18.12.2009
In God we trust..
God is good..
Jesus is love..
Naita sloganeita on taalla joka puolella. Jokaisen Tricyklen (vahan kuin thaimaan tuktuk muttei kuitenkaan) ja bussin perassa lukee jokin uskonnollinen slogan,, autoissa on kojelaudalla thaimaan budha helyjen ja amulettien tilalla ristit ja jesus patsaat onnea tuomassa. Ja myos ennen lauttamatkan alkua tuli isolta taulu tv:sta rukous kuvituksineen.
Uskonnollista porukkaa nama Filippinot.
Ollaan nyt kolmatta paivaa Boholin Palicasag saarella ja Alona Beachilla. Majoituksen loytaminen taalta oli vahintaankin yhta vaikeaa kuin Malapascuassa ellei vaikeaampaakin ja paadyttiinkin hajaantumaan niin etta mie, Jere ja Kimmo ollaan samassa resortissa kun taas Juhani ja Heikki on toisessa.
Matka tanne sujui hyvin, taas piti kulkea bussilla Mayasta Cebu cityyn ja ottaa sielta sitten Super Cat katamaraani lautta Boholin Tagbilaraniin. Lautta terminaalin turvatarkastus oli kuin lentokentalta ellei tarkempikin. Oli lapivalaisut ja huumekoirat ym. Kimmo joutui luovuttamaan lethermaninsa lauttamatkan ajaksi huostaan, muiden tuliaseiden joukkoon, mista oikeastikin loytyi aseita! Taalla on ilmeisen suosittua kantaa kasiasetta mukana.. ja niita myydaankiin useissa paikoissa. Kiva oli nousta lautasta Boholissa ja nahda ensitoikseen kun joku paikallinen haki kasiaseensa sailytyksesta ja latasi heti lippaan sisaan, Nice. Myos Gun free Zone –alueita on paljon (onneksi), esimerkiki tama alona beach on Gun free Zone, mika tarkoittaa sita, etta tiella joka vie rannalle on tama kyseinen ase vapaa alue-kyltti ja pieni poliisikoppi, minne kasiaseet pitaisi sitten luovuttaa... tieda sitten kuinka moni oikeasti aseensa sinne luovuttaa.
Alona beach on todella turistirysa. Paljon nakyy lankkarimiehia Filippino vaimoke vierella. Tosin mitaan varsinaisia tyttobaareja taalla ei nayttaisi olevan.
Lapsia kiertaa rannalla laulamassa joululauluja ja pyytaa sittten rahaa.. muutama Thaimaata kapisempi rantakoira porraa poytien ymparilla, mutta muuten saa olla suhteellisen rauhassa.
Tehtiin heti ensimmaisena taytena paivana taalla Boholin pakollisten turistikohteiden katsastus kierros. Eli Tarsierit (kummituselain suomeksi) ja Chocolate hillsit on nyt nahty, paivan auto kierrokseen kuului myos ympattyna muutama muukin kohde; perhos sanctuary, joku vanha kirkko, bampu silta, filippiinien suurin vankeudessa kasvatettu kaarme (8m ja 250kg, python) ja yksi patsas. Super hypetetyt (ainakin Filippiinien puolesta) Chocolate hillsit oli aika pettymys, tai ei me kylla oikeastaan niilta mitaan erityisempaa odotettukaan, oltiin kuultu jo aiemmin ettei ne ole kovinkaan kummoiset ja nainhan se oli.. Nama kukkulat on muodostuneet aikain saatossa merenpohjan korallista, niiden tyontyessa ylospain.. eli tallaisia vihreita (kuivalla kaudella ruskeita, siksi suklaa sana nimessa) kukkuloita jotka on korkeudeltaan 40-120m on suhteellisen lahekkain jopa 1268 kappaletta.
Filippiinien suurin kaarme oli todellakin suuri ja lihava! Mutta alue muuten heratti lahinna ahistusta muilla elaimilla, jotka todellakaan ei kuuluneet pieniin hakkeihin.. allotti olla tukemassa moista toimintaa.
Heti seuraavana paivana teimme myos pari sukellusta. Ja onneksi onneksi saatiin natti saa! Oli kaunista katseltavaa molemmilla sukelluksilla ja Jerekin paasi sukeltamaan vihdoin, hyva hyva!
Tanaan meilla on jo toinen natti saa paiva putkeen, wau! Piiitkasta aikaa paasi makoilemaan rantaan ottamaan aurinkoa, tasta innostuneena paatin viela hemmotella itseani ja ottaa rannan hierojilta tunnin hieronnan. Tama kuitenkin osoittautui huonoksi valinnaksi... hieroja lahinna runnoi hartioitani ja siveli muuten.. ei hyva.
Ainiin miun uusi kutsumanimi on Juutalainen.. miusta on tullut ilmeisen pihi ja olen joka tilanteessa tinkimassa... siina vaiheessa kun muut on jo et tuo on ihan hyva hinta, niin mie viela vaannan hinnasta. Mika on itseasiassa tuonutkin ihan hyvat alet parissa tilanteessa meille J ja olenhan mie vissiin aika tarkka rahoistani nykyaan muutenkin,,, pihi kuin pihi. =D Ostin Cebu cityssa ensimmaisen vaatekappaleeni talla reissulla ja koin heti sen jalkeen kauheaa katumusta.. ei olisi pitanyt ostaa mitaan J
19.12.2009
Jo toinen taydellinen ranta paiva takanapain! Aurinko on hemmotellut meita oikein urakalla nyt pari viimeista paivaa, ihanaa!
