempaa! niin siistii =D Illan kruunasi myos karaoken laulanta sellasessa karaoke boxissa/huoneessa, minne oli sitten taysi tarjoilu. Englanninkielisia kappaleita olisi vain saanut olla enemman ;)
Eli kaikinpuolin oikein onnistuneet synttarit.
Tanaan muutimme Jeren kanssa tuolta keskustan alueelta, tanne Phnom Penhin Lake sidelle. Taalla oli ennen iso jarvi ihan keskustan reunalla, mutta nyt jarvea on alettu pumppaamaan tyhjaksi ja tayttamaan hiekalla. Sinne aiotaan rakentaa ilmeisesti isoja uusia hotelleja ja ehka vahan uudempaa ja parempaa aluetta.. Harmi, silla tama jarvenranta alue on kyll tosi hienoa ja meille oikein sopivaa. Phnom Penhin reppureissaajien alue. Saatiin, todella perus huone 4$, ei ole hinnalla pilattu.
Sunnuntaina olisi tarkoitus jatkaa pojois Kambodzaan ja sielta itaan.. Rattanakiri alueelle, luonnon keskelle. Ehka kaydaan jopa vahan trekkaamassakin :)
Aurinkoa on riittanyt ja tosi natit kelit siis olleet! wuhu! toivottavasti nama jatkuvat.\
Haleja kaikille!
Matka Koh Changilta Phnom Penhiin taittui mukavasti, yllattavan kivuttomasti ja nopeasti, vaikka matka kestikin aamu klo6sta ilta kuuteen.
Matkassa meilla oli mukana 6 herrasmiesta 60 vuoden molemmin puolin seka yksi kambodzalainen tytto seka muutama muu matkalainen. Jo rajalla huomasi, etta Kambodzaan ollaan tulossa. Rahan pyytajia riitti ja mekin jouduttiin maksamaan hieman ylimaaraista rajamuodollisuuksissa. Rajalla ei tietenkaan ollut mitaan lampokameroita, mita esim. lentokentilla on paljon sikainfluenssan vuoksi, vaan kehonlampotila mitattiin jokaiselta korvasta, samaan aikaan paikalliset kerasin meidan kaikkien passit ja oltiin Jeren kanssa vahan ihmeissamme etta mita tapahtuu.. homma toimikin niin etta paikalliset taytti siun puolesta maahantulokortin ja viisumihakemuksen ja hommasi leimat passiin, sitten ne tuli antamaan passia takaisin ja kasi ojossa tietenkin.. Hitto, olisi pitanyt tietaa etta tastakin palvelusta jotain ylimaaraista joutuu pulittamaan. Super arsyttava tapa myos kerata rahaa turisteilta, ei anneta vaihtoehtoa itse hoitaa asioita ja vasta lopussa kerrotaan etta ainiin tamakin maksaa sitten sen ja sen verran. Ensikerralla ollaan sitten taas viisaampia.
Phnom Penhissa mentiin koko porukalla Jussin omistamaan hotellin ja mekin Jeren kanssa otettiin sielta huoneet, vaikka hieman omaa hintatasoa enempi jouduimmekin maksamaan (15$), mutta kyllahan sielta sitten loytykin ilmastointi, tv missa hyvat kanavat ja jaakaappi.
Kolme yota viihdyimme miun ja seuraavana paivana Teron synttareita juhliessa. Miun synttaripaivana oltiin menossa keilaamaan, mutta keilaradan nahdessamme paatettiin jattaa valista, rata oli varmaan ihan ok. mutta miljoo oli sellanen vanha liikuntasali henkinen.. ei ihan mitaan meidan suomen Hohtokeilauksen tasoa :) Keilaradan vieressa oli sitten kuitenkin tormailuautot mita mentiin kokeilemaan, ja miten Huippuu se olikaan! Silla nailla autoillahan todellakin sitten tormailtiin! ei ollut mitaan tyhmaa -ei saa tormailla kieltoa ja autotkin kulki vahan lujempaa! niin siistii =D Illan kruunasi myos karaoken laulanta sellasessa karaoke boxissa/huoneessa, minne oli sitten taysi tarjoilu. Englanninkielisia kappaleita olisi vain saanut olla enemman ;)
Eli kaikinpuolin oikein onnistuneet synttarit.
Tanaan muutimme Jeren kanssa tuolta keskustan alueelta, tanne Phnom Penhin Lake sidelle. Taalla oli ennen iso jarvi ihan keskustan reunalla, mutta nyt jarvea on alettu pumppaamaan tyhjaksi ja tayttamaan hiekalla. Sinne aiotaan rakentaa ilmeisesti isoja uusia hotelleja ja ehka vahan uudempaa ja parempaa aluetta.. Harmi, silla tama jarvenranta alue on kyll tosi hienoa ja meille oikein sopivaa. Phnom Penhin reppureissaajien alue. Saatiin, todella perus huone 4$, ei ole hinnalla pilattu.
Sunnuntaina olisi tarkoitus jatkaa pojois Kambodzaan ja sielta itaan.. Rattanakiri alueelle, luonnon keskelle. Ehka kaydaan jopa vahan trekkaamassakin :)
Aurinkoa on riittanyt ja tosi natit kelit siis olleet! wuhu! toivottavasti nama jatkuvat.\
Haleja kaikille!
tiistai 20. lokakuuta 2009
Ayuathaia, Pattaya and Koh Chang
20.10.2009
Viikko Taolta lahdosta on vierahtanyt todella nopeasti. Aina kun tulee uusia maisemia ja tekemista hieman eritavalla kuin Taolla niin aikakin alkaa kulumaan aivan eritavalla.
Taolta menimme tosiaan Bangkokiin lautalla ja yobussilla. Bussin piti olla Bangkokissa aamuyosta viiden aikaan, jolloin meidan ei valttamatta olisi tarvinnut enaa ottaa huonetta. Ja tama yleensa onkin pointtina kun matkustaa yobussilla, saastaa yhden yon majoituksen samalla ja ehka monen tunnin bussimatkakin sujuu nopeammin jos saa nukuttua. Noh, meidan bussi oli tietenkin sitten jo kello kolme yolla perilla ja pakkohan sita oli kamppa yoksi ottaa. Ja otettiin tietenkin se ensimmainen tuttu mesta missa ollaan aikaisemminkin oltu.. talla kertaa vaan paatimme ettei siihen hotelliin tartte enaa ikina menaa. Todella tympeaa asiakaspalvelua ja huone haisi ihan hirvealle kosteudelle.. YOK.
