SEMANA SANTA & Little Corn island.

Eli yhtä kuin Pyhäviikko = Pääsiäinen espanjaksi.

Keskiviikkona saimme huomata muutaman muunkin suuntaavan Leonia kohden pääsiäisen viettoon, kun Managuassa bussia vaihdettaessa jouduimme odottelemaan noin tunnin jonossa ennen kuin pääsimme minibussiin. Busseja meni kuitenkin miltei koko ajan. Nämä paikalliset matkaajat suuntasivat kaikki kai rannoille Leonin edustalla, sillä Leonin kaupunki ei näyttänyt mitenkään erityisen kiireiseltä.
Itseasiassa koko kaupunki oli ensivaikutelmalta hyvinkin pieni ja miulle kerkesi tulla pieni ahistus että mitä ihmettä me tulemme tekemään kaikki neljä päivää täällä! Mutta hyvinhän ne pääsiäispyhät sujuivat!

Meillä oli Lazybones guesthousissa uima-allas ja Wifi huoneessa! Mitä sitä muuta voikaan toivoa ;)
Nettiä tuli käytettyäkin aika ahkerasti, tuli tutkailtua mm. erilaisia järjestelmä ja kolmannenpolven kameroita, kun ehkä sellaista ollaan New Yorkista hankkimassa ja googleteltua vaikka mitä muutakin. Yhteys oli niin hyvä että Jere katsoi muutamana iltana suomen yhdeksän uutiset ja urheiluruudun koneelta ja muutama jakso Pasila- sarjaakin tuli katsottua :)

Perjantaina lähdimme aamulla Tulivuori lautailemaan! Leonin kuuluisin turisti harraste! Eli otetaan pala lautaa ja kiivetään aktiivisen tulivuoren kraaterille ja lasketaan sen mustaa hiekka/kivi rinnettä alas :) ei siis kraateriin vaan sen ulkopuolelle olevaa rinnettä pitkin.
Koska oli pääsiäinen ei meitä ollut kuin minä, Jere ja 51-vuotias ammattivalokuvaaja miekkonen Coloradosta, yhdysvalloista.
Ensin ajettiin autolla mitei tunti määränpäähämme, missä sitten otettiin pikkureput selkään (sis.suojapuvun, lasit jne) ja lauta kainaloon. Valittavana oli istumalauta taikka seisomalauta ja koska mehän oltiin jo kokeneita Sandboardaajia Jeren kanssa valitsimme seisomalaudat. Ja eikun tarpomaan jälleen kerran ylämäkeen. Onneksi nyt korkeusero ei ollut kuin noin 500m ja huippu saavutettiin alle tunnissa. Huipulla käytiin ihmettelemässä kraateria ja maisemia sieltä.

Sitten meidän super Funkyt suojahaalarit päälle, suojalasit silmille, lauta jalkoihin kiinni ja menoksi! Ja miten vaikeaa se olikin! Samoin tein kun yritin lähteä menemään alamäkeen toivoin jo että olisimpa sitten kuitenkin valinnut ihan vaan istumalaudan! Nyt tämä ”lautailu” ei ollut mitään lähelläkään hiekkadyyneillä lautailua, vaan todella paljon vaikeampaa. Rinne oli tosi jyrkkä (45°) ja hienomman mustan hiekan seassa oli paljon myös isompia kiviä. Pystyssä ei pysynyt juuri ollenkaan ja kääntyminen oli käytännössä mahdotonta :) Mutta alas päästiin hikisenä, mustana ja lihakset totaalisen väsyneinä.
Tällä rinteellä on mitattu alas lasku nopeuksia ja nopeimmillaan voit mennä istumalaudalla jopa 70km/h !! pelottavaa. Ja ompa ihmiset saaneet itsensä ruhjeillekin alas tullessa. Olinkin ihan tyytyväinen kun saimme kunnon suojavarusteet; ranne, polvi ja kyynärsuojat, kypärä vain puuttui.


Jere viilettää alas päin.

Tämä oli yksi Nicaraguan useammasta toimivasta tulivuoresta ja purkautunut viimeksi 1996, jolloin se tuotti jonkin verran laavaa ympäristöön ja Leon sai 10cm:in hiekka/tuhka kuorrutteen! Näitä aktiivisia tulivuoria tarkkaillaan koko ajan ja nyt kun oli mm. tuo Japanin kova järistys, oli myös täällä havaittu ilmeisesti tämän järistyksen vaikutuksesta pientä lisääntynyttä aktiivisuutta tulivuorten uumenissa.

Jc (tämä Coloradolainen herrasmies) osasi kertoa samana iltapäivänä olevasta paikallisesta pääsiäistapahtumasta, minne päätimme mennä yhtämatkaa. Kyseessä oli katutaide tapahtuma, missä kaduille laitettuihin puuraameihin tehtiin erivärisiksi värjätyistä sahanpuruista uskomattoman hienon näköisiä kuvituksia tietenkin eri raamatunaiheista. Kuulimme myös että illalla auringonlaskun aikaan nämä kaikki tuhottaisiin?! En tiedä minkä vertauskuvan mukaan tai miksi näin tehdään. Me kävimme lähinnä vain katsomassa ja JC kuvaamassa näitä hienoja taideteoksia.

