Uutta Virtaa!!

Kolumbia on ihana. Kaunis. Ystävällinen ja omaa hieman viekkautta. Täällä on ihan oma tunnelmansa. Espanjakin kuulostaa taas hieman erilaiselta ja sanasto on muuttunut aika paljon. Boliviassa, Perussa ja Ecuadorissa samoille asioille oli aikapitkälti samat sanat käytössä kun taas täällä on saanut opetelle ihan uusiakin sanoja vanhoille tutuille jutuille käyttöön.

Matka Ecuadorin Otavalosta Kolumbian Popayaniin oli pitkähkö ja hieman kiemuraisesta tiestä johtuen myös raskaampi kuin normaalit suoralla tietä menevät bussimatkat. Koko matkustus kesti rajan ylityksineen yli 12 tuntia. Rajanylitys itsessään oli naurettavan helppo! Rajoilla ei ollut ketään vahtimassa kuka menee ja minnekin. Olisi vain voinut kävellä yli ilman minkäänlaista tarkastusta taikka leimojen saantia passiin. Ei tarvinnut täyttää edes maahantulolomaketta, joka on pitänyt täyttää Kaakkois-Aasiassa ja täällä reissatessa aina uuteen maahan mentäessä.
Maisemat Kolumbian puolella olivat upeat, niin vihreää ja vehreää ja upeita laaksoja sekä kanjoneita.

Perillä Popayanissa olimme superväsyneinä illalla kymmenen jälkeen. Guesthousimme Hosteltrail (saman nimiset nettisivut ovat aivan loistava apu Etelä- ja Keski-Amerikassa reissatessa!!) oli super jees. Meidän huone oli todella siisti ja nätti, patja ja tyynyt hyvät ja lämpötila sisällä huoneessakin taas pitkästä aikaa LÄMMIN. Pelkästään tuon Guesthousin takia olisi voinut viipyä pidempään tuossakin kaupungissa. Popayan itse oli kaunis kaupunki myös. Ehkä tähän astisista kolonialismi-kaupungeista nätein? Kaikki rakennukset oli taas valkeita ja rakennusten ulkopuolilla oli säännöllisin välein sähkövalaistuja myrskylyhtyjä. Mutta tekemistä itse kaupungissa ei juurikaan ollut ja meillekin riitti hyvin yksi lepopäivä kaupungissa tallailun merkeissä.

Popayanista otettiin bussi San Augustinin kylään, tälläkertaa tie oli vieläkin kiemuraisempi ja matka-aika onneksi vain reilut 4 tuntia. Meillä oli suositus Casa De Francois -gousthousiin ja mikä oikea nappi valinta taas! Heti kylän ulkopuolella rinteessä, ranskalaisen pitämä Guesthous, mistä saimme omalla terassilla ja Hammockilla edullisen huoneen. Näkymät ovat hienot, ympärillä mandariinipuut notkuvat kypsiä mandariineja (niitä saa myös syödä niin paljon kuin vain jaksaa!), ananasta kasvaa vieressä ja kukkasia on jokapuolella, joissa kolibrit pörräävät säännöllisesti, wau. Vielä kun omistaja on super hyvä tyyppi, ”ravintolasta” saa upeaa ruokaa ( mm.salaattien tarpeet tulevat tästä vierestä pellolta itse viljeltyinä!) ja muutkin guesthousin asukkaat ovat erittäin mukavia olisi täällä helppo viihtyä vaikka viikkoja!


Meidän terassi.

Tähän hehkutukseen kun vielä lisää sen, että kylän ihmiset ovat aivan super ystävällisiä ja tarjolla on kunnon hepparatsastusta niin Jenni tykkää! :)
Paikan nähtävyytenä on laavakiveen veistetyt ihmishahmoja muistuttavat patsaat n. 3000 vuoden takaa. Näitä voi mennä ihmettelemään eri tavoin. Löytyy argeologista puistoa, hepparatsastusta, trekkaamista ja päiväreissuja autoillen. Me kävimme tietenkin testaamasta hepparatsastusta, mikä olikin ihan huippua, ensimmäistä kertaa oli oikeesti kunnon hevoset alla ja sai laukata vaikka kuinka paljon! Ihan super jee =D Nämä hepat oli kai jollain lailla saman henkisiä kuin Perun Paso hevoset ja omasivat oman tasaisemman askellajin ravin tilalla? En oikeen tiiä, mut jotain tuollaista se opas selitti ja ihan mielettömän tasaista kyytiä kyllä olikin normaalien heppojen raviin verrattuna. Tämän takia kaikki kokemattomammatkin hevosen selässä olleet ryhmäläisemme laukkasivat ja ravasivat mukana kuin vanhat tekijät.


Jättäisitkö hevosesi tähän, kiitos!