Bangkokissa saimme hoidettua tarkeimman, eli loysimme sen Canonin palvelutoimiston missa meidan kamera otettiin huostaan ja lahetettaisiin sielta Singaporeen.. aikaisintaan 2kk paasta saisimme sen takaisin.. ja luultavasti se menee siihen etta saadaan kamera vasta tammikuussa kun tulemme Filippiineilta takaisin Bangkokiin.
Sitten vaan bussilla (maksoi huimat 50THB) Ayuathaihin ja seuraavana aamuna sitten temppelikierrokselle. Hianon nakoista oli kylla juu! Tosin jokaiseen temppeliin piti maksaa erikseen sisaan ja meidan tuk tuk kuskilla oli aika omalaatuisen arvokas tuntitaksa 200THB/tunti! En tieda kylla mita muut tuk tukit olisivat veloittaneet.. Noh, me paastiin sitten katsomaan myos paria temppelia, jotka sijaitsivat huomattavasti kauempana kaupungin ulkopuolella, olivat upeita, ja oltiin toisella naista jopa ainoat turistit!
Meilla oli tarkoitus majoittua viela yksi yo guesthousissamme, mutta kun saavuimme sinne meille kerrottiin etta meidan pitaisi heti tehda Check out, koska huone oli jo buukattu muille. Noh, pika suihkujen ja check outin jalkeen teimme paatoksen lahtea jo sina paivana takaisin Bangkokiin.. ja nain olimme keskiviikko iltana jo takaisin Bangkokissa.
Torstai aamuna MiniVan kyyti Pattayalle. Olimme buukanneet sielta itellemme netinkautta 4tahden hotellin.. missa meita odottikin 46tuuman plasma tv ja muut hienoudet! Huoneen normaali hinta oli 2300THB, mutta netti tarjouksen ansiosta maksoimme siita vain 690THB. Paadyimme lopulta olemaan viela yhden yon Suomalaisessa bar&guesthousissa Smilersissa yhden yon, ennen kuin jatkoimme Smilersin omistajan ja muutaman muun suomalaisen kanssa Koh Changille.
Pattaya oli aika pitkalti sita mita me oltiin ajateltukin ja kuultukin. Ei koettu mitaan suurempaa jarkytysta, silla osattiin odottaa mita tuleman pitaa. Isona plussana oli suomibaarin pyttipannu ja ruisleivat !! nam!
Nyt ollaan oltu taalla Koh Changilla kaksi yota. Ollaan Klong Prao rannalla, joka on todella pitka valkea hiekkaranta. Meilla on pieni kiva puu bungalowi aivan rannassa kiinni. Taalla on ihana rauhottua Pattayajan huiskeen jalkeen. Heikkikin saapui tanne eilen meidan seuraksi. Ja tanaan olisi illalla tarkoitus nahda Leenaa ja Colinia, Taon tuttuja sukellusalan ihmisia. Muutama yo viela talla rannalla ja sitten mennaan katsomaan Lonely Beachia, minka pitaisi olla enemman Backbakcer ystavallinen... tarkottaen varmaan etta siella on ehka hieman viela rauhallisempaa ja enemman nuorisoa.
Koh Chang on aina vuoristoinen saari. Thaimaan toiseksi suurin Phuketin jalkeen, joten taalla riittaa pitkia valkeita hiekkarantoja. Taalla kulkee rantojen valissa tuktukia isompi Songthaewin nakoinen taxi/bussi service, milla paasee ihan napparasti kulkemaan eri rantojen valilla. Mopoa tuskin uskalletaan taalla vuokraa, on sen verta iso paikka ja tiet kiemuraisia jne.
Kuvia on otettu paljon, eli heti kun vain paasee hyvan nettiyhteyden aareen tulee kuvia Picasan albumiin!
Nyt ruokailemaan!
Viikko Taolta lahdosta on vierahtanyt todella nopeasti. Aina kun tulee uusia maisemia ja tekemista hieman eritavalla kuin Taolla niin aikakin alkaa kulumaan aivan eritavalla.
Taolta menimme tosiaan Bangkokiin lautalla ja yobussilla. Bussin piti olla Bangkokissa aamuyosta viiden aikaan, jolloin meidan ei valttamatta olisi tarvinnut enaa ottaa huonetta. Ja tama yleensa onkin pointtina kun matkustaa yobussilla, saastaa yhden yon majoituksen samalla ja ehka monen tunnin bussimatkakin sujuu nopeammin jos saa nukuttua. Noh, meidan bussi oli tietenkin sitten jo kello kolme yolla perilla ja pakkohan sita oli kamppa yoksi ottaa. Ja otettiin tietenkin se ensimmainen tuttu mesta missa ollaan aikaisemminkin oltu.. talla kertaa vaan paatimme ettei siihen hotelliin tartte enaa ikina menaa. Todella tympeaa asiakaspalvelua ja huone haisi ihan hirvealle kosteudelle.. YOK.
Bangkokissa saimme hoidettua tarkeimman, eli loysimme sen Canonin palvelutoimiston missa meidan kamera otettiin huostaan ja lahetettaisiin sielta Singaporeen.. aikaisintaan 2kk paasta saisimme sen takaisin.. ja luultavasti se menee siihen etta saadaan kamera vasta tammikuussa kun tulemme Filippiineilta takaisin Bangkokiin.
Sitten vaan bussilla (maksoi huimat 50THB) Ayuathaihin ja seuraavana aamuna sitten temppelikierrokselle. Hianon nakoista oli kylla juu! Tosin jokaiseen temppeliin piti maksaa erikseen sisaan ja meidan tuk tuk kuskilla oli aika omalaatuisen arvokas tuntitaksa 200THB/tunti! En tieda kylla mita muut tuk tukit olisivat veloittaneet.. Noh, me paastiin sitten katsomaan myos paria temppelia, jotka sijaitsivat huomattavasti kauempana kaupungin ulkopuolella, olivat upeita, ja oltiin toisella naista jopa ainoat turistit!