Ja Joulu tulla jollottaa.. koin ehka tanaan pienta joulustressia(!), kun ahistelin siita etten ole lahettanyt yhden yhtaan korttia jouluksi kenellekaan! Huono ihminen, hyi minua. Mutta olisin siis halunnut kylla lahettaa, mutta taalla ei yksinkertaisesti ole tullut vastaan mitaan kortteja.. tai mitaan hvyia kortteja. Kiva etta taalla Alona beachilla myydaan Boracayn maisemakortteja tai muutoin todella auringon haalistamia rumia kortteja..
Ystavamme Kimmo jatkoi tanaan matkaa takaisin Cebulle ja nain jatti meidat reissaamaan loppu Filippiinien aikamme nelistaan.
Huomenna olisi sitten aamulla aikainen heratys kahdeksalta Negroksen Dumagueteen lahtevaan lauttaan. Dumaguetessa ollaan muutama paiva ja pari yota, niin etta saamme ehka hankittua vahan jotain herkkuja Joulua varten seka suurempi tarkoitus on tehda Dumaguetesta kasin sukelluksia Filippiinien parhaimpiiin sukelluskohteisiin kuuluvalle Apo islandille.
Mukavaa Joulun odotusta ja ihanaa Joululomaa niille joilla se on jo alkanut!
Niin ja nyt on muuten taas kuvia lisaa picasan albumeissa, kaykaahan katsastelemassa J ja varmasti viela yksi postaus tulee ennen joulua.. tai Jouluaattona.
lauantai 19. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Filippiinit
9.12.2009
Taalla sita ollaan Filippiineilla!
Lennot Bangkokista Manilaan ja Manilan kautta Cebun saarelle sujui todella hyvin. Miun mielta tietenkin ylensi heti Bangkokin paassa lentokoneessa soivat Joululaulut.
Manilassa tavattiin Heikki ja Juhani, jotka olivat lentaneet Kuala Lumpurista. Vasyneiden tervehdyksien jalkeen alkoi seuraavan lennon odottelu, mika aamuyolla muutaman tunnin nukkumisen jalkeen tuntui piiiiitkalta.
Ensi vaikutelmat Filippiineista on positiiviset; pieni sekoitus espanjaa, jenkkeja ja isosti aasiaa. Filippiinein kieli Pilipino kuulostaakin todella paljon espanjalta! Ja tuttuja sanoja espanjasta loytyy paljon ja esimerksiksi espanjalaiset numerot ovat ihan yleisessa kaytossa, kiitos espanjalaisten valloittajien. Englantia taalla myos puhutaan todella hyvin, kiitos jenkkien, jotka sotivat Filippiinit espanjalaisilta ja myohemmin japanilaisilta. Myos uskonto on espanjan kauden peruja, eli kristinusko on valtauskonto (katolilaisuus) lukuunottamatta etelaista Mindanaon saarta, joka on alusta asti ollut muslimien vallassa. Tama on myos se saari missa on levottomuuksia paa asiassa.
Meille kaikille tuli vahan sellainen fiilis etta talta voisi myos Keski-Amerikassakin nayttaa?
Cebu cityssa oli tarkoituksena ottaa yhteytta suomalaiseen Kimmoon, johon olimme tutustuneen Koh Taolla aikaisemmin ja joka myos olisi nyt Cebussa. Mutta kuinkas kavikaan, nettikahvilaan paastessamme toteammekin Juhanin kanssa etta Kimmohan on taalla ja kay viela ilmi etta olemme kaikki tsekkautuneet samaan hotelliin sisaan, hienoa .
Seuraavana aamuna matkamme jatkui viidestaan Moalboaliin, ensimmaiseen viralliseen matkakohteesemme Cebulla. Matka vierahti suht kivuttomasti paikallisbussissa jonka penkkirivit olivat kylla niin lahekkain toisia etta edes miun jalat eivat meinanneet mahtua ja asennon vaihtamisesta voi vain haaveilla. Oltiin muuten ainoat lansimaalaiset bussissa.
Moalboal on siis rannikko kaupunki cebun saaren lansirannikolla. Tarkoituksenamme oli tehda taalla pari sukellusta, missa suoriuduimme Heikin kanssa. Juhani suoritti samaan aikaan vapaasukelluksen kolmipaivaista jatkotason kurssia ja Kimmo ja Jere olivat nokat tukossa flunssan kourissa.
Sukellukset olivat jees, etenkin ensimmainen jolla naimme isoimmat kilpikonnat mita olemme koskaan Heikin kanssa nahneet.. Ja ne muuten oli isoja! Varmaan miun kadet levaallaan voisi kuvata yhden niista kokoa ;) myos merikaarme nakyi, merihevonen, kivikala ja paljon paljon isoa lehti korallia ja muuta hienoa!
Toisella sukelluksella kohokohtana oli jattimainen sardiinikalaparvi. Ikina en ole nahnyt yhta isoa kalaparvea, kun olimme parven ala puolella se peitti valon tulon pinnasta miltei taysin! Wow.
Moalboalissa olisi ollut myos mahdollisuus tehda paivan heppavaellus! Saat tosin oli sen verta huonot etta keskiviikko iltana teimme ratkaisun lahtea torstai aamuna takaisin Cebu cityyn. Takaisin tulo matkalla sattuikin sitten jotain kamalaa.. meidan bussi ja moottoripyorailija kolaroivat.. eika mitenkaan pienesti vaan meidan bussi kaytannossa ajoi kokonaan moottoripyorailijan yli. Moottoripyorailija tuli meita vastaan meidan kaistalla! Oli ilmeisesti koettamassa ohittaa omalla kaistalla kulkenutta ajoneuvoa huonoin tuloksin.. tai nain me paateltiin tapahtuneen, kukaan meista ei nahnyt mita siina oikeasti kavi, muutakuin etta me ajettiin omaa kaistaamme. Meidan bussi hajosi ja mopoilijalle kavi huonommin.. onneksi ambulanssilla ei kestanyt ikuisuutta tulla hakemaan loukkaantunutta pois.