Lopput pääsiäisestä vietimmekin hostellimme altaalla, kirjoja lukien, nettiä käyttäen sekä asioita hoitaen. Kaupunki oli todella hiljainen, monien ravintoloiden ja kauppojen ollessa kiinni. Ruokaa kuitenkin saimme ja hyvää sellaista! Ollaan nyt Nicaraguassa ollessamme syöneet aika hyvin; pihvejä ja muita kunnon aterioita. Paikallisia ruokia ollaan kyllä maisteltu, mutta mie en enää jaksa olla vakuuttunut riisin, papujen ja platanoiden (se ei niin makea versio banaanista) herkullisuudesta. Yksi Leonin specialiteeteista oli kana ja liha pihvit jalopeno kastikkeessa! Ihan mielettömän hyvää ja tulista juuri oikealla tavalla. Tuota pitää kokeilla tehdä kotonakin :)

Nythän me olemme jo täällä pienellä maissisaarella ( Little Corn island). Lento sujui oikein mukavasti ja meillä kävi tuuri; pääsimme isompaan koneeseen, minne mahtui miltei 50 matkustajaa. Ilmeisesti saarille tulijoita oli niin paljon että tänne lensi samaan aikaan kolme konetta! Meidän rinkat oli mm. vasta kolmannessa koneessa ja me itse ensimmäisessä :) yksi koneista oli vain 12 paikkainen! Huij! Vaikka koneita tulikin paljon ei rannassa pikku saarelle meneviä turisteja kuitenkaan ollut kuin muutamia. Venematka kesti 30 min.ja vihdoin saavuimme pienelle paratiisisaarelle :) ihanaa.

Heti matkalla toiselle puolen saarta (minne olimme menossa majoittumaan) törmäsimme sukelluskeskuksella tuttuihin; James ja Melissa olivat vielä täällä! Tämä pariskunta oli meidän kanssa samaan aikaan Boliviassa Sucressa syksyllä (hekin) ja silloin jo puhuivat että ovat tulossa tänne ja että aikovat olla ainakin sen aikaa kun James tekee divemaster kurssin eli muutaman kuukauden. En olisi vain ikinä uskonut heidän olevan vieläkin täällä!

Saaren toisella puolen sijaitsee muutamia eritasoisista puubungaloweista kyhättyjä resotteja. Saimme huoneen 10$/yö ja ehdimme jo iloitsemaan tästä edullisesta hinnasta. Kunnes tajusimme että huoneemme sänky oli aivan hirvittävä, kolmen surkean (ja varmaan homeisen) patjan viritelmä ja huone niin kuuma, ettei siellä yksinkertaisesti meinanut voida nukkua. Sitten vielä verenhimoiset moskiitot siihen päälle niin jee. Miulla oli ehkä huonoin yö koko reissulla! Aamulla oli pakko käydä suihkussa, kun oli hikoillut niin paljon yöllä. Aloimme miettimään meidän vaihtoehtoja... Joko kärvistelisimme tuossa ja säästäisimme sen 5$ per pää per yö (muiden majoitusten ollessa hintaa 20$/yö) taikka vaihtaisimme tällä rannalla parempaan bambumajaan. Hinta olisi noussut sitten 25$/yö. Olimme kuulleet Jamesiltä ja Melissalta sekä laivamatkalla tapaamaltamme kaverilta Sun shine hotellista, missä huone ilmastoinnilla, kaapeli tv:llä ja omalla kylpyhuoneella olisi 20$/yö ja päätimmekin lähteä heti aamusta kysymään huonetta sieltä. Meitä ei niin haitannut millä rannalla olisimme, sillä parhaimmalle rannalle sai kuitenkin kävellä sen parikymmentä minuuttia asui missä päin saarta vain.

Ja kylläpä olimme tyytyväisiä kun saimme huoneen Sun Shinilta! Vaikka alkuun tuntuikin että tämäkin huone on aivan kosteuden turmelema, tekee ilmastointi huoneelle kuitenkin ihmeitä ja piiitkästä aikaa meillä on oma vessa ja suihku! Jee! Ja huone on tosiaan ihan hotelli huone tasoa, sementti rakennuksessa, eikä mikään sinne päin kyhätty bambu maja viritelmä ;)
Plussaa on vielä keittiö, mitä saamme käyttää ja yläkerrassa oleva tila, mistä löytyy kolme biljardipöytää, pingis pöytä ja muita pelejä plus baari. Ei huono :)
Meidän kanssa hotellissa majailee vielä nyt sitten meidän ensimmäinen uusi tuttavuus Malta, saksalainen puunveistäjä :) ja kaksi hassua kissaa ja yksi koiranpentu :)

Kuulimme myös jälkikäteen että meidän ensimmäisestä majapaikasta löytyy bedbucks:eja (sänkykirppuja?)! Ja heti alettiin syynäämään meidän ”hyttysten”puremia tarkemmin, ettei nää nyt vaan olisi minkään bedbucksien tekosia?! Eikä meidän kai auta muu kuin toivoa, muutoin ollaan aika varmasti tuotu ne mukanamme sieltä tänne meidän uuteen majapaikkaan.

Saari eroaa manner Nigaraguasta kielensä puolesta; täällä suurinosa puhuu englantia! Koulussa opetetaan espanjaa, mutta kaikki puhuu englantia, toisilleenkin. Tosi outoa olla pitkästä aikaa paikassa missä paikalliset puhuvat englantia paremmin kuin me! Täällä on oikeasti jo vähän Karibia meininkä, ihmisten ollessa mustia ja englanninkeiltäkin puhutaan vähän omalla tyylillä :)


Little Corn Island.

Täällä on ihanan vähän ihimisiä ja turisteistakin tuntuu että useampi on täällä asustelemassa pidemmänkin aikaa, eikä vain viikkoa niin kuin me! Saksalainen Maltakin tuli tänne kuukaudeksi ja sai vielä saman hotelli huoneen kuin me 250$/kk !! edullista sanon minä :)

Nyt olemme nauttineet auringosta ja ihanasta rannasta ja saaren huippuhyvästä hengestä. Täällä on letkeää.

Pidetään peukkuja hyville keleille ja tuleville sukelluksille!

30.4.2011

Hei vaan hei, niin kivaa on ollut että vaikkei meillä enää olisikaan aikaa niin ollaan yrittämässä siirtää meidän lentoja täältä saarelta takaisin mantereelle muutamalla päivällä. Enempään ei ole varaaa, mutta se parikin päivää täällä lisää kelpaa kyllä!