Meilla oli tarkoitus majoittua viela yksi yo guesthousissamme, mutta kun saavuimme sinne meille kerrottiin etta meidan pitaisi heti tehda Check out, koska huone oli jo buukattu muille. Noh, pika suihkujen ja check outin jalkeen teimme paatoksen lahtea jo sina paivana takaisin Bangkokiin.. ja nain olimme keskiviikko iltana jo takaisin Bangkokissa.
Torstai aamuna MiniVan kyyti Pattayalle. Olimme buukanneet sielta itellemme netinkautta 4tahden hotellin.. missa meita odottikin 46tuuman plasma tv ja muut hienoudet! Huoneen normaali hinta oli 2300THB, mutta netti tarjouksen ansiosta maksoimme siita vain 690THB. Paadyimme lopulta olemaan viela yhden yon Suomalaisessa bar&guesthousissa Smilersissa yhden yon, ennen kuin jatkoimme Smilersin omistajan ja muutaman muun suomalaisen kanssa Koh Changille.
Pattaya oli aika pitkalti sita mita me oltiin ajateltukin ja kuultukin. Ei koettu mitaan suurempaa jarkytysta, silla osattiin odottaa mita tuleman pitaa. Isona plussana oli suomibaarin pyttipannu ja ruisleivat !! nam!
Nyt ollaan oltu taalla Koh Changilla kaksi yota. Ollaan Klong Prao rannalla, joka on todella pitka valkea hiekkaranta. Meilla on pieni kiva puu bungalowi aivan rannassa kiinni. Taalla on ihana rauhottua Pattayajan huiskeen jalkeen. Heikkikin saapui tanne eilen meidan seuraksi. Ja tanaan olisi illalla tarkoitus nahda Leenaa ja Colinia, Taon tuttuja sukellusalan ihmisia. Muutama yo viela talla rannalla ja sitten mennaan katsomaan Lonely Beachia, minka pitaisi olla enemman Backbakcer ystavallinen... tarkottaen varmaan etta siella on ehka hieman viela rauhallisempaa ja enemman nuorisoa.
Koh Chang on aina vuoristoinen saari. Thaimaan toiseksi suurin Phuketin jalkeen, joten taalla riittaa pitkia valkeita hiekkarantoja. Taalla kulkee rantojen valissa tuktukia isompi Songthaewin nakoinen taxi/bussi service, milla paasee ihan napparasti kulkemaan eri rantojen valilla. Mopoa tuskin uskalletaan taalla vuokraa, on sen verta iso paikka ja tiet kiemuraisia jne.
Kuvia on otettu paljon, eli heti kun vain paasee hyvan nettiyhteyden aareen tulee kuvia Picasan albumiin!
Nyt ruokailemaan!
lauantai 10. lokakuuta 2009
Last days @ Koh Tao
Jahas, aika Taolla alkaa hupenemaan ja vihdoin paastaan jatkamaan matkaa!
Niina ja Ville olivat taalla pari paivaa kaymassa, oli huippu kivaa ja mukava piristysruiske tahan meidan Koh Tao- arkeen. Saatiin jopa aurinkoa ja nattia saata muutamaksi paivaksi tanne! jee :)
Viime maanantaina saapui sitten Heikki paikalle. Ja saatiin kasa herkkuja Heikin mukana Sadulta ja Edilta, Kiitos! viela on pari ruisleipapalasta syomatta :)
Aika on soljunut taalla mukavasti eteenpain.. viime tiistaina meilla oli taalla Akin 30v. synttarit, tilattiin ruokaa ja kakku ja herkuteltiin! nam.
Saat on olleet hieman vaihtelevia.. paa asiassa pilvista ja hieman sadettakin saatu kuurojen muodossa, joten valilla aika on jopa kaynyt hieman pitkaksi, etta odottaa jo kylla innolla matkustamaan paasemista ja uusia maisemia!
Meilla olisikin tarkoitus maanantaina jatkaa matkaa Bangkokiin lautta+ yobussi muodossa. Bangkokissa pitaisi saada vietya meidan rikkinainen kamera Canonin toimipisteeseen, mista toivottavasti he lahettaisivat sen Malesian Canonille hoitoon. Heti taman jalkeen otamme bussin kohti Ayuathaita, Thaimaan vanhaa paakaupunkia jossa sijaitsee myos hienoja temppeli raunioita.. siella jos ihmettelisimme kaupunkia muutaman paivan ja sitten jatkaisimme matkaa Koh Changille ja vahitellen kohti Kambodzaa.
Olen yrittanyt ettia meille edullisia lentoja Bangkok - Filippiinit marraskuun lopulle, mutta mitaan ei oikein tunnu loytyvan.. ei ainakaan mitaan tarpeeksi edullista, mutta onhan tassa viela aikaa... :) Juhani, Anni ja Juhanin aiti lentaa maanantaina Balille viettamaan sinne lokakuun viimeiset viikot.. Heikki tassa viela pahkailee etta kenen kelkkaan hyppaisi mukaan jos viela hyppaa mihinkaan taalta Taolta.
Tao on rauhottumut mielettomasti syyskuun alun jalkeen. Monet ravintolat ja kaupat on menneet kiinni viimeisen vkon aikana ja turisteja on todella vahan. Pahin monsuunihan on vasta alkamassa taalla.. hyva aika lahtea itse jatkamaan matkaa :) Pidetaan vain peukkuja ettei Bangkokissa tulvisi ja etta Koh Changilla saataisiin vahan aurinkoakin ja hyvia sukellus keleja.
Nattia syksya kaikille! kaykaa kattomassa kuvia, koetan laittaa sinne vahan lisaa taas tassa lahipaivina :)
Niina ja Ville olivat taalla pari paivaa kaymassa, oli huippu kivaa ja mukava piristysruiske tahan meidan Koh Tao- arkeen. Saatiin jopa aurinkoa ja nattia saata muutamaksi paivaksi tanne! jee :)
Viime maanantaina saapui sitten Heikki paikalle. Ja saatiin kasa herkkuja Heikin mukana Sadulta ja Edilta, Kiitos! viela on pari ruisleipapalasta syomatta :)
Aika on soljunut taalla mukavasti eteenpain.. viime tiistaina meilla oli taalla Akin 30v. synttarit, tilattiin ruokaa ja kakku ja herkuteltiin! nam.
Saat on olleet hieman vaihtelevia.. paa asiassa pilvista ja hieman sadettakin saatu kuurojen muodossa, joten valilla aika on jopa kaynyt hieman pitkaksi, etta odottaa jo kylla innolla matkustamaan paasemista ja uusia maisemia!