Meidan matka jatkui sitten seuraavan samanyhtion bussilla joka ajoi turmapaikasta ohitse..
Aasialainen liikenne ei tunnetustikaan ole mitaan kilttia ajoa, muttei sentaan koskaan ole joutunut nain lahelta sita todistamaan.
Cebu cityssa meilla oli hoidettavana viisumimme jatkoajan hankinta, mika sujui todella helposti ja taytyy sanoa etta Cebun immigrationissa oltiin ehka ystavallisimpia kuin missaan muualla immigrationissa ikina! Nama jopa vitsailivat meille ja hymyilivat jne. Kun yleensa immigrationeissa on tiskin takana vain nyrpea naama ja saat varautua hieman taistelemaan etta saat asiasi siella hoidettua.
Huomenna sitten kohti meidan toista Cebun ns. Virallista matkakohdetta, Malapasqua islandia. Saari sijaitsee aivan cebun pohjois osassa. Kokoa saarella ei hirmuisemmin ole, opaskirjan mukaan sen pitaisi pystya kavelemaan ympari kolmessa tunnissa.. se olkoon tavoitteemme . Talla saarella olisi taas sukellusta ohjelmassa (missapapain Filippiineja ei olisi) ja toiveena nahda harvinaisia Thresher haita, mita juuri taman saaren ymparistossa usein porraa. Myos Mantaray olisi kuulemma mahdollisuus nahda... ja mandariinikalan parittelu tanssi on taman saaren erikoisuuksia, pidetaan peukkui!
13.12 Sunnuntai/ Malapascua island.
Saavuttiin Malapascua saarelle perjantaina reilun neljan tunnin bussimatkan ja noin 30minuutin lauttamatkan jalkeen.
Kampan saaminen saarelta osottautui vaikeammaksi kuin kuvittelimmekaan , tai ainakin hintaluokka oli meille monissa asunnoissa mahdoton (= hinnat alkaen 1500 pesoa/yo/2hloa eli noin 11 euroa yo per nenu). Loppujenlopuksi halvimmaksi ja hintalaatusuhteeltaan parhaimmaksi osoittautui perhemajoitus. Eli nyt ollaan viidestaan saman katon alla hienossa huoneessa, tasta lystista maksamme 420pesoa/hlo, eli huomattavasti vahemman kuin 600pesoa ;)
Talla saarella ei viela (on tulossa ihan pikapikaa kuulemma kyllakin) ole 24h sahkoa, kuin ehka jossain hienoimmissa resorteissa joissa on oma generaattori. Teita ei viela ole juurikaan, kinttupolkuja vain ja saarella asustaa ihan oikeita paikallisia, vaikka pieni ja turistisoitunut saari onkin. Myoskaan makeaa vetta on ilmeisesti vain rajoittuneesti, silla suihkuista tulee vain suolavetta. Meidan ikaisia tai nuorempia matjaajia taalla on aika vahan, enemmankin sellainen super sukeltajien/vedenalaista valokuvausta harrastavien saari.. ja samalla hieman vanhemman vaen suosiossa. Ja japanilaisten! niita taalla tuntuu riittavan.
Taman saaren suurin vetonaula on sukellus ja erityisesti Thresher sharksit (http://scubapeople.com/images/Picture-Trips/thresher.jpg) joita muualla maailmassa nakee todella harvoin, mutta taalla niita nakyy paivittain. Mekin teimme tana aamuna ensimmaisen sukelluksen joka oli nimenomaan tallainen Thresher shark sukellus. Kaytannossa tallainen hai spottaus sukellus tapahtuu niin etta laskeudumme aamu kuuden jalkeen hiekkapohjalle jonka tuntumassa on monia kalojen cleaning stationeja (=pikku kalat puhdistaa isompia) ja odotamme. Olemme hiljaa, liikkumatta, paikoillaan ja odotamme. Saimme odottaa noin 10 min. ennen ensimmaista hai havaintoa, mutta loppu sukelluksen (noin 20min) saimme nauttia Thresher sharkin uintia seuraten..
harmittaa vain etta nakyvyys ei ollut mikaan paras mahdollinen ja koska saa oli aika pilvinen ei valoa ollut liikaa reilussa 20metrissa missa olimme. Muiden mielesta vissiin super siistia ja tosi jees juttu nahda tuo hai ja olihan se nyt hienoa, mutta empa nyt tieda.. meita oli sukeltajia kuin leffateatterissa katsojia rivissa, varmaan miltei 30 tyyppia kytiksella.. ja tosiaan se ettei siella hiekkapohjalla ollut mitaan muuta..hmm. noh, tulipahan kaytya ;)
Toinen sukellus tehtiin iltapaivalla myos tarkoituksena nahda jotain isoja merenelavia, kuten Mantoja (http://www.mantaray.com/images/mantas/sidebar/manta_25.jpg) tai/ja Hammerhead sharkeja (http://www.divemagazine.co.uk/news/images/2005-gr8hammerhead1.jpg), mutta eipa naita tietenkaan nakynyt.. eli kiva sukellus.. reilu 30min. hiekkapohjalla istuen, ja vain 27 asteista merivetta = hemmetin kylma! Hrrrr.