Ainut negatiivisempi asia Kolumbiassa on ollut ihmisten yritys saada hieman ylimääräistä rahaa meistä irti. Muutaman kerran on onnistuttukin huijauksissa ja muutaman kerran ollaan tajuttu itse onneksi asia. Bussihinnat täällä siun pitää tietää ennen kuin menet asemalle ostamaan lippuja ja usein näissäkin hinnoissa on vielä tinkimisen varaa. Toisaalta siulle voidaan luvata halpa hinta vain sen takia, että ostaisit lippusi juurikin heiltä etkä muilta firmoilta ja maksaessasi päädyt väittelemään kuitissa olevasta hinnasta, joka on ihan eri kuin se mitä siulle oli aiemmin luvattu! :) mutta tietyllä tapaa nämäkin kun sitten tietää ja niihin osaa varautua niin ne tuovat vain sitä omaa fiilistä tähänkin matkustamiseen. Kaiken ei tarvitse aina olla helppoa ja jokaisessa maassa on yleensä opeteltava ne oman maan kikat ja jipot :)

San Agustinista siirryimme ihastelemaan toista vuoristokylää Salentoa Keski-Kolumbiaan. Nyt pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa yöbussi matkustamista Kolumbiassa ja juu jäi miulla ainakin unet todella vähään, vaikka yleensä nukun oikein hyvin yöbusseissa. Matka alkoi Salentosta tunnin matkalla Pitaliton kylään, missä vaihdoimme bussia. Tämän jälkeen kun on juuri miltei nukahtanut tulee ensimmäinen armeijan tietarkastus piste, eli bussita ulos ja pojille tehtiin ruumiintarkastukset ja huumekoira kävi matkatavaroiden seassa vähän nuuhkimassa ja matka jatkuu. Koko ajan tie on kiemuraista, ihmisiä jää kyydistä ja otetaan kyytiin ja joka kerta tulee kirkkaat valot päälle kun näin tapahtuu. Sitten joudumme vaihtamaan bussia vielä toisenkin kerran (siis alunperin piti vaihtaa vain kerran Pitalitossa) yhdeltä yöllä ja tämän jälkeen sama ralli jatkuu; ihmisiä jää pois kyydistä ja uusia otetaan kyytiin ja kerran pysähdyttiin taas jollekin tarkistuspisteelle, mutta tälläkertaa ei tarvinnut onneksi nousta bussista ulos. Aamulla kun miekin olen saanut vihdoin unen päästä kiinni saavutaan ensimmäiselle isolle bussiterminaalille ja mie käynkin sitten kysymässä, että ollaanko Armeniassa ja kun kuski vaan pyörittelee päätään koetan myös kysyä, miten pitkä matka Armeniaan vielä on ja taas vain pyöritellään päätä ja lopulta kävi niin, että olimme juuri tuolloin Armenissa, missä meidän olisi pitänyt jäädä pois ja ajelimme sitten seuraavaan kaupunkiin asti. Onneksi Pereira ei ollut kauakana Armeniasta ja myös Pereirasta meni busseja Salentoon eli perille päästiin ennen puolta päivää :) Niin täältä löytyy siis kaupunki jonka nimi on Armenia! ja myös kylä jonka nimi on Filandia! =D Jere näki kyltin ensin ja oli ihmeissään et mitä hittoo tossa luki just Finlandia!! mut se olikin sitten Filandia :)

Salentossa jouduttiin vielä vähän näkemään vaivaa majoituksen kanssa, kun molemmat ”paremmat” guesthousit olivat täynnä. Pitää vissiin ryhtyä tekemään varauksia etukäteen jos haluaa päästä tiettyyn guesthousiin.

Salentossa oli täysi viikonloppu tohinat päällä, monet kaupunkilaiset tulevat kylälle viettämään viikonloppua. Plazan ympärille oli laitettu ruokakojuja ja lapsia kärrättiin erilaisissa huvittelu kärryissä ympäri plazaa ja Kolumbialainen musiikki soi kaikkialla. Mekin päädyimme istumaan terassille ja katselemaan vain ihmisiä ja sitä touhuamista ympärillämme.


Salentossa rakennukset oli nättejä ja värikkäitä.

Seuraavana päivänä teimme päivä retken Valle De Cocoraan, mikä on nätti laakso vehreine kukkuloineen ja jopa 60 m korkeine vahapalmuineen. Paljon tuli taas tallailtua ja koko päivähän siinä hurahti. Tutustuimme matkalla Kanadalaiseen pariskuntaan jonka kanssa illalla istuimme vielä muutamalla olusellakin, tiedä vaikka he eksyisivät Suomeenkin vielä joku päivä, kovasti niin uhkailivat :) ja tämä pariskuntahan oli sitten lähes 70-vuotiaita :) hauska oli kuunnella taas heidän ja etenkin pariskunnan miehen reissu tarinoita 60-70 -luvuilta! Miten erilaista silloin onkaan ollut!

Salentosta painelimme sitten tänne Bogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin 2574 m korkeuteen. Ensivaikutelmaltaan ei mikään kovin kaunis kaupunki, mutta katsellaan sitä huomenna sitten lisää.
Myös kämppä diili on tosi kehno, joten parin yön jälkeen joko joudutaan vaihtamaan majoitusta tai sitten vaan yksinkertaisesti jatketaan taas matkaa.
Miun pitäisi vaan päästä käymään hammaslääkärissä täällä, sillä luulen, että miulla on elämäni ensimmäinen reikä hampaassa!! huij. Sain onneksi suosituksen San Agustinissa kolumbialaiselta tytöltä sen veljen pitämälle praktiikalle ja tämän veljen pitäisi myös puhua hieman englantiakin. Huomenna pitäisi sitten vaan rohkaistua ja tehdä puhelinsoitto espanjaksi ja koettaa varata aika hänelle!