Meilla olisikin tarkoitus maanantaina jatkaa matkaa Bangkokiin lautta+ yobussi muodossa. Bangkokissa pitaisi saada vietya meidan rikkinainen kamera Canonin toimipisteeseen, mista toivottavasti he lahettaisivat sen Malesian Canonille hoitoon. Heti taman jalkeen otamme bussin kohti Ayuathaita, Thaimaan vanhaa paakaupunkia jossa sijaitsee myos hienoja temppeli raunioita.. siella jos ihmettelisimme kaupunkia muutaman paivan ja sitten jatkaisimme matkaa Koh Changille ja vahitellen kohti Kambodzaa.
Olen yrittanyt ettia meille edullisia lentoja Bangkok - Filippiinit marraskuun lopulle, mutta mitaan ei oikein tunnu loytyvan.. ei ainakaan mitaan tarpeeksi edullista, mutta onhan tassa viela aikaa... :) Juhani, Anni ja Juhanin aiti lentaa maanantaina Balille viettamaan sinne lokakuun viimeiset viikot.. Heikki tassa viela pahkailee etta kenen kelkkaan hyppaisi mukaan jos viela hyppaa mihinkaan taalta Taolta.
Tao on rauhottumut mielettomasti syyskuun alun jalkeen. Monet ravintolat ja kaupat on menneet kiinni viimeisen vkon aikana ja turisteja on todella vahan. Pahin monsuunihan on vasta alkamassa taalla.. hyva aika lahtea itse jatkamaan matkaa :) Pidetaan vain peukkuja ettei Bangkokissa tulvisi ja etta Koh Changilla saataisiin vahan aurinkoakin ja hyvia sukellus keleja.
Nattia syksya kaikille! kaykaa kattomassa kuvia, koetan laittaa sinne vahan lisaa taas tassa lahipaivina :)
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Reissussa, 2.8metristä aaltoa 8metrin välein...
24.9.2009 RAYA YAI
Päätettiin lähteä Taolta lomailemaan tänne Raya Yaille. Mukaamme lähti Aki, taon tuttavuus. Matkaa tehtiin Koh Tao – Suratthani yölautalla ja sieltä sitten aamulla mini bussilla Phukettiin. Matkanteko sujui hyvin, vaikkakin niin Thaimaalaiseen tapaan meitä vietiin paikasta toiseen odottamaan mini bussia ja yritettiimpä rahastaakin ylimääräistä jne. Mutta kun tuohon on jo niin tottunut täällä, ei siitä jaksanut sen kummemmin stressata.. samaassa kyydissä oli tosin aikasen monta sellaista turistia, joka ei ilmeisesti ollut tottunut tallaiseen pompotteluun ja odotteluun (meinasivat hieman hermostua), osa meni lankaankin ja maksoi hieman ekstraa samasta bussimatkasta. Noh me päästiin määränpäähämme eli Chalong satamakylään, missä käytiin Raya diversien shopilla ostamassa speed boat tiketit (800THB, mielettömän kallis!) seuraavalle aamulle ja saatiimpa kyyti kelpo hoteliinkin ( 7 inn) missä vietimme yön.
Seuraavana aamuna sitten lähdettiin oikein paketti matkaaja meiningillä Chalongista yhdeksän jälkeen speed boatilla kohti Raya yaita. Muut kyydissä olevat matkaajat olivat snorklausretkeläisiä ja me ainoat saarelle majoittumaan menevät. Chalongista lähti samaan aikaan monenmonta muuta samanlaista speedboattia turisteineen merille.. näky oli aika huvittava. Voin vain kuvitella millainen ruuhka rannassa on täyden sesonkin aikaan!
Saarelle pääastyämme meitä oli vastassa Raya diversien henkilökuntaa, jotka hoitivat rinkkamme paikallisten kyydissä ns. Keskustan Raya Fathers nimiseen resorttiin.. itse kävelimme (missä vähän kummastelimme maksamaamme venematkan hintaa, sillä speed boat tiketti pois saarelta maksoi vain 600THB!!). Täällä ei ole kuin muutama tie, niistä muutama päällystetty. Ei autoja, muutama traktori peräkärryineen ja pari mopoa sivu vaunulla. Meidän resortissa ei tällähetkellä meidän lisäksi majoitu kuin Raya diversien työntekijä ja me. Saarella sijaitsee yksi iso 5 tähden resortti ja sen lisäksi noin 3 muuta majoituskompleksia. Rauhallista on. Päästiin heti samanapäivänä sukeltamaankin. Suoraan rannasta 50minuutin pituinen sukellus, missä päästiin käymään pari kohdettta läpi.. ei ihan parhaat mahdolliset näkyvyydet, mutta miellyttävä sukellus ja onhan täällä tuota kalaa aika paljon ja eri lajikkeita Taoon verraten.
Tänään on sitten ollut sukelluksista välipäivä. Jerellä on ollut jo jonkin aikaa aikamoinen köhä ja mie sain ilmeisesti saman taudin Chalongin hotellihuoneen ilmastoinnista. Ääntä ei ole lähtenyt hirveästi ja kurkkua on kolottanut ja muutenkin oli viel koko aamupäivän tosi veto pois. Oonkin levännyt tän päivän meidän huoneessa. Pojat on olleet saunanrakennus puuhissa viidakossa...
Ainut negatiivisempi asia saaressa on sen kallius.. onneksi nyt on off season ja ei juurikaan turisteja niin mekin saatiin ihan ok tarjous tästä huoneesta = kolme yötä kahden hinnalla. Ja hyvä niin sillä saaren ehkä halvin majoitus on 1200THB/yö/3hlöä.. samoin esim. Thairuokaa et saa alle 120THB. Tietenkin saarilla on aina kalliimmat hinnat, mutta kun kuvitteli että Taolla olisi ollut jotenkin kalliimmat hinnat niin joo ei.. siellähän oli halpaa! Ollaan täällä varmaan vielä toiset 3yötä.. ehkä mahdollisesti. Katsotaan nyt, että miten pääsemme sukeltelemaan.. kun sääkin on ilmeisesti nouseva loppuvkoa kohden eli tuulisempaa, sateisempaa jne.