Meista siis vain Mina, Heikki ja Kimmo paasi sukeltamaan, kun Juhanilla on jotain korva ongelmia ja Jere taas on ollut jo alkuvkosta asti flunssassa.. mika sita on aikas paljon harmittanut. Noh, toivottavasti pojat paranee ja paasee tekemaan taalla muutamat sukellukset ennen kuin jatkamme matkaa.
Meita ei saat ole kylla liikaa Filippiineilla suosineet.. aina kun on ollut matkustuspaiva on paistanut aurinko, mutta kaikki nama paikallaan olo paivat kun toivoisi olevan natty saa, etta voisi tehda kaikkea kivaa, onkin tullut vetta enemman tai vahemman ja ollut tosi pilvista. Onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa taalla.. vissiin viela noin 5 viikkoa?
Taalla soi muuten myos joululaulut ja on joulukoristeita = Jenni happy happy ja tyytyvainen ;) hih. Ja pojat kiroilee.. ;)
Ei taalla muuten kyl edes huomaisi mitaan Joulua.. mika ei ihme kylla minuu edes hirveammin haittaa.. tai johtuu varmaan juuri siita ettei edes tajua joulun tulevan kun sita ei taalla niin huomaa.
Hei, nyt muuten kannattaa kayda myo lukaisemassa Heikin ja Juhanin blogit! Molemmat ovat ehka jo paivitetty ja Heikilla pitaisi olla muutama kuvakin ladattuna!
Lisaa taas myohemmin :)
Taalla sita ollaan Filippiineilla!
Lennot Bangkokista Manilaan ja Manilan kautta Cebun saarelle sujui todella hyvin. Miun mielta tietenkin ylensi heti Bangkokin paassa lentokoneessa soivat Joululaulut.
Manilassa tavattiin Heikki ja Juhani, jotka olivat lentaneet Kuala Lumpurista. Vasyneiden tervehdyksien jalkeen alkoi seuraavan lennon odottelu, mika aamuyolla muutaman tunnin nukkumisen jalkeen tuntui piiiiitkalta.
Ensi vaikutelmat Filippiineista on positiiviset; pieni sekoitus espanjaa, jenkkeja ja isosti aasiaa. Filippiinein kieli Pilipino kuulostaakin todella paljon espanjalta! Ja tuttuja sanoja espanjasta loytyy paljon ja esimerksiksi espanjalaiset numerot ovat ihan yleisessa kaytossa, kiitos espanjalaisten valloittajien. Englantia taalla myos puhutaan todella hyvin, kiitos jenkkien, jotka sotivat Filippiinit espanjalaisilta ja myohemmin japanilaisilta. Myos uskonto on espanjan kauden peruja, eli kristinusko on valtauskonto (katolilaisuus) lukuunottamatta etelaista Mindanaon saarta, joka on alusta asti ollut muslimien vallassa. Tama on myos se saari missa on levottomuuksia paa asiassa.
Meille kaikille tuli vahan sellainen fiilis etta talta voisi myos Keski-Amerikassakin nayttaa?
Cebu cityssa oli tarkoituksena ottaa yhteytta suomalaiseen Kimmoon, johon olimme tutustuneen Koh Taolla aikaisemmin ja joka myos olisi nyt Cebussa. Mutta kuinkas kavikaan, nettikahvilaan paastessamme toteammekin Juhanin kanssa etta Kimmohan on taalla ja kay viela ilmi etta olemme kaikki tsekkautuneet samaan hotelliin sisaan, hienoa .
Seuraavana aamuna matkamme jatkui viidestaan Moalboaliin, ensimmaiseen viralliseen matkakohteesemme Cebulla. Matka vierahti suht kivuttomasti paikallisbussissa jonka penkkirivit olivat kylla niin lahekkain toisia etta edes miun jalat eivat meinanneet mahtua ja asennon vaihtamisesta voi vain haaveilla. Oltiin muuten ainoat lansimaalaiset bussissa.
Moalboal on siis rannikko kaupunki cebun saaren lansirannikolla. Tarkoituksenamme oli tehda taalla pari sukellusta, missa suoriuduimme Heikin kanssa. Juhani suoritti samaan aikaan vapaasukelluksen kolmipaivaista jatkotason kurssia ja Kimmo ja Jere olivat nokat tukossa flunssan kourissa.
Sukellukset olivat jees, etenkin ensimmainen jolla naimme isoimmat kilpikonnat mita olemme koskaan Heikin kanssa nahneet.. Ja ne muuten oli isoja! Varmaan miun kadet levaallaan voisi kuvata yhden niista kokoa ;) myos merikaarme nakyi, merihevonen, kivikala ja paljon paljon isoa lehti korallia ja muuta hienoa!
Toisella sukelluksella kohokohtana oli jattimainen sardiinikalaparvi. Ikina en ole nahnyt yhta isoa kalaparvea, kun olimme parven ala puolella se peitti valon tulon pinnasta miltei taysin! Wow.
Moalboalissa olisi ollut myos mahdollisuus tehda paivan heppavaellus! Saat tosin oli sen verta huonot etta keskiviikko iltana teimme ratkaisun lahtea torstai aamuna takaisin Cebu cityyn. Takaisin tulo matkalla sattuikin sitten jotain kamalaa.. meidan bussi ja moottoripyorailija kolaroivat.. eika mitenkaan pienesti vaan meidan bussi kaytannossa ajoi kokonaan moottoripyorailijan yli. Moottoripyorailija tuli meita vastaan meidan kaistalla! Oli ilmeisesti koettamassa ohittaa omalla kaistalla kulkenutta ajoneuvoa huonoin tuloksin.. tai nain me paateltiin tapahtuneen, kukaan meista ei nahnyt mita siina oikeasti kavi, muutakuin etta me ajettiin omaa kaistaamme. Meidan bussi hajosi ja mopoilijalle kavi huonommin.. onneksi ambulanssilla ei kestanyt ikuisuutta tulla hakemaan loukkaantunutta pois.