Arkista reissaamista

Niin, jossain vaiheessa super reissukin muuttuu arjeksi ja sitä alkaa haaveileimaan ”entisistä” arkisista asioista! Mie oon löytänyt itseni mm. vertailemasta Helsingin eri kuntosaliketjujen jumppia ja hintoja netistä :) eli kumpis SATS vai Fitness Esport? ;)
Ja miten koomista on olla juuri sillä unelma reissullansa ja huomata haaveilevansa jo jostain toisesta reissusta :) Tai kun mikään uusi paikka ei oikein jaksa innostaa. Pitäisi olla aina jotain edellesiä kertoja parempaa taikka upeampaa.

Tähän mennessä meidän reissulla on ollut tiettyjä ”huippukohteita”, mitä kohden ollaan oltu menossa, kuten Iguazun putoukset, Bolivian suolatasanko, Machu Picchu ja viimeiseksi Galapagos saaret. Aina on ollut jotain isoa näkökentässä ja odotettavissa ja matkanvarrella montaa muuta uutta juttua. Jos Galapagoseja ei lasketa niin olemme olleet viimeisen kuukauden tylsissä ja hieman rumissa rantakohteissa näin tiivistetysti :) Ja nämä paikat eivät tietenkään ole sitten tarjonneet mitään uutta, vähemmästäkin sitä rutinoituu ;)
Tietenkin jos olisin ollut töissä yhtämittaa kauemmin ja päässyt edes muutamaksi viikoksi Ecuadoriin olisi nämäkin rannat kelvanneet vallan hyvin. Ja nyt kun tietää ettei Ecuador tarjoa mitään uutta rantakohteidensa puolesta olisi voinut viettää aikaa viidakossa taikka kiipeämällä tulivuorille, tekemistä ja näkemistä ei tästäkään maasta lopu kesken.
Mutta luulempa, että maanvaihto auttaa asiaan ja kaikki uudet tekemiset siellä sen myötä :) vaikkei mitään Machu Picchun taikka Galapagos saarten kaltaisia juttuja olekaan näköpiirissä on meillä silti paljon upeita juttuja vielä edessä!

Oltiin Jeren, Annan ja Wilkun kanssa Canoassa (yksi Ecuadorin rantakohteista) muutamia päiviä, vain yhtenä paistoi aurinko, muuten kylän yllä roikkui paksu harmaa pilvipeite vettä tihkuttaen. Meidän piti alunperin jäädä Jeren kanssa Canoaan pidemmäksi aikaa kuin Anna ja Wilkku, mutta sääoloista johtuen päädyimmekin lähtemään samaa matkaa Quitoon.
Taas saatiin vaihtaa bussia nelisen kertaa ja matkustaa yli 12 tuntia ennen kuin saavuimme Quitoon. Mie olin jo matkalla saanut mahani vähän kipeäksi enkä illalla enää jaksanut lähteä etsimään ruokapaikkaa muiden kanssa vain jäin lepäämään kämpille. Koko seuraava päivä miulla menikin sitten sängyssä. Maha sekaisin ja kuumetta. Onneksi nää taudit miulla menee yleensä nopeasti ohitse ja jo seuraavana aamuna olimme bussissa matkaamassa kohti Bañosin kylää.

Baños osoittautuikin ehkä Ecuadorin näteimmäksi, helpoimmaksi ja sympaattisimmaksi kyläksi. Baños sijaitsee noin kolmen tunnin bussi matkan päässä Quitosta, 1800 m korkeudessa tulivuoren syleilyssä. Täällä tsunami-varoituskyltit vaihtuvat evakuointipaikoista kertoviin kyltteihin tulivuorenpurkauksen sattuessa. Tungurahua tulivuori heräsi eloon 1999 ja on siitä lähtien sylkenyt ilmaan säännöllisesti savua ja tuhkaa. Pahin pyroklastinen purkaus (tulivuorikaasuja ja kiviä) sattui vuonna 2006 jolloin 7 henkeä kuoli. Viimeisin evakuointi tilanne ja purkaus oli vasta viime joulukuussa!! Nyt turvallisen etäisyyden päässä ollessa (Quitossa) on hyvä lukea netistä, että mikäs se tulivuori siellä Bañosissa oikein olikaan :)


Bañosin kylä vuorien syleilyssä.