Sukeltamassa ollaan oltu jo nelisen kertaa ja ihan jees sukelluksia. Näkyvyydet tuntuu ihan super hyviltä (10-15m) Isla Coiban jälkeen ja lämpötilatkin on tasaista 29°C, eikä ole virtauksia eli helppoa, nautinollista sukeltamista.
Näillä mennään ja seuraavaa postausta vasta sitten mantereelta, netti täällä ei mitenkään helposti saatavilla.

Hauskaa Vappua!

Tulivuoria ja kolonialismin koreutta.

San Juan Del Sur:ista siirryimme lyhyen matkan sisämaata kohden; Isla Ometepelle, tulivuori saarelle Etelä- ja Keski-Amerikan toiseksi suurimmalle järvelle (Lake titikaka on suurempi).
Saaret ovat muodostuneet kahdesta tulivuoresta, Volcán Concepción:ista (1610 m) ja Volcán Maderas:ista (1394 m). Saarelta löytyy lukuisia pieniä kyliä asukasluvun pysyessä hitusen alle 30 000. Me majoituimme suurimmassa kylässä Moyogalpassa ehkä hienoimmassa huoneessa mitä koko reissun aikana! :)

Visiittimme oli vain kaksi täyttä päivää. Ensimmäisenä päivänä vuokrasimme skootterin millä pärisyttelimme saaren yhtä ainoaa tietä pysähtyen muutamilla nähtävyyksillä mm. luontopolulla, minkä varrella näimme apinoita ja lintuja sekä Ojos De Agua -luonnon uima-altaalla, mihin virtasi tuliperäisestä maasta kirkasta, mineraalipitoista vettä. Tässä vedessä sanotaan olevan jos vaikka minkälaisia parantavia ja terveydellisiä vaikutuksia, mistä varmaan osa onkin totta. Alkuperäisasukkaat uskoivat aikoinaan että uinti tässä vedessä nuorentaisi 5 vuotta! :) taisi olla niin hyvä nuorentava vaikutus miulle, että unohdin miltä tuntuu polttaa pohje skootterin pakoputkeen. Eli tein sen taas! Nyt onneksi selvisin paljon lievemmällä palovammalla kuin Lake Toballa nelisen vuotta sitten.



Toiselle päivälle järjestimme itsemme kipuamaan Volcán Concepciónille, tosin näköalatasanteelle saakka vain. Aamu herätys ei miulle ollut oikein suotuisa, kurkku oli kipeä ja olo muutenkin vähän outo. Mutta kipuamaan lähdettiin näistä huolimatta. Mukaan meille tuli Luis -opas joka puhelikin ihan Ok englantia. Ja kun tulivuorelle ollaan kiipeämässä niin ei varmaan mitään muuta voikkaan odottaa kuin jyrkkenevää ylämäkeä! Arvioitu ylämäen ylös nousu aika on noin 3h ja me tultiin se puolessatoista tunnissa =D helppoa se ei ollut, mutta kun ei me Jeren kanssa olla totuttu pyytämään mitään taukoja, niin niitä sitten pidettiin ilmeisen vähän ja lyhyitä sellaisia :) Tää kiipeeminen oli kyllä rankinta ikinä! En tiedä mistä johtui, että rintaa puristi ja henkeä ei meinannut saada yhtään ja lopussa miun jalat alkoi myös väsymään kohtuuttomasti, ei tällaisia tuntemuksia ole aiemmin ollut yhtä voimakkaina vaikkakin esim. Perussa ihan samantasoinen ylämäki mentiin Colcan kanjonilla.
Ehkä treenauksen puutetta ;)
Mutta ylös siis päästiin 1100m korkeuteen ja siellä törmäsimmekin toiseen ryhmään, joka oli lähtenyt liikenteeseen jo ennen kuutta aamulla ja heidän ylämäki oli kestänyt sen miltei 3h.! Ja kun meidän opas kertoi toiselle ryhmälle meidän ajan olivat kaverit hieman ihmeissään =D Ja tämä toinen ryhmä oli vielä jatkamassa ihan ylös asti! Auch. Mie en olisi pystynyt!
Ja sitten se alaspäin tuleminen, no ei ollut helppoa sekään, nyt ei tietenkään hengästyttänyt samalla tavalla, mutta miun jalat vaan ei meinanneet enää toimia! Ja kun jokaisesta puusta ja juurakosta piti pitää kiinni ettei liukuisi vaan alamäkeä teki se alaspäin menemisestä ihmeen rankan.
Mutta me selvittiin! Jalat ei selkäestikään olleet myöskään tottuneet umpinaisiin kenkiin, kun sain taas rakon kantapäähän. Mie lepäsin tuskaisen kuumassa huoneessamme iltapäivän kun Jere taas siirtyi viereiseen baariin katsomaan jalkapallopeliä.

Tämän rehkimisen aamupäivällä kruunasi hienosti rauhallinen ilta, yhden paikallisen ravintolanpitäjän ravintolassa/olohuoneessa. Saimme herkku hampurilaiset, muutaman oluen ja satelliitti kanavat :) Katsoimme mm. uutisia, American Idolsia ja super huonoa jenkkien teinisarjaa nimeltä Glee. Oli jotenkin ihanaa pitkästä aikaa istua rauhallisessa tilassa ilman muita asiakkaita, nauttia hyvästä seurasta ja pääntyhjentävistä ohjelmista (no ei ne uutiset). Vieläkun ympärillä pörräsi omistajan kolme hulvattoman hauskaa pelastettua koiraa oli kombinaatio huippu :) Yksi näistä koirista oli ehdottomasti ylitse muiden: Tripod (niin kuin kameran jalusta!), kolmijalkainen koira joka on ehkä iloisin tapaamamme koiruus! Ja miten lujaa se pääsikään, vaikka omasi vain yhden takajalan. Tripodi oli jäänyt auton alle 8kk ikäisenä, minkä seurauksena se oli menettänyt toisen takajalkansa ja päätynyt Gerryn huomaan.