Meidan matka jatkui sitten seuraavan samanyhtion bussilla joka ajoi turmapaikasta ohitse..
Aasialainen liikenne ei tunnetustikaan ole mitaan kilttia ajoa, muttei sentaan koskaan ole joutunut nain lahelta sita todistamaan.
Cebu cityssa meilla oli hoidettavana viisumimme jatkoajan hankinta, mika sujui todella helposti ja taytyy sanoa etta Cebun immigrationissa oltiin ehka ystavallisimpia kuin missaan muualla immigrationissa ikina! Nama jopa vitsailivat meille ja hymyilivat jne. Kun yleensa immigrationeissa on tiskin takana vain nyrpea naama ja saat varautua hieman taistelemaan etta saat asiasi siella hoidettua.
Huomenna sitten kohti meidan toista Cebun ns. Virallista matkakohdetta, Malapasqua islandia. Saari sijaitsee aivan cebun pohjois osassa. Kokoa saarella ei hirmuisemmin ole, opaskirjan mukaan sen pitaisi pystya kavelemaan ympari kolmessa tunnissa.. se olkoon tavoitteemme . Talla saarella olisi taas sukellusta ohjelmassa (missapapain Filippiineja ei olisi) ja toiveena nahda harvinaisia Thresher haita, mita juuri taman saaren ymparistossa usein porraa. Myos Mantaray olisi kuulemma mahdollisuus nahda... ja mandariinikalan parittelu tanssi on taman saaren erikoisuuksia, pidetaan peukkui!
13.12 Sunnuntai/ Malapascua island.
Saavuttiin Malapascua saarelle perjantaina reilun neljan tunnin bussimatkan ja noin 30minuutin lauttamatkan jalkeen.
Kampan saaminen saarelta osottautui vaikeammaksi kuin kuvittelimmekaan , tai ainakin hintaluokka oli meille monissa asunnoissa mahdoton (= hinnat alkaen 1500 pesoa/yo/2hloa eli noin 11 euroa yo per nenu). Loppujenlopuksi halvimmaksi ja hintalaatusuhteeltaan parhaimmaksi osoittautui perhemajoitus. Eli nyt ollaan viidestaan saman katon alla hienossa huoneessa, tasta lystista maksamme 420pesoa/hlo, eli huomattavasti vahemman kuin 600pesoa ;)
Talla saarella ei viela (on tulossa ihan pikapikaa kuulemma kyllakin) ole 24h sahkoa, kuin ehka jossain hienoimmissa resorteissa joissa on oma generaattori. Teita ei viela ole juurikaan, kinttupolkuja vain ja saarella asustaa ihan oikeita paikallisia, vaikka pieni ja turistisoitunut saari onkin. Myoskaan makeaa vetta on ilmeisesti vain rajoittuneesti, silla suihkuista tulee vain suolavetta. Meidan ikaisia tai nuorempia matjaajia taalla on aika vahan, enemmankin sellainen super sukeltajien/vedenalaista valokuvausta harrastavien saari.. ja samalla hieman vanhemman vaen suosiossa. Ja japanilaisten! niita taalla tuntuu riittavan.
Taman saaren suurin vetonaula on sukellus ja erityisesti Thresher sharksit (http://scubapeople.com/images/Picture-Trips/thresher.jpg) joita muualla maailmassa nakee todella harvoin, mutta taalla niita nakyy paivittain. Mekin teimme tana aamuna ensimmaisen sukelluksen joka oli nimenomaan tallainen Thresher shark sukellus. Kaytannossa tallainen hai spottaus sukellus tapahtuu niin etta laskeudumme aamu kuuden jalkeen hiekkapohjalle jonka tuntumassa on monia kalojen cleaning stationeja (=pikku kalat puhdistaa isompia) ja odotamme. Olemme hiljaa, liikkumatta, paikoillaan ja odotamme. Saimme odottaa noin 10 min. ennen ensimmaista hai havaintoa, mutta loppu sukelluksen (noin 20min) saimme nauttia Thresher sharkin uintia seuraten..
harmittaa vain etta nakyvyys ei ollut mikaan paras mahdollinen ja koska saa oli aika pilvinen ei valoa ollut liikaa reilussa 20metrissa missa olimme. Muiden mielesta vissiin super siistia ja tosi jees juttu nahda tuo hai ja olihan se nyt hienoa, mutta empa nyt tieda.. meita oli sukeltajia kuin leffateatterissa katsojia rivissa, varmaan miltei 30 tyyppia kytiksella.. ja tosiaan se ettei siella hiekkapohjalla ollut mitaan muuta..hmm. noh, tulipahan kaytya ;)
Toinen sukellus tehtiin iltapaivalla myos tarkoituksena nahda jotain isoja merenelavia, kuten Mantoja (http://www.mantaray.com/images/mantas/sidebar/manta_25.jpg) tai/ja Hammerhead sharkeja (http://www.divemagazine.co.uk/news/images/2005-gr8hammerhead1.jpg), mutta eipa naita tietenkaan nakynyt.. eli kiva sukellus.. reilu 30min. hiekkapohjalla istuen, ja vain 27 asteista merivetta = hemmetin kylma! Hrrrr.