Baños on siis Ecuadorin action-kylä, missä voit tehdä mm. silta/keinu-benjin, vaijeriliukua, koskenlaskua, kajakointia, trekkaamista, ratsastusretkiä, maastofillarointia jne. voit vuokrata erilaisia kulkupelejä ja lähteä katsomaan maisemia, lähinnä vesiputouksia. Me vuokrasimme buggyn (sellaisen matalan auton missä vain kehikot) ja lähdimme etsimään niitä vesiputouksia. Pieleen meinasi mennä, ajettiin tosi paljon harhaan eikä lopulta ehditty näkemään kuin yksi karttaan merkityistä vesiputouksista. Onneksi meidän harhareitillä oli myös hienot maisemat eikä se vesiputous minkä näimme (ja minkä piti oleman paras) ollut kovinkaan kummoinen. Heti tuli kuitenkin hyvä fiilis kun oli päässyt taas tekemään ja näkemään jotain, ehkä tuo rannoilla maleksiminen ei vain ole meidän juttu (tai kylhän mie viihdyn jos sää on hyvä ja ranta on hyvä ;)).


Buggy ajelulla.

Bañosissa olisi helposti voinut viihtyä kauemminkin; kylä oli tosi symppis, majoitus edullinen ja hyvä sekä kaikki palvelut helposti saatavilla. Guesthousimme ilmoitustaululla oli ”vuokrataan mökki” ilmoitus, kuvan perusteella oikein hienosti varusteltu talo/mökki heti Bañosin ulkopuolella rinteellä ja vuokra vain 200$/kk, vau. Taas kävi mielessä, että mikäs se siinä olisi asustellessa kuukausi omassa mökissä, jossa taisi olla vielä takka ja nätti pihapuutarhakin. Ehkä joku toinen kerta...
Tällä kertaa Baños täytyi jättää turhan aikaisin taaksemme, mutta nyt ei enää voi kieltää, että kiirushan tässä tulee ja kaikki ylimääräiset päivät haluamme Kolumbiaan säästää :) Eli bussiin ja takaisin Quitoon.

Huomenissa ajelemme Otavaloon, mistä Ecuadorin kuuluisa artesaanien lauantaitori lötyy. Sen pitäisi olla hyvinkin visuaalinen kaikkien paikallisten pukeutuessa perinteisiin vaatteisiin. Harmi vain ettei huomenna vaan satu olemaan lauantai, mutta onneksi jonkin sortin marketti hulinaa on ilmeisesti aina olemassa ja kylän pitäisi olla muutoin myös symppis vuoristokylä.

Seuraavat blogi-päivitykset tulevatkin sitten Kolumbiasta, iiks! Muutoinhan maan pitäisi olla tosi turvallinen, mutta ilmeisesti tämä rajan ylityspaikka ja siitä aina seuraavaan suurkaupunkiin asti on hieman epämääräisempää aluetta, jossa ei yöbusseilla kannata matkustaa. Tästä viisaina me lähdemme rajalle todella aikaisin aamulla ja näin meillä pitäisi olla sitten koko päivä aikaa matkustaa valoisan aikaan tuonne Popayanin kaupunkiin.

Kolumbiassa meillä on pieni aikataulutus heti alkuunsa, kun haluaisimme ehdottomasti päästä Barranquilan Karnevaaleille (5.-8.3.). Nämä karnevaalit ovat kuulemma miltei verrattavissa Brasilian Rion Karnevaaleihin näyttävyydessään sekä juhlahumussaan. Nämä olisivatkin ensimmäiset kunnon karnevaalit Etelä-Amerikassa ja kyllähän nyt sellaiset pitäisi päästä kokemaan.
Niin ongelmana ajan kanssa on se, että Barranquila sattuu sijaitsemaan toisella puolen Kolumbiaa!

Vamos a ver que pasar... Primero solo vamos a Colombia!

Galapagos saaria ja rannikkoa

Puerto Ayorassa Galapagoseilla majoituimme isossa omakotitalossa, jossa meille oli yksi huone. Oli mukavaa vaihtelua saada käyttää pitkästä aikaa keittiöta ja katsoa olohuoneessa tv:tä :) pihassa meillä oli hammockeja, biljardipöytä sekä sohva, oikein kotoisaa.

Puerto Ayoran kylä on mielestäni tosi sympaattinen pikku kylä. Meidän huoneen vuokrahintaan kuului fillarit, mika oli ihan loisto homma (ja säästettiin rahaa raas, fillarivuokra päiväksi olisi ollut noin 12 $ ). Pyerto Ayora oli kuin suunniteltu pyöräilyyn ja löytyipä pääteiden varsilta ihan omat pyöräily kaistatkin! :) Koko paikasta jotenkin huokui ihan erilaista tunnelmaa kuin mistään muusta Etelä-Amerikan kaupungista. Ihmiset olivat mielettömän mukavia, rakennukset nättejä ja paikallisten ruokakujalta sai hyvää ja edullista ruokaa. Jotenkin kaikilla oli ehkä hieman rennompi asenne täällä. Varkaistakaan ei kuulemma tarvinnut huolehtia, Puerto Ayorassa on todella turvallista. Pyörissäkään ei ollut lukkoja, ne vaan jätettiin aina tien viereen parkkiin ja sieltä ne löytyi sitten kun myöhemmin tuli hakemaan :)

Puerto Ayoran keskipisteenä turisteille on tietenkin sen pieni satama, missä turistit lastataan risteilyille ja takaisin maankamaralle. Sataman edessä menee ”päätie” jonka varrella on turistiystävällisiä ravintoloita (ei hinnan mutta laadun/monipuolisuuden puolesta) ja erilaisia matkamuistomyymälöitä sekä matkatoimistoja. Jo satamassa näkee pelikaaneja ja merileijonia on joka puolella. Kalatorin vieressä näki aina useammankin pelikaanin ja merileijonan kuolaamassa kunkin päivän saalista.