Isla De Ometepeltä matka jatkui Granadaan, lauttamatkan ja vaivaisen puolentoistatunnin ajomatkan päähän, vähän me tykätään näistä mielettömän lyhyistä bussimatkoista :)

Granada sijaitsee tämän saman jättijärven toisessa päässä ja on syystäkin Nicaraguan näyttelykappale (showpiece). Tämä on jälleen yksi kolonialismin taidonnäyte ja toinen toistaan värikkäämpiä rakennuksia on kadunvarret pullollaan. Mitään erityistä tekemistä täältä ei oikeastaan löydy ja keskusta-alueen nähtävyyksineen kiertää parissa tunnissa helposti. Tämän vuoksi lähdimme toisena Granada päivänämme pyörähtämään Nicaraguan käsityön mekassa ja työläsikaupungissa Masayassa, mikä sijaitsee huiman 30min. Bussimatkan päässä Granadasta :) Kaupunki itsessään ei vaikuttanut kummoiselta, mutta jotain pientä lähti käsityömarketilta mukaan, enemmänkin olisi halunnut ostella, mutta vieläkin joutuu vähän ajattelemaan tuon tavaramäärän roudaamista ympäriinsä, etenkin kun meidän lennoille Corn:in saarelle on matkatavaroiden kilot rajoitettu alle 13kg!!



Niin ostimme lennot vihdoin Corn:in saarelle, eli tuonne Nicaraguan karibianmeren puolelle ollaan lentämässä 24.5, mistä löytyvät iso ja pieni Maissisaari ( Corn islands). Lento laskeutuu luonnollisesti isolle maissisaarelle, mistä me hyppäämme suorilta taksiin ja otamme lautan pienelle maissisaarelle, mistä pitäisi löytyä hulppeaa sukellusta, valkeita hiekkarantoja ja meidän viimeinen pidempi ”pysähdys” paikka, eli olemme saarella 8 päivää. Maissisaarten jälkeen ei nimittäin enää mitään neljää päivää pidempiä pysähdyksiä taida tulla! Nimittäin mantereelle paluun jälkeen New Yorkin lentoihin on enää reilut kaksi viikkoa! Iiiks.

Mutta tätä ennen me vietämme vielä pääsiäistä, katolisen Etelä- ja Keski-Amerikan milteimpä suurinta vuosittaista juhlaa. Suurinosa paikallisista matkaavat rannoille, joten teimme kai ihan hyvän valinnan kun päätimme jäädä kaupunkiin ja tehdä mahdollisesti sieltä käsin visiitin lähi rannoille. Katsotaan miten käy, huomenna edessä huimat 3h bussimatka Leoniin :)

Rentouttavia pääsiäslomapäivä!

Nicaragua!

Costa Rican Puerto Viejosta otimme jalat (tai bussin) allemme aika vikkelään ja jatkoimme suoraan pääkaupunkiin San Joseen, sateiseen sellaiseen. San Jose ei näyttänyt yhtään niin pahalta, miltä se opuksissa tai muiden suissa oli kuulostanut... ehkä olisi ollut yhden päivän vierailun arvoinen. Mutta me jatkoimme Paraguain tunnelmissa ja kiiruhdimme Costa Rican lävitse siis reilussa kolmessa päivässä, Speed travellaus kunniaan! :)

Costa Rica – Nicaragua rajan ylitystä odotimme mielenkiinnolla, sillä jälleen opuksissa oli kerrottu sen olevan todella hidas, mahdollisesti jopa pari tuntia aikaa vievä ylitys. Mutta pääsi yllättämään; raja ylittyi erittäin helposti, ainut ongelma oli löytää Nicaraguain puolen immigration ja eksyttiin matkalla kerran rekkaparkkipaikallekin :) Monen etapin kautta pääsimme lopulta San Juan Del Surin kylään tyynenmeren rannalle, mistä reilun puolentunnin etsimisrupeaman jälkeen löysimme todella kivan guesthousin (Mama Sara guesthouse!).

San Juan Del Surin kylä on mukava ja sopusuhtainen sekoitus paikallisia ja turisteja. Kylä on rannalla, missä kalastusveneet vievät voiton. Ranta ei ole erityisen houkutteleva uimaan taikka edes auringonottoon, mutta San Juanin ympäriltä löytyvät rannat tarjoavat sitten tälle vastinetta; eri tasoisia surffirantoja on useita.
Majoituksemme hinta oli pitkästä aikaa alle 20 $/yö ja mitä parhaimmat ravintolat ympärillämme tarjosivat herkkuruokiaan viiden dollarin lähtöhinnoin.
Tapasimme yllätykseksemme täällä heti saavuttuamme Jessen (Cartagena-Panama cruise) joka osasi kertoa myös Danin olevan vielä kylässä ja tottakai liityimme illallistamaan heidän seuraansa, oli mukava törmätä tuttuihin.

San Juanissa menimme surffaamaan parina päivänä ja yhtenä päivänä hemmottelimme itseämme hienon hotellin uima-altaalla :) välillä on kivaa ottaa arinkoa ilman hiekkakuorrutusta ja nauttia makeassa vedessä uimisesta.
Surffaukset ei ehkä sujuneet niin hyvin kuin toivoimme, vaikka aallot näyttivätkin välillä olevan todella hyvät. Parasta oli kyllä taas se, että rannalla ei ollut liikaa ihmisiä ja vedessä oli tilaa kaikille. Vuokrasimme jälleen kimpassa laudan (tällä hetkellä käytössä 7” lauta tai himpun verran pidempi) ja vuoronperään kävimme räpiköimässä meressä :)



Ainoa hieman negatiivista vibaa San Juanille tuova asia on varkaudet. Kuultiin heti saapuassemme muutama tapaus, miten rannalla oltiin macheteilla (viidakkoveitsi) uhaten tultu ryöstämään ja miten kylällä oli tytöltä joka seisoi porukassa napattu käsiveska. Ja kun vielä paikallinen taksikuski toteaa, että juu vaarallista on, paljon ryöstöjä, pahoja ihmisiä ja lukee lehdestä jostain jengien kahakoinnista niin mie jätin ihan suosiolla joka kerta rannalle taikka kaupungille iltaisin mentäessä kameran kotiin. Mitään epämääräistä ei kyllä huomattu eikä kertaakaan ollut mitään tilanteita taikka tuntenut oloansa uhatuksi. Itse kylä on vielä jotenkin niin symppis, että on vaikeaa edes ajatella siellä kaiken rauhallisuuden keskellä mitään ryöstöjä tapahtuvan.