Meista siis vain Mina, Heikki ja Kimmo paasi sukeltamaan, kun Juhanilla on jotain korva ongelmia ja Jere taas on ollut jo alkuvkosta asti flunssassa.. mika sita on aikas paljon harmittanut. Noh, toivottavasti pojat paranee ja paasee tekemaan taalla muutamat sukellukset ennen kuin jatkamme matkaa.
Meita ei saat ole kylla liikaa Filippiineilla suosineet.. aina kun on ollut matkustuspaiva on paistanut aurinko, mutta kaikki nama paikallaan olo paivat kun toivoisi olevan natty saa, etta voisi tehda kaikkea kivaa, onkin tullut vetta enemman tai vahemman ja ollut tosi pilvista. Onneksi meilla on kuitenkin viela aikaa taalla.. vissiin viela noin 5 viikkoa?
Taalla soi muuten myos joululaulut ja on joulukoristeita = Jenni happy happy ja tyytyvainen ;) hih. Ja pojat kiroilee.. ;)
Ei taalla muuten kyl edes huomaisi mitaan Joulua.. mika ei ihme kylla minuu edes hirveammin haittaa.. tai johtuu varmaan juuri siita ettei edes tajua joulun tulevan kun sita ei taalla niin huomaa.
Hei, nyt muuten kannattaa kayda myo lukaisemassa Heikin ja Juhanin blogit! Molemmat ovat ehka jo paivitetty ja Heikilla pitaisi olla muutama kuvakin ladattuna!
Lisaa taas myohemmin :)
perjantai 4. joulukuuta 2009
Bangkok
Pitkasta aikaa jotain uutta paivitysta tannekin!
Hommahan meni hyvinkin perinteisesti, eli Taolle mentiin ja sinne jumitettiin. Jai Koh Phayamit ja pikku Koh Changit talla eraa valista... noh, kevaalla sitten ;)
Saatiin kuitenkin onneksi suoritettua sukelluksen Rescue -kurssi, jee! eli ollaan nyt Jerenka yksi luokitus parempia sukeltajia :) Ja kylla olikin hyva kurssi! Saatiin toivomamme kouluttaja meille sita vetamaan (vaikkakin sitten hanen korvatulehduksen vuoksi muutamia paivia jouduimmekin vesipaivia siirtamaan) ja kaksi parasta divemaster traineeta siihen avustajaksi; Kadri ja Aki.
Rescue -kurssi piti sisallaan ensiapukurssin, stressi seka pelastus teoriaa ja kolme vesipaivaa. Ja nama paivat olivatkin sitten rankkoja, ei iltaisin tarvinnut unta odotella. Kaytannossa oltiin vesipaivina meressa useita tunteja harjoitellen erilaisia pelastus tekniikoita; kuinka rauhoitella/pelastaa panikoivaa sukeltajaa, miten toimia tajuttoman sukeltajan kanssa joka ei hengita (eli puhallus elvytysta vedessa, samalla sukeltajalta sukellus varusteita riisuen ja rantaan/veneeseen kantaen tai paremminkin raahaten) seka paljon muuta. Rankkaa, mutta mielenkiintoista ja olipahan kerrankin paivan paatteeksi sellainen olo etta jotain fyysista on tullut tehtya! :)
Ja miulle etenkin tuo kurssi toi kylla paaaaljon uutta, enaa ei ehka jannita oma sukeltaminenkaan niin paljoa :)
Taolla ei sen kummempaa. Ihania ystavia ja ihania hetkia heidan kanssaan. Saat oli aurinkoiset ja aurinkoakin paastiin rannalle ottamaan...
Nyt ollaan Jeren kanssa Bangkokissa ja koetetaan kuluttaa aikaa.
Tulimme tanne ihan uusin keinoin, nimittain junalla Chumponista! Ollaan aina ennen pidataydytty yobussi kyydissa, mutta koska viimeksi meidan yobussi olikin jo kolmelta yolla Bangkokissa, paatimme koettaa jotain muuta... eli Junaa, joka osottautuikin erittain hyvaksi! Eika hintakaan ollut yhtaan sen enempaa kuin mita olisimme bussista maksaneet... ja tietenkin meilla oli viela makuupaikat. Mie nukahdinkin samantien kun kiskojen kolina alkoi ja nukuin paremmin kuin koskaan ennen missaan yon yli menevassa kulkuneuvossa!
Junapaikat olivat aika samanlaiset kuin Malesiassa (olikohan kyseinen juna jopa tulossa malesian rajan takaa?), eli kaytava jossa verhoilla erotetaan omat punkat kaytavasta.
Perilla Bangkokissa oltiin puoli kuuden aikoja? Saatiin rinkat asemalle sailoon ja soimme aamiaista rauhassa...
Sitten taas uusia kokemuksia: mentiin testaamaan Bangkokin metro! Miulla oli viela siita todella vaara kasitys.. odotin jotain pimeaa, ahdistavaa ja likaista metroa, mutta painvastoin; Bangkokin metro on vasta 5 vuotta vanha, elikkas todella valoisa, hyva ilmastointi (=kylma) ja avaraa! Metrolla matkattiin pari pysakinvalia Silomiin, mista menimme aamu kavelylle Lumphini Parkkiin, missa myoskaan ei olla aiemmin kayty.
Ja tamakin oli todella hyva kokemus!