Rantakatu Puerto Ayora.

Meidän tärkeimmät tehtävät Puerto Ayorassa oli nähdä ystäväämme Siobhania, joka työskenteli sukelluspalkalla yhdessä Pyerto Ayoran monista sukelluskeskuksista ja tietenkin päästä myös itse sukeltamaan ja nähdä isoja otuksia; mm. Vasarapäähaita! Ja tässä onnistuimmekin hienosti. Teimme kaksi sukellusta (taas hinnat! Auch, 130 $/ 2 sukellusta ) ja näimme molemmilla sukelluksilla näitä upeita vasarapäähaita ja paljon paljon muita pienempiä haita, paljon kalaa ylipäätään. Kilpikonnia, iso rausku, hummeri ja tulipa merileijonakin katsastamaan taas, että ketäs täällä oikein on :) Olimme kaikinpuolin erittäin tyytyväisiä näihin kahteen sukellukseen ja päätimme ettemme tee enempää sukelluksia, emme myöskää saaneet rahaa automaateista Visa -korteillamme, joten päätös sukelluksista oli aika helppo. ( ei vissiin Visa yhteydet toimineet saarella tai jtn).
Noita vasarapäähaita näkee kuulemma miltei jokaisella sukelluksella tuolla Gordon Rocks kohteella, mikä tekeekin siitä yhden suosituimmista sukelluskohteista Galapagos saarilla.

Seuraavat pari päivää otimmekin sitten aika rennosti, kävimme katsastamassa hieman Puerto Ayoran yöelämää ja juu salsaa täälläkin osataan tanssia oikein hienosti :) ei ollut oikein miulla asiaa tanssilattialle :)
Pääsimme tutustumaan myös maailmanympäri ”purjehdusta” aurinkoenergialla tekevään laivaan. Laiva oli lähtenyt Monacosta viime syyskuussa ja oli nyt Galapagos saarilla visiitillä. Eikä tämä todellakaan ihan miltään normi paatilta näyttänytkään, enemmänkin joltain avaruusalukselta :)
Kaikki laivassa toimi auringoenergialla, ihan kaikki! Ja jos on pilvistä pystyy laiva täyteen ladatuilla akuilla purjehtimaan kolme päivää ilman aurinkoakin! Kuulimme että laivan miehistöön kuului yksi suomalainenkin, mutta häntä emme ikävä kyllä missään vaiheessa nähneet.
Laivassa oli 537 m² edestä aurinkopaneeleja ja tietokone joka satelliitin avulla näytti veneen sijainnin ja sääennusteen sekä erikoisuutena; aurinkoisuus ennusteen. Eli kartasta näki missä laiva sijaitsee ja missä kohdin auringonvalo on voimakkaimmillaan, näin laiva välillä vaihtoi kurssia sen mukaan missä aurinko todella paistoi.

Puerto Ayoran kylästä jäi tosi kivat fiilikset. Tämä olisi ehkä niitä paikkoja minne voisi palata takaisin ja helposti oltaisiin viihdytty muutama päivä pidempäänkin :)
Paluu takaisin mantereelle tapahtui tiistaina ensimmäinen helmikuuta ja lentokentältä suoraan bussiterminaaliin ja kolmisen tuntia bussissa tänne Montanitaan.

Montanita on yksi Ecuadorin suosituimmista rantakohteista ja se kyllä näkyy; ravintoloita ja yöelämää olisi vaikka muille jakaa. Nuorisoa on mielettömästi, gousthousien terassit ja parvekkeet on täynnä riippumattoja ja kaikenmaailman hippejä on korujaan myymässä kadunlaidat täynnä :) Ensimmäistä kertaa turistien valtaosuutena on muut lattarimaista olevat! Suurinosa turisteistakin siis puhuu nyt espanjaa, eikä ihan valkeaihoisia gringoja tunnu näkyvän enää missään.

Ei tämä ihan meidän paikka ole, vähän liikaa melua ja meininkiä ympärillä. Mutta mukavan parin päivän pysähdyksen tästä kyllä saa. Aallotkin näyttivät oikein kelvollisilta, mutta jälleen oli isommankin luokan surffikisat meneillään joten tyydyimme seuraamaan ammattilaisten taidonnäytteitä rannalta käsin.

Huomenna sitten koetetaan selviytyä busseilla (joudutaan varamaan tekemään kolme vaihtoa) Canoaan, minkä toivonmukaan pitäisi olla hieman rauhallisempi ja nätimpi paikka kuin tämä ja tietenkin siellä sitten pitäisi päästä taas surffaamaankin! Pidetään peukkuja hyville aalloille! :)

Sain muuten Picasaan kuvia, eli sieltä löytyy Galapagos albumista miltei 100 kuvaa risteilyltä ja Puerto Ayoran kylästä.