Meidän Guesthousin pitäjä oli ihan upea tapaus. Mama Sara -guesthouse on kaksikerroksisen rakennuksen toisessa kerroksesssa ja perhe, joka tätä pyörittää, asuu itse alapuolella. Joka päivä Sara toi meille ruokaa, juomia tai pieniä välipaloja. Ja kerran olimme juuri tulleet aamupalalta (myöhäiseltä sellaiselta) ja jouduimme sanomaan ei hänen tarjoamalleen lounaalle, mihin Sara totesi jokseenkin pettyneenä ”No es importante”... oops!



San Juanissa huomasimme ensimmäisen kerran keinutuolien paljouden! Ensin ajattelin sen olevan vain joku San Juanin juttu, mutta ei! Nicaragualaiset rakastavat kiikkustuoleja. Niitä on aivan jokapuolella ja vaikka minkälaisen tuolin voi näemmä muuntaa keinutuoliksi. Niitä on paikallisten kotona olohuoneessa vähintään yksi, mutta yleensä monen keinutuolin ryhmä, myös parvekkeet ja terassit on täynnä keinutuoleja :)

Aurinkoa ja lämpöä on riittänyt Nicaraguaissa, jopa niin paljon, että välillä on huoneissa aivan tuskaisen kuuma. Nyt onkin kuulemma kuumimmat kuukaudet. Samat vuodenajathan on täällä kuin esim. Thaimaassa; huhti-toukokuun ollessa kuumimmat kuukaudet ennen kuin sadekausi vähitellen alkaa.
Kyselimme myös kiireisimpiä kuukausia turistien osalta, ja ne ovat yleensä kesällä, kun yhdysvaltalaiset nuoret pääsevät kouluistansa lomalle ja tietenkin myös euroopan lomat ovat tuolloin. Ihan tarpeeksi noita jenkkejä täällä pyörii nytkin, että ei kiitos tänne kesä aikaan sitten!

Nicaraguan rahayksikkö on Gordoba ja noin 20 gordobaa on 1$. Täällä voit maksaa niin paikallisella valuutalla kuin dollareillakin, mutta usein dollareilla maksaminen voi tulla edullisemmaksi kuin Gordobilla! Eli meiltäkin löytyy koko ajan dollareita ja Gordobia lompakosta, jotta voidaan sumplia. Yleensä isommat hinnat, kuten majoituksien ja retkien ilmoitetaan dollareina ja muut Gordobina. Nicaraguan setelit on myös ehkä kauneimpia seteleitä mitä olen nähnyt! Ensinnäkin ne ovat näitä ”uudenajan” muovirahoja, mitä australiassa valmistetaan (kestävät surffareiden taskuissa ja pesukoneissa) ja sitten ne ovat vielä niin hienon värikkäitä! :)

Meiltä jäi ennakkoäänestys valitettavasti välistä. Olin alunperin katsonut jo että Nicaraguai olisi meidän paras vaihtoehto ehtiä äänestämään, mutta valitettavasti olimme ennakkoäänestyksen aikaan juuri vaihtamassa maata Panamasta Costa Ricaan. Ensikerralla sitten.

Olemme tällä hetkellä Granadassa, tosi nätissä ja värikkäässä kaupungissa, mistä siirrymme pääsiäisen viettoon Leoniin ylihuomenna. Sitä ennen kuitenkin tämä postaus ja vielä koetan saada aikaan juttua Isla de Ometepeltä!
Lisäsin juuri myös kuvia Picasaan!

Parhautta

Kyllä muilta matjaajilta kuulee aina niistä parhaimmista paikoista, mistä ei oppaissakaan paljoa hiiskuta...
Mamallena guesthousissamme Panama Cityssä tutustuimme ruotsalaiseen Peteriin, joka kehui meille sukelluksia Isla de Coiballa tyynenmeren puolella. Oli kuulemma parhaat sukellukset koko Väli-Amerikassa! Ja paljon isoja otuksia; valashaita sekä ainakin viittä eri muuta haita (whitetip, bullshark, hammerheads ym.), paljon isoja kalaparvia, mantoja sekä eaglerayta. Peter oli myös nähnyt kun manta hyppää miltei 3 m vedestä! Vau. Tuonnehan on pakko päästä! Ja tämän perusteella päätimmekin skipata Panaman sisämaassa olevan Boqueten kylän ja olla menemättä suoraan Bocasiin ja lähteä tutustumaan tähän Santa Catalinan kylään lähemmin, mistä nämä sukelluksetkin olisi mahdollista tehdä.