Istuimme ensin lammenrannalla penkilla kun huomasimme etta vieressamme onkin jonkin sortin varaani (yhta isoja kuin Raya yailla ja melkein yhta isoja kuin perhentianin saarella!) aamupalla aterioimassa pulua! ja kun enempi tarkkailtiin ymparillemme olisi voinut helposti laskea kymmenisenkin varaanin nakyvan siella sun taalla... yksi ryhtyi tekemaan liian laheista tuttavuutta nousemalla juuri kohdaltamme vedesta.. vaistimme suosiolla ja varaani kapottelikin penkkimme ympari haistellen josko meilta olisi jaanyt jotain syomista...
Puistossa oli paljon erilaisia urheilijoita.. tanssia, joogaa, lenkkeilijoita, aerobickaajia, tai chita jnejne. Olimme kavelemassa, kun yht'akkia kaikki pysahtyy, kukaan ei liikahtanutkaan.. kaikki lenkkeilijat ja muut urheilijat. Tajusimme samantien kaiuttimista kuuluvan thaimaan kansallismusiikin! Musiikkia tuli muutaman kerto(?)sakeen verran, jonka jalkeen kaikki jatkoivat lenkkeilyaan ja liikkumistaan normaalisti. Semmosta...
sen tiedan etta joltain radiokanavalta Kansalaislaulu soi muistaakseni kolmisen kertaa paivassa, mutta etta sen kuulleessaan pysahtyyko kaikki kaikkialla? hmm..
Puistosta loytyi myos kilpikonnia, varmaan parikymmenta kissaa, muutama irtokoira ja lukemattomat maarat lintuja.. oikea elaintarha. Aamuvarhain on lukemani mukaan myos niita parhaimpia hetkia kulkea puistossa, on niin rauhallista, eika liikenteen metelikaan kuulu puiston keskelle! Ja ilmakin tuntuu paljon puhtaammalta, kuin muualla Bangkokissa.
Puisto hetken jalkeen kavelimme tanne siam squarelle missa nama isoimmat ostoskeskukset sijaitsee. MBK mista kameramme hakisimme ei ollut viela auki ja paatimme kuluttaa aikaa leffassa.. menimme katsomaan 3D elokuvana Jim Careyn Christmas Carol:n.. ENka suosittele kenellekaan! oli aarettoman huono.. 3D:na naytti kylla hyvalta, mutta ihan surkea elokuva muutoin. Ei edes joulumielelle tullut! Mutta onneksi taalla soi kauppakeskuksissa joululaulut ja kaikkialla on (okei no jopa vahan rumia) jenkki tyylisia joulukoristeita.. :)
Kameran nouto sujui helposti.. tiskintakana oleva tytto pyysi allekirjoitukseni nouto lomakkeeseen, hymyili natisti ja siina se. Kamera kadessa ja naytto toimii! eika tarvinnut maksaa pennostakaan, ei edes siita Singaporeen lahettamisesta. Hienoa. Yksi piste Canonille.. (niiden monien miinusten jalkeen ollaan kylla viela miinuksen puolella, mutta tasta on hyva jatkaa).
Kaytiin myos ostamassa uusi muistitikku hajonneen tilalle (nii-in.. seKin meilta on mennyt rikki!) seka muita pienia kaytannon ostoksia tuli hoidettua.. Nyt kello tulee viisi ja viela olisi joitain tunteja aikaa kulutettavana, ennenkuin viitsii lahtea jatkamaan odotteluja lentokentalle.
Lento Filippiineille lahtee huomisen puolella 00:35. Heikki ja Juhani lentaa Kuala lumpurista ja meilla molemmilla on vaihto Filippiinien Manilassa, missa sitten poikiinkin tormaamme.
Eli ihan uusi maa, uusi valuutta ja uudet kujeet edessa! Innolla odotan!
Ollaan yhteydessa! Haleja kaikille!
Hommahan meni hyvinkin perinteisesti, eli Taolle mentiin ja sinne jumitettiin. Jai Koh Phayamit ja pikku Koh Changit talla eraa valista... noh, kevaalla sitten ;)
Saatiin kuitenkin onneksi suoritettua sukelluksen Rescue -kurssi, jee! eli ollaan nyt Jerenka yksi luokitus parempia sukeltajia :) Ja kylla olikin hyva kurssi! Saatiin toivomamme kouluttaja meille sita vetamaan (vaikkakin sitten hanen korvatulehduksen vuoksi muutamia paivia jouduimmekin vesipaivia siirtamaan) ja kaksi parasta divemaster traineeta siihen avustajaksi; Kadri ja Aki.
Rescue -kurssi piti sisallaan ensiapukurssin, stressi seka pelastus teoriaa ja kolme vesipaivaa. Ja nama paivat olivatkin sitten rankkoja, ei iltaisin tarvinnut unta odotella. Kaytannossa oltiin vesipaivina meressa useita tunteja harjoitellen erilaisia pelastus tekniikoita; kuinka rauhoitella/pelastaa panikoivaa sukeltajaa, miten toimia tajuttoman sukeltajan kanssa joka ei hengita (eli puhallus elvytysta vedessa, samalla sukeltajalta sukellus varusteita riisuen ja rantaan/veneeseen kantaen tai paremminkin raahaten) seka paljon muuta. Rankkaa, mutta mielenkiintoista ja olipahan kerrankin paivan paatteeksi sellainen olo etta jotain fyysista on tullut tehtya! :)
Ja miulle etenkin tuo kurssi toi kylla paaaaljon uutta, enaa ei ehka jannita oma sukeltaminenkaan niin paljoa :)
Taolla ei sen kummempaa. Ihania ystavia ja ihania hetkia heidan kanssaan. Saat oli aurinkoiset ja aurinkoakin paastiin rannalle ottamaan...