6.2.2011 Canoa

Canoasta hei! Päästiin perille parilla bussin vaihdolla ja kuuden tunnin köröttelyllä.
Olin joskus ennen reissua miettinyt että bussit varmaan ajaa Etelä-Amerikassa hirmu vaarallisesti etenkin vuoristoteillä, mutta tähänasti ei ole tarvinnut missään pelätä ja suurimmaksiosaksi kuskit Boliviassa ja Perussa ajoivat todella rauhallisesti ja jopa hitaasti. Mutta nyt muutaman Ecuadorin bussimatkan kokeneena voi sanoa että ihan kuin oltaisiin palattu Filippiineille! Kuskit kaahasivat ainakin tänne Canoaan tultaessa aivan hurjana ja vauhti oli välillä hirvittävä.

Canoan piti olla se rauhallinen pikku kalastajakylä, mutta hitot. Sillä tyypillä joka on kirjoittanut Ecuadorin lonely planetin on kyllä aivan erilainen käsitys pienistä rantakohteista kuin miulla!
Tietenkin kun saavuimme perjantai iltana oli paikallisia viikonlopun viettäjiä kerennyt jo saapua kylään ja meno oli aika hurja; jokainen baari/kuppila soitti omaa musiikkiaan aivan täysillä.
Majoituksenkaan löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista ja jouduimmekin nukkumaan muutaman yön kunnon disco jumputuksen keskellä.

Saimme tänne Canoaan ytävämme Wilkun ja Annan! Ja heiltä Kouvolan lakua! Namnam! Ihanaa.
Ihan huippua on välillä nähdä tuttuja naamoja ja vaihtaa kuulumisia.
Canoa on kyllä tähänastisista Etelä-Amerikan rantakohteista ehkä paras, mutta ei kyllä mitään verrattuna yhteenkään aasian rantaan! Aallot näyttävät myös täällä hyviltä ja ihmisiä ei ole liikaa vedessä, että eiköhän huomenna käydä etsimässä laudat vuokralle ja lähdetä kokeilemaan taitojamme :)

Me ollaan saatu tänään koko päivä sadetta, tiet on muuttuneet mutavelliksi ja sää on ollut ylipäätään todella harmaa. Toivotaan parempia kelejä huomiselle!

Ainiin Ecuadorin kummallisuus: täällä ei myydä alkoholia missään sunnuntaisin! Sitä ei saisi ilmeisesti edes juoda missään sunnuntaisin täällä :) ja ravintelit joutuu menemään kiinni yleensäkin jo yhden jälkeen yöllä, ainakin eilen oli rannassa poliisit pitämässä huolen että jokainen kuppila lopettaa tarjoilun ja musiikin soiton yhden jälkeen.

Me nautitaan vielä muutama päivä Wilkun ja Annan seurasta ennen kuin he jatkavat matkaansa Quitoon ja kohti Kolombiaa. Me jäämme varmaan vielä muutamaksi päiväksi pidempään tänne ihmettelemään ja treenaamaan surffausta ja reissaamme sitten perässä Quitoon.

Hasta Luego!

The Risteily Galapagos saarilla

voi vitsit, nyt on nähty ja tehty ja vaikka mitä.
Mahtavaa on ollut, mutta kyllä tää on ehkä pikkasen liian yliarvostettu koko Galapagos ja etenkin ylihinnoiteltu!! minne muualle luonnonpuitoon mentäessä joudut maksamaan sen 100 $ sisäänpääsymaksun (ovat muuten nostamassa tuotakin 200 $!! ) ja se hullu hinta risteilystä! Jos Risteily olisi ollut puolet halvempi niin hinnat olisi olleet kohdallaan :)
Mutta hauskaahan meillä oli! Ja kyllä kannatti kuitenkin, kaikesta rahastuksesta huolimatta :)

Huvitukset alkoivat jo lentokoneessa; AeroGal:n koneessa oli kaikilla omat tv ruudut, mistä löytyi vaikka sun mitä katsottavaa! mm. tv sarjoja (House, Frendit, Simpsonit ym.), elokuvia (EatPrayLove ja monen monta muuta), dokumentteja ja pelejä.. Me saatiin vielä varauloskäynnin kohdalta paikat eli jalkatilaa riitti :)

Jo ensi näkemältä lentokentällä olin, että missä ne kaikki elukat on? Ja miten kuivaa täällä on! Kaikkialla vain puu käppyröitä ja kuivaa heinää sekä kaktuksia. Olin kai odottanut, että meitä olisi jo lentokentällä vastassa merileijonia ja sankoin joukoin lintuja :) Mutta eipä ne kaukana olleet kuitenkaan.
Vastassa meitä oli meidän opas, joka poimi viisi muuta risteilijää mukaan, rinkat bussiin ja bussilla läheiseen poukamaan Baltran ”satamaan”. Tuolla meitä olikin sitten jo vastassa öriseviä merileijonia ja kaloja kalastavia pelikaaneja :)