Ja täällä sitä nyt ollaan; Paratiisissa!! Tämä on ehdottomasti tähän asti täydellisin paikka! Ja tänne on ehdottomasti joskus päästävä takaisin!
Kylässä itsessään asustelee ehkä noin 500 henkeä. Kylän ydin on mini tienda (kauppa) mistä voi ostaa vettä, riisiä ja sipsejä eikä paljoa muuta :) Yksi päällystetty tie löytyy minkä varrella on kolmisen sukelluskeskusta, surffilautojen vuokrausta ja muutamia majoitus paikkoja. Päällystetty tie päätyy rantaan mitä kautta pääsee kävellen pienen kukkulan päälle mistä löytyy muutamia guesthouseja lisää, missä mekin nyt majailemme Las Palmerasissa aika Kaakkois-Aasia henkisessä huoneessa. Täältä menee taas muutamia hiekkateitä muille rannoille ja matkanvarrelta löytyy mm. ehkä parasta pizzaa tähanasti tarjoileva italialainen ravintola.
Sitten nämä isot plussat: turisteja on todella todella vähän, rannoilta löytyy uskomattoman hyvää aaltoa, meille suurimmaksi osaksi liiankin isoa ja ilmapiiri on kaikenkaikkiaan todella rennonletkeä.
Huomenna menemme sitten sukeltamaan, että jos sukelluskin on vielä huippua niin tämä on todellakin ihan paratiisi!
Eryisesti pidän siitä että iltaisin täytyy ottaa taskulamppu mukaan, ilman et pärjää ja että välimatkat eri ravintoloihin ja rannoille on kuitenkin aika pitkät (1-2km) eikä palveluita ole liikaa. Iltaisin ruokaa saa ravintoloista vasta 6.30 pm ja aamupalaakin olemme syöneet aina samassa paikassa, kun muitakaan emme tiedä :) poluilla vaeltaa pimeän aikaan lukuisia pikkurapuja joita saa varoa, hevosia kulkee vapaana ja tänään näimme päätiellä pickupin perässä ilmeisestikin paikallisen kalamarketin jossa olisi ollut ehkä Manta Rayta jopa tarjolla? Joku tosi iso rausku siellä oli ja muutama muu todella suuri kala.

Täällä saa olla ihanan kaukana 18-25 vuotiaista bailaavista reppureissaajista :) suurinosa turisteista on vähän erilaisia matkaajia taikka vanhempia. Tänne ei tunnu ihan jokainen perus reissaaja tietänsä löytävän, mikä selittyy sillä ettei tänne ole täysin helppo päästäkään. Kun lähdemme pois joudumme matkustamaan varmaan 11-12 tuntia ja vaihtamaan bussia ainakin kolme kertaa.

Se siitä hehkutuksesta, pidetään peukkuja huomisille sukelluksille... pitäisi olla paljon isoa kalaa, mutta myös virtaukset on tietenkin sitten todella voimakkaita ja erittäin kylmiä thermoja löytyy myös, vedenlämpötilan laskiessa pahimmillaan 14 asteeseen! Iiiks. Mie tuun niiiin jäätymään.

Nyt syömään yhteen ravinteliin joka ilmoitti aikaisemmin että heiltä löytyy tänään tuoretta tonnikalaa! Nams!


3.4.2011

Joo ne sukellukset, noh, ei ollut isoja otuksia eikä oikein muutakaan, mutta mie nautin pitkästä aikaa sukeltamisesta itsessään tosi paljon. Jerelle tuli jotain vikaa sen onteloihin eikä pystynyt tekemään kuin kaksi sukellusta. Mie ja Belgialainen uusi ystävämme Geert tehtiin kolme sukellusta. Vedenlämpötila tosiaan laski välillä sinne 20 asteeseen ( aasiassa sen ollessa aina vähintäänkin 28°C ), mutta mie sain sukelluskeskuksen lämpimimmän puvun 5-7mm paksuisen ja tarkenin vallanmainiosti!

Kyllähän me tietenkin jotain nähtiinkin; ehkä maailman suurin grouper -kala. Se oli oikeasti varmaan 2m ja lihava kuin mikä! Ihan käsittämättömän kokoinen! Ja siinä se vaan möllötti hiekkapohjassa eikä meistä piitannut yhtään. Näimme myös todella todella suuren mureenan, niin ison ettei meidän sukellusopaskaan ollut koskaan nähnyt vastaavaa! Eli isoja otuksia kyllä Coiban ympäristöstä löytyy. Näkyvyydet oli todella huonoja että oltaisiin ehkä nähty enempikin jos näkyvyys olisi ollut yhtään yli 10 m... noh, sen verran kuitenkin tykättiin että päätettiin kokeilla toista sukelluskeskusta (sillä menevät hieman eri kohteille sukeltamaan = kauemmas) ja lähteä heidän kanssaan maanantaina katselemaan taas merenpinnanalaista maailmaa.

Tämän yhden vapaapäivämme sukeltamisesta vietimme sitten tietenkin surfaten! Ja voi vitsi miten kivaa meillä oli! Vuokrasimme vain yhden laudan iltapäiväksi ja hyvin riitti molemmille aikaa vedessä. Oli vielä niin mielettömän lämmin ilma ( = 35°C ) ja merivesikin oli vähintään sen 28 asteista, että ensimmäistä kertaa tarkeni helposi surffata vain bikinit päällä. Muutama kylmä olut vielä siinä surffauksen seassa ja ai että päivä oli lähes täydellinen.



Ollaan saatu huoneeseemme myös huomattavasti enemmän kutsumattomia vieraita (= ötököitä) kuin missään muualla tähän asti. Näihin kuuluu mm. skorpioni! pieniä rapuja sekä torakoita. Hyttisistä ja muista pörriäisistä puhumattakaan, ollaan siis todellakin pitkästä aikaa taas kosteassa ja kuumassa! Ja miun kelpaa! Vaikka joutuukin hikoilemaan itsensä uneen, niin mie tykkään! Eipähän tarvitse ainakaan palella, edes auringonlaskun jälkeen.

Meidän PITI lähteä alunperin maanantaina, ja nyt oltiin suunniteltu lähtevämme näiden toisten sukelluksien jälkeen elikkäs tiistaina, mutta nyt tuntuu siltä että muutamapa päivä lisää surffaamassa ei yhtään haittaisi, hmm... katsotaan millaiseen ratkaisuun päädymme.