Mutta kuvia sitten kun päästään taolle ja pääsen käyttämään oikeaa nettikahvilaa.. nyt kirjottelen akin miniläppärillä jossa myöskin nettiyhteyss.. aika näppärä peli tämäkin. Ja onhan se aika kivaa kun pääsee oman bungalowinsa sängystäkin käsin nettiin surffailemaan... :)
Täällä alkoi juuri mieletön sadekuuro.. että ei täälläkään ole aina niin mahtavat säät ;)
Ensikertaan!
27.9.2009 Sunnuntai, Chumpon.
Nyt ollaankin takaisin jo Chumponissa ja Fame guesthousissa. Säät Rayan saarella olivat todella heikot, satoi, satoi ja myrskysi. Me ei enää Jerenkanssa lähdetty edes sukeltamaan, mutta Aki kävi heittämässä vielä toisen kuulemma kelpo sukelluksen rannasta käsin, kauemmaksi ei siinä säässä olisi päästy lähtemäänkään.
Olimme saarella siis vain yhden kolmen yön setin. Speed boat takaisin saarelta Chalongiin maksoi siis “vain” 600THB.. ja olipas aika hurja kokemus.. keli tosiaan oli Hieman kovempi kuin tullessa ja alkumatkan speedboat heittelehti rajusti ylös ja alas.. säätiedotuksen mukaan aallonkorkeus oli jopa 2,8m ja ne tuli kahdeksan metrin välein, oli aika kalpeaa ja pelokasta snorklaus porukkaa veneessä... minuukin pelotti aluksi aika paljon, ennen kuin kyytiin tottui..
Koska lautat saarelta takaisin mantereelle lähti vasta kolmelta iltapäivällä jouduimme majoittumaan Phuket townissa yhden yön verran, sillä matkaa chumponiin phuketista olisi noin 6h, emmekä olisi siis samanpäivän aikana ehtineet Chumponiin enää niin että täällä olisi mikään paikka ollut auki. Päätimme lähteä seuraavana päivänä ajoissa Chumponiin jossa voisimme sitten pähkäillä lähteäkö yölaivaan vai heti aamun ensimmäiseen..
No matkahan tänne kesti luonnollisestikin hieman kauemmin kuin arvioitu matka aika. Olimme Chumponissa 19:30, keli ilmeisen tuulinen ja yölautta kovin täysi (tai näin meille kerrottiin) että päätimme jäädä yöksi tänne ja lähteä aamun ensimmäisellä lautalla koh taolle.
Että sellainen reissu. Rahaa paloi viikossa aika paljon enempi kuin mitä olisi saanut. Ei se matkaaminen aina niin edullista ole, ei ainakaan tällainen edestakaisin kulkeminen. Ja harmi ettei kelit sattuneet kohdilleen, Rayan sukelluksista olisi silloin ehkä päässyt nauttimaan hieman enemmän... ja saaresta ylipäätään.
Mie oon ollut yskässä nyt viikon, sain apteekista jotain tabletteja jotka helpottavat oloa..en vaan oikeen tiedä et oisko nää pitänyt niellä vai imeskellä :) toistaiseksi olen imeskellyt... pitää huomenna hakea ihan jotain oikeaa yskänlääkettä, jotta tästä pääsee eroon.
Muuten täällä kaikki kunnossa... ei kai mitään ihmeellistä? Jeren köhä on melkein poissa kokonaan.
Toivotaan aurinkoisempia kelejä Taolle vaikka sielläkin kuulemma on viikon verran sadellut.. tällasta tää voi sadekaudella aina välillä olla..
Kuulemisiin!
Heidi, Risto (ja muu työväki): Kalevikin oli matkassa mukana, muttei se uskaltanut kertaakaan meidän mökistä Ryan saarella ulos... eikä kuva materiaaliakaan tullut otettua. Pitää ryhdistäytyä seuraavassa uudessa kohteessa.
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
Koh Tao, Thaimaa.
Koh Tao.
Mitapa sita taalta kertoisinkaan… aika on kulunut aivan omalla painollaan.. nopeasti. Ja tuntuu silta etta ollaan se 3 viikkoa ainakin taalla Jeren kanssa. Onneksi ei ole kiire minnekaan..
Tao nayttaa ja tuntuu viela samalta kuin ennenkin. Yhta hyvalta. Vaikkakin taalla bongailee paljon uusia rakennuksia.. isoja hotelleja uima-altaineen ym. Onneksi taalla on aika vahan ihmisia tallahetkella ja rauhallista!
Majoitutaan Jeren kanssa taalla taon “vuorella” Ok viewssa. Meilla on simppeli pieni puu bungalowi, mista maksamme noin 2 euroa per naama.. ja ehka vahemmankin jos olemme 4 viikkoa. Yhtena iltana oli termiiteilla Full Moon bileet meidan kylpyhuoneen viistossa katossa.. niita oli oikeasti varmaan useampi tuhat! Ja pari torakkaa ja hamahakki on tehnyt visiitin.. mutta eikohan nuo kesteta.. kunhan termiitit ei paata ryhtya olemaan meilla joka yo ;) Vuokrattiin myos mopo samointien.. ei taalla enaa osaa olla ilman sita..
Tuttuja naamoja on tippunut tanne mukavaa tahtia.. ensin tuli pojat ja Anni( Juhanin tyttoystava), sitten saapui Jari kaikkien suureksi yllatykseksi ;) ja lopulta myos Mallu, viime vuoden Taon tuttavuus.. ja tietty taalla oli jo paikalla paljon muita vanhoja tuttuja.
Isoin yllatys oli kun kuulimme etta Job to do on tulossa tanne keikalle! Thaimaalainen reggae bandi ja hyva sellainen. Keikkapaikkana toimi Tanote Bay, aika hankalassa paikassa sijaitseva poukama. Matka sinne ja takaisin mentiin Nuts:in autolla (saaren suurin pickup henkinen maasturi). Takaisin tullessa laskimme etta autossa oli 19 henkiloa.. ja tie oli todella todella huonossa kunnossa, toyssya, ylamakea ja alamakea.. matka teita pitkin oli noin 4 km ja meilla taisi kestaa matkan tekoon autolla se 30min.
Nyt on sitten oltu aika rauhassa taalla.. kaytiin jerenka silloin ekan vkon alussa jopa lenkilla! Ja kyllapa tuli hikoiltua! HUH. Se on hyva aloittaa lenkkeily taalla, jos ei suomessakaan lenkkeillyt… Huomenna ehka joogaamaan. Ja ehka parin paivan pasta jopa sukeltamaan.