Laivaan päästyämme tutustuimme muihin matkalaisiin, opimme, että laivassa oli ollut jo neljä päivää tanskalainen noin viisissäkymmenissä oleva pariskunta sekä heitä jonkin verran vanhempi venäläinen mies. Samana päivänä meidän kanssa risteilyn aloitti australialainen poika (26v), saksalainen poika (27v), sveitsiläis/saksalainen pariskunta (n.35v) sekä ruotsalainen nainen (60v). Alusta asti porukkamme tuntui hyvältä ja tulimme juttuun kaikkien kanssa hienosti. Tanskalainen pariskunta olivat iloisia myös meistä ”uudesta lastista” sillä aikaisemmat seitsemän matkailijaa olivat olleet hiljaisen puolista sakkia ja viettäneet suurimman osan ajasta omissa oloissaan. Käytännössä porukka vaihtuu aina neljän päivän välein. Flamingon paatti tekee pysähdyksen kahdessa eri satamassa Santa Cruz:in saarella; Baltralla sekä siitä neljän päivän päästä Puerto Ayorassa. Näinä kertoina porukka yleensä vaihtuu sen mukaan miten pitkän risteilyn kukin on valinnut. Tanskalaiset olivat tekemässä kahdeksan päivän tourneeta, mutta olivat aloittaneet siis nelisen päivää meitä aikaisemmin. Meidän kanssa yhtä aikaa laivaan tuli vain australialainen poika, joka olisi kaikki kahdeksan päivää meidän kanssa risteilemässä. Muut tekisivät vain viiden päivän tourneen.


Meidän paatti on tuo pienempi, tietenkin ;)

Nämä neljän-, viiden- ja kahdeksanpäivän risteilyt, mitä ihmisille kaupataan on myös hieman huijausta. Neljän päivän risteily sisältää vain kolme täyttä päivää, eli mukaan lasketaan aloituspäivä mikä alkaa vasta yhden aikoja sekä lähtöpäivä mikä loppuu yleensä jo kahdeksan, yhdeksän aikaan aamulla! Eli näin ollen meidänkin risteily oli vain kuusi täyttä päivää. Yksi rahastuskeino kai tämäkin.

Saimme kuulla myös että australialainen oli ostanut ristelynsä täältä Galapagos saarelta ja maksanut siitä 220 $ vähemmän kuin me!!! joillakin oli myös käynyt tuuria lentojen kanssa saaneet nekin sen yli 150 $ parhaimmillaan halvemmalla kuin me. Hitto. Mutta toisaalta taas, yhdelle ihmiselle on aina helpompi saada paikka viimehetkellä kuin kahdelle. Ja tanstakaispariskunta oli varannut reissunsa jo vuosi sitten huhtikuussa! Voisinpa veikata, että he ovat maksaneet meitäkin enemmän!

Meidän laivaan siis mahtui maksimissaan 10 turistia ja henkilökuntaa oli oppaan lisäksi viisi. Flamingo paatti on yksi galapagos saarien pienimmistä aluksista ja myös vanhimmista. Hytit oli siistejä kahden hengen kerrossänky hyttejä, jotka käytiin siivoamassa joka aamu. Myös ilmastoinnilla meitä hemmoteltiin aina silloin tällöin.

Laivan pienuus oli iso plussa, sillä monissa muissa laivoissa oli turisteja 14-100 klp! Ja kuvittele kiertäväsi pientä saarta vaikka 20 muun kanssa ja olla säikyttämättä elukoita pois taikka päästä mahdollisimman lähelle niitä! Kymmenen henkeä oli loisto ja näinkien pienessä porukassa riitti kuitenkin hitaammin tulijoita ja aikaa enemmän valokuvaamiseen käyttäviä henkilöitä. Luonnonpuistossa oli monia sääntöjä, joista yksi oli yhdessä kulkeminen. Missään vaiheessa emme saisi olla liian erillään toisistamme ja koko ajan tulisi olla oppaan läheisyydessä. Myös reitit missä sai kävellä oli merkittyjä.


Ihkuja merileijonia :)


Meri-iguaana.

Monista hienoista paateista tuli myös ulos pääasiassa 60 ikävuoden paremmalla puolella olevia henkilöitä ja monet kävelykepein varustautuneina. Lyhykäisyydessään; halvin, pienin ja vanhin paati osoittautui super loisto valinnaksi! Ja muut matkaajat oli myös näin ollen kaikki samalla aaltopituudella olevia. En tiedä olisinko osannut edes olla yhdessä noista kiiltävistä, valkeista super katamaraaneista.
Flamingo oli suurinpiirtein samaa tasoa (paljon pienempi vain!) kuin Similanin sukellus safarilla käyttämämme paati, ehkä hieman siistimpi vain.