Täällä ei hirmuisemmin internettejä tunnu löytyvän, joten saa nähdä kuinka pitkä postaus tästä lopulta tulee, ennen kuin saan tämän nettiin :)

5.4

Sukellukset eilen olivat pieni pettymys. Me ei lopulta mentykään oikeasti minnekään kauemmaksi, vaan pyörittiin niillä aika samoilla nurkilla, mutta onneksi kaksi sukelluksista oli sentään eri kohteilla. Näkyvyydet oli heikkoja, divemaster huono, vedenlämpötila kylmä koko ajan (22°C) ja mitään otuksia ei hirmuisesti nähtykään.

Kohokohdiksi jäi Frogfish, vihreänä versiona, näitä nähtiin jopa kolme yhden sukelluksen aikana! Siirryttäessä sukelluskohteelta toiselle näimme veneestä, kun Mobula Ray hyppää noin 2-3 m korkeuteen ja tekee siinä sitten vielä muutaman kiepin ilmassa! Ja tämän se toistaa kolme kertaa, wau! Aika huikean näköistä. Myös mini mini scorpion fish nähtiin, taisi olla vaivaiset 10 cm! Ja viimeisen sukelluksen lopussa vain minä ja australialainen mies näimme noin 6 eaglerayn parven kaukaa. Mureenoita oli sukelluksilla niin paljon ettei niistä edes jaksanut enää kellekään erikseen mainita, oli varmaan yhdessäkin kohtaan 6 mureenaa joista osa ulkona koloistaan etsimässä uutta koloa.


Frogfish, Geertin kuvaamana.

Nyt on sukellukset tehty ja tänään on vielä yksi surffipäivä tiedossa ja huomenna sitten jatketaan matkaa, luultavasti Bocas Del Toron suuntaan.

8.4

Nyt ollaankin jo sateisessa Costa Ricassa! Matkustuspäivämme tuli kestämään 14 tuntia ja kolme bussin vaihtoa. Eli aika oikein arvioitu aikaisemmin :) Bocasiin olisi mennyt viimeinen lautta 6.30 pm, mutta eihän me siihen mitenkään ehditty. Jäimme sitten yöksi rajan tuntumaan siihen ainoaan oppaassa mainittuun hostelliin. Miltei koko matkan satoi vettä, illan satoi vettä ja seuraavana aamunakin satoi vettä. Päätimme skipata Bocas Del Toron, sillä kelit siellä ilmeisen sateiset usein myös ja siirryimme suoraan sateessa harmaaseen Costa Ricaan.

Rajan ylitys sujui taas ongelmitta, mutta ensimmäistä kertaa ikinä kysyttiin jatkolippua maasta pois! Usein kuulee taikka lukee oppaista että maahan tullessa sinulla täytyy olla esittää maasta poismeno lippu. Tämä siksi että rajoilla tyypit sitten tietävät ettet ole jäämässä asustelemaan maahan pidemmäksi aikaa kuin sinulla on lupa. Ikinä ei aiemmin ole missään kyselty taikka pyydetty näyttämään mitään lippuja ennen kuin nyt. ja tokinhan meillä oli näyttää Guatemala - New York lentolippujamme, mikä ajoi asian hyvin; enää kuusiviikko aikaa siihenkin!

Saavuimme Puerto Viejo de talamancaan puoliltapäivin ja täällähän satoi, ja satoi koko päivän.
Kylä on aikapitkälti turistikylä, mutta näin sateellakin ihan sympaattisen näköinen.
Aamupalalla tuli selkeäksi että Costa Rica on kallis ja että nyt aletaan syömään omia aamupaloja kaupan antimista. Kun kahden ihmisen aamupala kahveineen (omeletti, salaatti ja kaksi todella huonoa kahvia) tuli maksamaan 20 dollaria! voi miun mielestä todeta että on kallista! Sitten kun vielä pieni olutpullo maksaa sen 3-3,50$, niin kallista on! Muualla olut on ollut noin 1-1,50$.
Sitten meille tarjotaan snorkeliretkeä, jonka hinta olevinaan jossain tarjouksessa on 50$ niin huh! ei tartte lähtee snorklaamaan! tuohon hintaan pitäisi saada kaksi sukellusta!

Mutta jotain hyvääkin; tapasimme eilen illalla tosi mukavan paikallisen, ja pelkästään hänen vuokseen jäämme ihmettelemään vielä yhden päivän tätä paikkaa, ennen kuin jatkamme suorinta reittiä San Joseen (pääkaupunki) ja sieltä sitten pikapikaa rajalle ja Nicaraguaan, missä hintatason pitäisi olla meille enemmän kohdillaan.
Ja kieltämättä yhtäjaksoinen sade ja harmaus laittaa mielenkin vähän matalaksi, vaikka meille säät onkin olleet poikkeuksellisen suosiolliset tähänasti olisi loppureissu kiva päästä viettämään auringossa!

Panama City

Portobelosta Panma Cityyn ei matka kestänyt kuin nelisentuntia bussinvaihtoineen. Ensin ”chickenbussilla” Coloniin missä meidän piti ottaa taksi noin 150m siirtymän vuoksi bussiterminaalille, koska alue on kuulemma vaarallinen. Tuntui huvittavalta siirtyä reilut 100 metriä taksilla. Colonista tulimme sitten ihan normaalilla bussilla Panama Cityyn.