Viime vkon saat oli vahan heikot.. pilvista ja tuulta, nyt onneksi aurinkokin on jo nayttaytynyt ja sukelluskelitkin (nakyvyys ja virrat, joo Hese taalla on ollut ihan oikeita virtauksia!!) tuntuvat paranevan paiva paivalta.. tanaan oli ensimmainen kunnon rantapaiva ja vaikka Molemmilla meilla olikin aurinkorasvat kohdillaan niin palettuahan sita tuli. Jere hieman punaisempi kuin mina.
Koetan ladata muutamia kuvia tuonne picasaan, kaykaahan katsomassa. Kuvia olisi tullut Jeren tekstiinkin tanne jo aikaisemmin, mutta kuvat oli kai liian isoja kun eivat tahtoneet latautua ollenkaan. Uusi yritys nyt.
EIkai tassa muuta kauhiasti terveisia kaikille! Taalta aurinkoiselta Koh Taolta.. :) me jatketaan lomailua.
Halein, Jenni
And for our Tim and other english fellows: have had a lot of fun, Koh Tao is full of nice Finnish (and other) people. We have simple wooden bungalow.. one night the termites were having a full moon party at our bathroom roof.. Luckily haven’t seen them since. At first the weathers weren’t that good, but now the last, I think four days have been nice and sunny.. did some sunbathing today and Jere got himself burned.. You know the band called Job to do? Its from Thailand and they play good reggae. Well they were here few nights ago. Very good gig. Yep. Nothing else. Just relaxing in a hammock and reading good book. Haven’t send you a card from here yet…. If Im not too busy here (lying in the sun or reading books or playing ping pong) I'll try to send you one from here too, have fun and et cetera. Hugz.
Mitapa sita taalta kertoisinkaan… aika on kulunut aivan omalla painollaan.. nopeasti. Ja tuntuu silta etta ollaan se 3 viikkoa ainakin taalla Jeren kanssa. Onneksi ei ole kiire minnekaan..
Tao nayttaa ja tuntuu viela samalta kuin ennenkin. Yhta hyvalta. Vaikkakin taalla bongailee paljon uusia rakennuksia.. isoja hotelleja uima-altaineen ym. Onneksi taalla on aika vahan ihmisia tallahetkella ja rauhallista!
Majoitutaan Jeren kanssa taalla taon “vuorella” Ok viewssa. Meilla on simppeli pieni puu bungalowi, mista maksamme noin 2 euroa per naama.. ja ehka vahemmankin jos olemme 4 viikkoa. Yhtena iltana oli termiiteilla Full Moon bileet meidan kylpyhuoneen viistossa katossa.. niita oli oikeasti varmaan useampi tuhat! Ja pari torakkaa ja hamahakki on tehnyt visiitin.. mutta eikohan nuo kesteta.. kunhan termiitit ei paata ryhtya olemaan meilla joka yo ;) Vuokrattiin myos mopo samointien.. ei taalla enaa osaa olla ilman sita..
Tuttuja naamoja on tippunut tanne mukavaa tahtia.. ensin tuli pojat ja Anni( Juhanin tyttoystava), sitten saapui Jari kaikkien suureksi yllatykseksi ;) ja lopulta myos Mallu, viime vuoden Taon tuttavuus.. ja tietty taalla oli jo paikalla paljon muita vanhoja tuttuja.
Isoin yllatys oli kun kuulimme etta Job to do on tulossa tanne keikalle! Thaimaalainen reggae bandi ja hyva sellainen. Keikkapaikkana toimi Tanote Bay, aika hankalassa paikassa sijaitseva poukama. Matka sinne ja takaisin mentiin Nuts:in autolla (saaren suurin pickup henkinen maasturi). Takaisin tullessa laskimme etta autossa oli 19 henkiloa.. ja tie oli todella todella huonossa kunnossa, toyssya, ylamakea ja alamakea.. matka teita pitkin oli noin 4 km ja meilla taisi kestaa matkan tekoon autolla se 30min.
Nyt on sitten oltu aika rauhassa taalla.. kaytiin jerenka silloin ekan vkon alussa jopa lenkilla! Ja kyllapa tuli hikoiltua! HUH. Se on hyva aloittaa lenkkeily taalla, jos ei suomessakaan lenkkeillyt… Huomenna ehka joogaamaan. Ja ehka parin paivan pasta jopa sukeltamaan.
Viime vkon saat oli vahan heikot.. pilvista ja tuulta, nyt onneksi aurinkokin on jo nayttaytynyt ja sukelluskelitkin (nakyvyys ja virrat, joo Hese taalla on ollut ihan oikeita virtauksia!!) tuntuvat paranevan paiva paivalta.. tanaan oli ensimmainen kunnon rantapaiva ja vaikka Molemmilla meilla olikin aurinkorasvat kohdillaan niin palettuahan sita tuli. Jere hieman punaisempi kuin mina.
Koetan ladata muutamia kuvia tuonne picasaan, kaykaahan katsomassa. Kuvia olisi tullut Jeren tekstiinkin tanne jo aikaisemmin, mutta kuvat oli kai liian isoja kun eivat tahtoneet latautua ollenkaan. Uusi yritys nyt.
EIkai tassa muuta kauhiasti terveisia kaikille! Taalta aurinkoiselta Koh Taolta.. :) me jatketaan lomailua.
Halein, Jenni
And for our Tim and other english fellows: have had a lot of fun, Koh Tao is full of nice Finnish (and other) people. We have simple wooden bungalow.. one night the termites were having a full moon party at our bathroom roof.. Luckily haven’t seen them since. At first the weathers weren’t that good, but now the last, I think four days have been nice and sunny.. did some sunbathing today and Jere got himself burned.. You know the band called Job to do? Its from Thailand and they play good reggae. Well they were here few nights ago. Very good gig. Yep. Nothing else. Just relaxing in a hammock and reading good book. Haven’t send you a card from here yet…. If Im not too busy here (lying in the sun or reading books or playing ping pong) I'll try to send you one from here too, have fun and et cetera. Hugz.
lauantai 5. syyskuuta 2009
Last call Mr. Jere and Ms.Jenni
Jere on keyboard:
Ah, Tao.