Nyt ollaan Jeren kanssa Bangkokissa ja koetetaan kuluttaa aikaa.
Tulimme tanne ihan uusin keinoin, nimittain junalla Chumponista! Ollaan aina ennen pidataydytty yobussi kyydissa, mutta koska viimeksi meidan yobussi olikin jo kolmelta yolla Bangkokissa, paatimme koettaa jotain muuta... eli Junaa, joka osottautuikin erittain hyvaksi! Eika hintakaan ollut yhtaan sen enempaa kuin mita olisimme bussista maksaneet... ja tietenkin meilla oli viela makuupaikat. Mie nukahdinkin samantien kun kiskojen kolina alkoi ja nukuin paremmin kuin koskaan ennen missaan yon yli menevassa kulkuneuvossa!
Junapaikat olivat aika samanlaiset kuin Malesiassa (olikohan kyseinen juna jopa tulossa malesian rajan takaa?), eli kaytava jossa verhoilla erotetaan omat punkat kaytavasta.
Perilla Bangkokissa oltiin puoli kuuden aikoja? Saatiin rinkat asemalle sailoon ja soimme aamiaista rauhassa...
Sitten taas uusia kokemuksia: mentiin testaamaan Bangkokin metro! Miulla oli viela siita todella vaara kasitys.. odotin jotain pimeaa, ahdistavaa ja likaista metroa, mutta painvastoin; Bangkokin metro on vasta 5 vuotta vanha, elikkas todella valoisa, hyva ilmastointi (=kylma) ja avaraa! Metrolla matkattiin pari pysakinvalia Silomiin, mista menimme aamu kavelylle Lumphini Parkkiin, missa myoskaan ei olla aiemmin kayty.
Ja tamakin oli todella hyva kokemus!
Istuimme ensin lammenrannalla penkilla kun huomasimme etta vieressamme onkin jonkin sortin varaani (yhta isoja kuin Raya yailla ja melkein yhta isoja kuin perhentianin saarella!) aamupalla aterioimassa pulua! ja kun enempi tarkkailtiin ymparillemme olisi voinut helposti laskea kymmenisenkin varaanin nakyvan siella sun taalla... yksi ryhtyi tekemaan liian laheista tuttavuutta nousemalla juuri kohdaltamme vedesta.. vaistimme suosiolla ja varaani kapottelikin penkkimme ympari haistellen josko meilta olisi jaanyt jotain syomista...
Puistossa oli paljon erilaisia urheilijoita.. tanssia, joogaa, lenkkeilijoita, aerobickaajia, tai chita jnejne. Olimme kavelemassa, kun yht'akkia kaikki pysahtyy, kukaan ei liikahtanutkaan.. kaikki lenkkeilijat ja muut urheilijat. Tajusimme samantien kaiuttimista kuuluvan thaimaan kansallismusiikin! Musiikkia tuli muutaman kerto(?)sakeen verran, jonka jalkeen kaikki jatkoivat lenkkeilyaan ja liikkumistaan normaalisti. Semmosta...
sen tiedan etta joltain radiokanavalta Kansalaislaulu soi muistaakseni kolmisen kertaa paivassa, mutta etta sen kuulleessaan pysahtyyko kaikki kaikkialla? hmm..
Puistosta loytyi myos kilpikonnia, varmaan parikymmenta kissaa, muutama irtokoira ja lukemattomat maarat lintuja.. oikea elaintarha. Aamuvarhain on lukemani mukaan myos niita parhaimpia hetkia kulkea puistossa, on niin rauhallista, eika liikenteen metelikaan kuulu puiston keskelle! Ja ilmakin tuntuu paljon puhtaammalta, kuin muualla Bangkokissa.
Puisto hetken jalkeen kavelimme tanne siam squarelle missa nama isoimmat ostoskeskukset sijaitsee. MBK mista kameramme hakisimme ei ollut viela auki ja paatimme kuluttaa aikaa leffassa.. menimme katsomaan 3D elokuvana Jim Careyn Christmas Carol:n.. ENka suosittele kenellekaan! oli aarettoman huono.. 3D:na naytti kylla hyvalta, mutta ihan surkea elokuva muutoin. Ei edes joulumielelle tullut! Mutta onneksi taalla soi kauppakeskuksissa joululaulut ja kaikkialla on (okei no jopa vahan rumia) jenkki tyylisia joulukoristeita.. :)
Kameran nouto sujui helposti.. tiskintakana oleva tytto pyysi allekirjoitukseni nouto lomakkeeseen, hymyili natisti ja siina se. Kamera kadessa ja naytto toimii! eika tarvinnut maksaa pennostakaan, ei edes siita Singaporeen lahettamisesta. Hienoa. Yksi piste Canonille.. (niiden monien miinusten jalkeen ollaan kylla viela miinuksen puolella, mutta tasta on hyva jatkaa).
Kaytiin myos ostamassa uusi muistitikku hajonneen tilalle (nii-in.. seKin meilta on mennyt rikki!) seka muita pienia kaytannon ostoksia tuli hoidettua.. Nyt kello tulee viisi ja viela olisi joitain tunteja aikaa kulutettavana, ennenkuin viitsii lahtea jatkamaan odotteluja lentokentalle.
Lento Filippiineille lahtee huomisen puolella 00:35. Heikki ja Juhani lentaa Kuala lumpurista ja meilla molemmilla on vaihto Filippiinien Manilassa, missa sitten poikiinkin tormaamme.
Eli ihan uusi maa, uusi valuutta ja uudet kujeet edessa! Innolla odotan!
Ollaan yhteydessa! Haleja kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