Panama Cityssä jälleen kun emme olleet tehneet varausta etukäteen, emme saaneet huonetta juuri siitä guesthousista minne olisimme tahtoneet, mutta onneksi respassa oli niin ystävällisiä ihmisiä että he tarjoutuivat soittamaan muutamaan muuhun guesthousiin kysyäkseen meille huonetta ja tärppäsi sitten Mamallena guesthousista mikä osoittautuikin oikein mainioksi paikaksi!
Hinnat on kyllä täällä aika huimat, omasta houneesta, ilmastoinnilla (vain öisin) mutta ilman omaa wc/suihkua saa pulittaa 30$!! ja huone on kuitenkin aika perus huone... kallista!!! dormit on kyllä sitten sitä normaalia 10-13$/hlö. Onneksi dollarin kurssi on tällähetkellä meille suosiollinen, niin ei tunnu aivan niin pahalta. (vaikka sekin voitto hävitään rahaa automaatilta nostaessa, kun Panaman pankit veloittavat jokaisesta nostosta sen 3$)

Panama City on ensimmäinen kaupunki lukuisilla pilvenpiirtäjillä sitten Buenos Airesin ja Liman. Asukkaita Panama Cityssä on vähemmän kuin Helsingissä, alle 500 000! ja sen huomaakin; kaupunki alue on aika pieni ja ihmisiä + liikennettä ei ole aivan samallalailla kuin muissa suurkaupungeissa. Kaupunki itsessään ei ollut miusta mitenkään ihmeellinen, ihan perus näppärä ja nätti. Kävellä voi helposti jokapaikkaan, vaikkakin asiaa hieman vaikeuttaa se ettei katujen nimikylttejä ole missään! Täältä löytyy niin vanhakaupunki kuin uusikaupunkikin ja jotain niitten välistä. Vanhakaupunki on tosi nätti ja sieltä löytyy paljon kivoja ravintoloita ja kahviloita ja ihan paras jäätelöbaari! :) nam! mm. itsetehtyä aftereight jädee!



Panama City on myös ensimmäinen kaupunki missä wc -paperi kuuluu laittaa pyttyyn (arvaa vaan muistanko) ja missä hanavettä voi juoda! (jos ei lasketa Kolumbian kaupunkeja). Miltei joka korttelin kulmalta löytyy Mc Donalds, Burger King taikka Subway ja hienoja, isoja ostoskeskuksia on monia.

Me keskityimme Panama Cityssä lähinnä ostoskeskuksien kiertelyyn, vaikkemme hirmuisesti mitään ostaneetkaan, saimme tuhlattua ehkä yhteensä huimat 100 $ :) varsinaisia shoppailijoita siis olemme! Pitänee treenata New Yorkia varten vielä lisää jossain muualla ;)
Turisti alueilla ravintoloissa syöminen oli kallista; vanhassa kaupungissa annoksesta sai pulittaa oluen kanssa 13 $! ja tuo siis halvimmillaan! Mutta sitten paikallisessa kiinalaisessa kauempana turistihömpötyksistä sai 5 $ aivan hirmuisen annoksen oikein hyvää kiinalaista mistä miun ja Jeren ruokailun jälkeenkin jäi vielä mukaan otettavaa! Olut on yleensä halpaa (paitsi juurikin vanhassa kaupungissa) pikkupullon parempaa olutta ollessa 1$-1.50$ kun taas miedompaa olutta voi saada ison pullon reilulla dollarilla!

Yksi must see -nähtävyyksistä Panamassa on tietenkin Panaman Kanava. Yleisin paikka missä sitä katsellaan on Miraflores Locks eli Tyynenmeren puolelta ensimmäiset kanavan lukot. Täältä löytyy myös varmaankin Jenkkien suunnittelema naurettavan huono kolmikerroksinen museo. Museo kertoi olevinaan monipuolisesti kaikesta, mutta missään ei esim. mainittu miten paljon orjia käytettiin kanavan rakentamisessa ja miten työläisiä kuoli valtavia määriä työtapaturmissa, erityisesti orjia. Mainittiin vaan että keltakuume ja malaria tappoi paljon, muttei mitään muista kuolinsyistä! Jokapuolella myös vaan hehkutettiin miten hieno juttu tämä kanava on, miten se tuo työpaikkoja ja rikkautta Panamaan ja millaista luontoa ja eläimistöä sen ympäriltä löytyy, mutta kaikki oikea info kanavan läpikulkevista laivoista ja tilastolliset tiedot puuttuivat täysin!


Laiva menossa lapi kanavan... alhaalla.

Kanava ei muutenkaan ole mitenkään näyttävä, onhan se hieno saavutus ihmiskunnalta rakentaa nyt tuollainen, mutta ulkonäöllään se ei hurmaa taikka oikein vakuuta.
Kanavan ihmettelyn jälkeen kävimme tallailemassa muutaman kilometrin pituisen metsälenkin kaupungin laitamalla olevassa jonkin sortin nationalparissa (Parque Natural Metropolitano) missä olisi pitänyt olla vaikka kuinka eläimiä (mm.laiskiaisia!) mutta näimme vain muutamia apinoita, mikä tietty sekin oli jo jotain :)


Ja ylháalla...

Panamassa on ollut selkeästi kuumempi ja kosteampi kuin Etelä-Amerikassa kertaakaan. Nyt alkaa olemaan sellainen oikea Kaakkois-Aasia kuumuus ja kosteus. Ihanaa sanon minä! :)
Ihmiset on myös olleet erinäköisiä. Portobelossa Karibianmeren puolella kaikki ihmiset olivat mustia, hassulta tuntui matkustaa bussissakin kun olimme ainoat vaalea ihoiset! Olemmehan usein olleet ainoat vaaleaihoiset Etelä-Amerikankin busseissa mutta nyt olimme oikeasti ainoat valkeat! Panama Cityssä on taas nähnyt ei afrikkalaisen näköisiä tummaihoisia ihmisiä sekä yllättävänkin paljon perinteisesti pukeutuvia Kuna -heimolaisia.

Heti saimme huomata myös Jenkki turistien määrän kasvaneen, verrattuna etelä-amerikkaan ja myös israelilaisia armeijan jälkeen reissaavia nuoria on täällä taas. Kuulimme myös että jenkit yleensä sanovat olevansa Kanadasta, sillä missään päin Etelä- ja Väli-Amerikkaa ei oikein pideta Jenkeista ;) välillä ihan ymmärrettävistä syistäkin...

Nyt ollaan oltu jo jonkin aikaa Santa Catalina surffi ja sukellus kohteessa, ihan super kivaa on ollut ja siita sitten lisaa seuraavassa piiiitkassa postauksessa :)