Mutta alkuun. Maanantaina Helsinki-Vantaalla Jennin kanssa oluella istuessamme reissufiilikset oli suuri pettymys. Syyna lieni edellisen viikon kiire tai rankka viikonlopu ennen lahtoa. Nokka kohti Lontoota.
Lontoossa naimme heti alkuun edelliselta reissulta tutun Timin, joka osoittautui juuri niin hauskaksi mieheksi kuin muistimmekin. Ilta meni rattoisasti kuulumisia vaihdellen. Tim tosin joutui tyytymaan vain pariin oluseen seuraavan paivan tiukan tyopaivan vuoksi. En olisi itsekkaan kahta enempaa juonut jos seuraavana paivana olisi odotanut 16 kilometrin juoksulenkki taydessa taisteluvarustuksessa. Toisaalta harjoitus oli otettava tosissaan viikon lopulla taas jatkuvan Afganistanin kommennuksen vuoksi. Tim ajelutti meita hieman Lontoon keskustassa ja vei oluelle lempi baariinsa. Ilta olikin parempi, kuin viela aamulla uskalsi odottaa.
Hauskan illan jalkeen olikin vuorossa Jennin raataloima turistikierros Lontoon noviisille. Tulipahan itsekin kaveltya varmaan samainen 16 kilometria tutkailen kaikki mahdolliset nahtavyydet. Nain ensikertalaiselle Lontoo oli ehka pettymys. Upea paikka toki ja kulttuurillisesti rikas, mutta aivan liian kiireinen ja hektinen.
Onneksi illalla pois pahimmasta ja Kuala Lumpuriin Airasialla. Halpalentoyhtioksi erittain toimiva kokonaisuus. Jalkatilat paremmat kuin Finnairilla eika muutenkaan valittamista. 12,5 tuntia vierahti yllattavan kivuttomasti ja ensimmainen Aasian kuuman kostea honkays nosti tunnelmaa jo lahes korkealle.
Kuala Lumpur ei sitten tarjonnutkaan mitaan uutta kameran lisaksi, jota Jennin oli kinunnut nelisen kuukautta. Sitkeys palkittiin ja nyt on veden ja polyn kestava kamera. Mukava lisa snorkklailuun. Tosin kameroita ihmetellessa havisi vanha muistikortti, jossa oli kaikki laksiaskuvat...
Perjantai aamuna paastiinkin Jennin kanssa elementtiimme. Puoli neljalta aamulla sangysta ylos ja kentalle, josta oli tarkoitus lentaa Phukettiin. Jo edellisen paivana pitkaan mietimme onko Malesiassa sama aika, kuin Thaimaassa ja ylimielisina toisen pitkan reissun matkaajina tiesimme toki oikean vastauksen. Lentokentalla joimme aamukahvit rauhassa - olihan boardingin alkuun viela yli tunti. Noh, eihan se mennytkaan ihan niin kuin elokuvissa. Kahdestaan portin edessa istuessamme ihmetys valtasi mielen ja lennon aikataulua oli tarkistettava. Kylla, Malesian aika on eri kuin Thaimaassa ja olimme myohastyneet lennoltamme (Hese ala naura). Sitten alkoikin saato, koska tavaramme olivat poistettu lennolta ja ne piti hakea saapuvien lentojen puolelta. Ongelmana se, etta passeissamme oli leima, jonka mukaan olemme jo poistuneet maasta.
Onneksi Airasian henkilokunta osoitti jalleen olevansa huippu terassa. Ensin buukkasivat meille lennot heti seuraavaan koneeseen (vain 36 euroa per naama) ja sen jalkeen hoitivat meidat ulos terminaalista reppuja hakemaan. Neljan tunnin odottelun jalkeen olimme vihdoin koneessa matkalla Phukettiin.
Kuala Lumpurin lentokentta on muuten varmasti maailman kylmin kentta. Lampotila oli maksimissaan 18 asteessa - hyi hemmetti. Kiva olla jaassa sisatiloissa kolme tuntia maassa, jossa ulkolampotila pyorii aina yli 25 asteen.
Phuketista nopeasti bussi alle ja kohti Chumponia. Perilla 22.30 illalla, syomaan ja nukkumaan. Aamunlautta Taolle ja vihdoin ollaan taalla. Nyt tuntuu ensimmaista kertaa oikeasti hyvalle ja silta, etta olemma todella paasseet reissuun.
Nyt alkaa se, mita on kaksi vuotta odotettu. Kunhan paasemme pahimmasta vasymyksesta ohi niin sitten rajahtaa. Toivottavasti ehdimme levata nopeasti nimittain maanantaina paikalle saapuu Petteri, Wilkku ja Tommi. Se ei tieda helppoa jatkoa, mutta varmasti hauskaa sellaista.
Ah, Tao.
Mutta alkuun. Maanantaina Helsinki-Vantaalla Jennin kanssa oluella istuessamme reissufiilikset oli suuri pettymys. Syyna lieni edellisen viikon kiire tai rankka viikonlopu ennen lahtoa. Nokka kohti Lontoota.
Lontoossa naimme heti alkuun edelliselta reissulta tutun Timin, joka osoittautui juuri niin hauskaksi mieheksi kuin muistimmekin. Ilta meni rattoisasti kuulumisia vaihdellen. Tim tosin joutui tyytymaan vain pariin oluseen seuraavan paivan tiukan tyopaivan vuoksi. En olisi itsekkaan kahta enempaa juonut jos seuraavana paivana olisi odotanut 16 kilometrin juoksulenkki taydessa taisteluvarustuksessa. Toisaalta harjoitus oli otettava tosissaan viikon lopulla taas jatkuvan Afganistanin kommennuksen vuoksi. Tim ajelutti meita hieman Lontoon keskustassa ja vei oluelle lempi baariinsa. Ilta olikin parempi, kuin viela aamulla uskalsi odottaa.
Hauskan illan jalkeen olikin vuorossa Jennin raataloima turistikierros Lontoon noviisille. Tulipahan itsekin kaveltya varmaan samainen 16 kilometria tutkailen kaikki mahdolliset nahtavyydet. Nain ensikertalaiselle Lontoo oli ehka pettymys. Upea paikka toki ja kulttuurillisesti rikas, mutta aivan liian kiireinen ja hektinen.
Onneksi illalla pois pahimmasta ja Kuala Lumpuriin Airasialla. Halpalentoyhtioksi erittain toimiva kokonaisuus. Jalkatilat paremmat kuin Finnairilla eika muutenkaan valittamista. 12,5 tuntia vierahti yllattavan kivuttomasti ja ensimmainen Aasian kuuman kostea honkays nosti tunnelmaa jo lahes korkealle.
Kuala Lumpur ei sitten tarjonnutkaan mitaan uutta kameran lisaksi, jota Jennin oli kinunnut nelisen kuukautta. Sitkeys palkittiin ja nyt on veden ja polyn kestava kamera. Mukava lisa snorkklailuun. Tosin kameroita ihmetellessa havisi vanha muistikortti, jossa oli kaikki laksiaskuvat...
Perjantai aamuna paastiinkin Jennin kanssa elementtiimme. Puoli neljalta aamulla sangysta ylos ja kentalle, josta oli tarkoitus lentaa Phukettiin. Jo edellisen paivana pitkaan mietimme onko Malesiassa sama aika, kuin Thaimaassa ja ylimielisina toisen pitkan reissun matkaajina tiesimme toki oikean vastauksen. Lentokentalla joimme aamukahvit rauhassa - olihan boardingin alkuun viela yli tunti. Noh, eihan se mennytkaan ihan niin kuin elokuvissa. Kahdestaan portin edessa istuessamme ihmetys valtasi mielen ja lennon aikataulua oli tarkistettava. Kylla, Malesian aika on eri kuin Thaimaassa ja olimme myohastyneet lennoltamme (Hese ala naura). Sitten alkoikin saato, koska tavaramme olivat poistettu lennolta ja ne piti hakea saapuvien lentojen puolelta. Ongelmana se, etta passeissamme oli leima, jonka mukaan olemme jo poistuneet maasta.
Onneksi Airasian henkilokunta osoitti jalleen olevansa huippu terassa. Ensin buukkasivat meille lennot heti seuraavaan koneeseen (vain 36 euroa per naama) ja sen jalkeen hoitivat meidat ulos terminaalista reppuja hakemaan. Neljan tunnin odottelun jalkeen olimme vihdoin koneessa matkalla Phukettiin.
Kuala Lumpurin lentokentta on muuten varmasti maailman kylmin kentta. Lampotila oli maksimissaan 18 asteessa - hyi hemmetti. Kiva olla jaassa sisatiloissa kolme tuntia maassa, jossa ulkolampotila pyorii aina yli 25 asteen.
Phuketista nopeasti bussi alle ja kohti Chumponia. Perilla 22.30 illalla, syomaan ja nukkumaan. Aamunlautta Taolle ja vihdoin ollaan taalla. Nyt tuntuu ensimmaista kertaa oikeasti hyvalle ja silta, etta olemma todella paasseet reissuun.
Nyt alkaa se, mita on kaksi vuotta odotettu. Kunhan paasemme pahimmasta vasymyksesta ohi niin sitten rajahtaa. Toivottavasti ehdimme levata nopeasti nimittain maanantaina paikalle saapuu Petteri, Wilkku ja Tommi. Se ei tieda helppoa jatkoa, mutta varmasti hauskaa sellaista.
lauantai 29. elokuuta 2009
Lopultakin
On aika lähteä matkalle..
Nyt on asunto pakattu, tavarat heitetty eri varastoihin ympäri Helsinkiä ja pakettiautollinen roinaa ajettu Joensuuhun vanhempieni iloksi. Läksiäiset on juhlittu, asunto luovutettu ja ihanan ystäväni polttareita vietetty.. paljon on ollut erinäköistä touhuamista ja äksöniä parina viime viikkona ja nyt onkin ehkä ensimmäinen hetki ajatella vain omaa reissua ja lähtöä.. :)
Eli maanantaina se vihdoin alkaa! matkaan lähtö.. Starttaamme Jeren kanssa hki-vantaalta puolenpäivän aikaan kohti Lontoota, missä tapaamme Timin johon tututuimme viime reissullamme.. ja mie Lontoon "konkarina" näytän tietty Jerelle kaikki perus nähtävyydet. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä lennämme LDN-KLL, Kuala Lumpurissa olemme 2 yötä, mistä taasen lennämme Thaimaan Phukettiin ja Phuketista jatkamme heti matkaa bussilla Surat Thaniin mistä toivomme vielä ehtivämme samana päivänä lähtevään lauttaan kohti Koh Taoa. Aika paljon matkustamista heti alkuun, mutta sitten saakin rentoutua Taolla joitain viikkoja..
Tämän tarkempaa reissusuunnitelmaa meillä ei oikeastaan vielä ole :) Joulun aikaan olisi tarkoitus olla Filippiineillä muutama kuukausi ja keväämmällä Indonesiassa ja siinä välissä Thaimaassa. Katsotaan mitä tuleman pitää =D
Nyt on asunto pakattu, tavarat heitetty eri varastoihin ympäri Helsinkiä ja pakettiautollinen roinaa ajettu Joensuuhun vanhempieni iloksi. Läksiäiset on juhlittu, asunto luovutettu ja ihanan ystäväni polttareita vietetty.. paljon on ollut erinäköistä touhuamista ja äksöniä parina viime viikkona ja nyt onkin ehkä ensimmäinen hetki ajatella vain omaa reissua ja lähtöä.. :)
Eli maanantaina se vihdoin alkaa! matkaan lähtö.. Starttaamme Jeren kanssa hki-vantaalta puolenpäivän aikaan kohti Lontoota, missä tapaamme Timin johon tututuimme viime reissullamme.. ja mie Lontoon "konkarina" näytän tietty Jerelle kaikki perus nähtävyydet. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä lennämme LDN-KLL, Kuala Lumpurissa olemme 2 yötä, mistä taasen lennämme Thaimaan Phukettiin ja Phuketista jatkamme heti matkaa bussilla Surat Thaniin mistä toivomme vielä ehtivämme samana päivänä lähtevään lauttaan kohti Koh Taoa. Aika paljon matkustamista heti alkuun, mutta sitten saakin rentoutua Taolla joitain viikkoja..
Tämän tarkempaa reissusuunnitelmaa meillä ei oikeastaan vielä ole :) Joulun aikaan olisi tarkoitus olla Filippiineillä muutama kuukausi ja keväämmällä Indonesiassa ja siinä välissä Thaimaassa. Katsotaan mitä tuleman pitää =D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