Päivä rytmiksi tuli:
klo 6:30 herätys, klo 7:00 aamupala, klo 7:45 ensimmäinen saari/maihinnousu, nämä merkattiin joko Wet Landing tai Dry Landing, sen mukaan kastuisiko jalat maihinnoustessa (esim. ranta) vai ”laituri”. Saarilla tehtiin yleensä noin 1-2 tunnin mittainen kierros, missä opas kertoili sen historiasta ja elukoista. Sitten takaisin veneeseen, ehkä vähän kahvia ja teetä, minkä aikana yleensä vene siityi seuraavaan kohteeseen, siirtymät vaihtelivat 40 min pariin tuntiin. Jos siirtymä oli lyhyt kävimme yleensä tekemässä uuden saari kierroksen/snorklausta. Puoliltapäivin oli lounas, minkä jälkeen taas saarelle ja myöhemmin vielä snorklaamaan. Illallinen oli ennen seitsemää, minkä jälkeen oli yleensä pidempi siirtymä noin 4-8 tuntia. Nukkumaan menimme miltei aina jo yhdeksän aikaan =D.

Miltei joka päivä ohjelmaan kuului snorklausta, mikä oli meille ihan mieleen. Saarilla ei myöskään yleensä ollut välttämättä ketään muita samaan aikaan meidän kanssa, tai jos olikin niin toisella puolella saarta. Eikä veneitäkään tainnut meidän lisäksi olla kuin muutama muu maksimissaankin yhtä aikaa samoilla paikoilla. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että saarille on rajoitettu kävijämäärä aamuille ja iltapäiville. Tarkoittaa siis sitä, että me olemme vaikka saarella A aamupäivällä minkä jälkeen siirrymme iltapäiväksi saarelle B, jossa on aamupäivällä ollut joku toinen alus. Jotkin saaret ovat niin tarkoin varjeltuja ettei niille saa mennä kuin vaikka kahtena päivänä viikossa tietyt alukset ja koko Galapagos saarien luonnonsuolelualueesta vain 5 % on turisteille avoimena!! Näiden asioiden vuoksi on hyvä tarkistaa risteily reitti ja ottaa hieman selvää saarista mille mennään. Meidän reitillä neljän päivän risteilijät näkivät todella vähän eläimiä ja viiden päivän reissulaiset taas aikapitkälti vain samanlaisia saaria.

Hieman meillä oli mutkiakin matkassa, kun pikku veneemme (millä meidät aina vietiin ja haettiin saarilta) moottori hajosi ja kun vielä Flamingo veneemmekin moottori hajosi (kampiakseli tarkemmin). Kampiakselia korjattiin satamassa ollessamme ilta kymmenestä aamu neljää, kunnes moottori vihdoin pärähti käymään ja matka pääsi jatkumaan. Mie olin jo ihan varma et meidän risteily olisi tässä, eikä saataisi edes rahoja takaisin. Mutta loppureissu sujui oikein mainioisti uudella kampiakselilla :).

Ruoka laivoilla oli mainiota, nukkumaan oli ihana mennä laivan keinuessa ja säät suosi.
Eläimiäkin kyllä sitten nähtiin. Pääroolissa oli tietenkin merileijonat, jättikilpikonnat sekä maa- ja meri-iguaanit. Meri iguaaneja ei muualla maailmassa taida ollakaan. Galapagoseille joutuessaan niiden täytyi opetella uimaan ja sukeltemaan selviytyäkseen. Flamingoja nähtiin yksi, joskus vuosia sitten niitä on näkynyt täällä enemmänkin, mutta viime vuosina vain muutama. Linnuista parhaiten mieleen jäivät pelikaanit, albatrossit, sininokkaiset ja -räpyläiset Blue Footed Boobies -linnut ja pieniä vedenalaisia torpeedoja muistuttavat pingviinit.
Merleijonat olivat super suloisia ja niitä pääsi todella lähelle. Yleensä ne olivat vielä todella kiinnostuineita meistä ja halusivat tulla katsomaan ketäs täällä nyt on :) Koskea ei tietenkään mihinkään saanut, vaikka sitäkin kuulemma tapahtuu tyhmien turistien taikka piittaamattoman oppaan vuoksi. Pahinta on jos turisti menee silittämään alle viikon vanhaa merileijonan poikasta sen äidin ollessa kalastaessa. Mamin haistaessa ihmisen pennustaan se yleensä hylkää pennun! Ja pentu kuolee nälkään. Muutamia kuolleita merileijonan poikasia näimmekin rantakivillä... :( tietenkään niistä ei voi sanoa miten ne ovat kuolleet.

Snorklaus ei ollut mitään erityistä, vaikka aina kun lähdimme snorklaamaan oli mahdollisesti nähtävien merenelävien listalla lueteltu mm. Mantat :) oppaamme vakio huudahduksia merelleä/rannalla oltaessa oli ”look Mantas jumping!” =D mie en tätä ihmettä kyllä nähnyt kertaakaan. Luultavasti siellä oli joku muu rausku hyppäämässä, sillä niitä näimme muutenkin aivan mielettömästi! Laivasta käsin näimme paljon pinnalla uivia eaglerayta, kilpikonnia ja whitetip haita. Snorklatessa näkyi lisää rauskuja; stingreytä ja erikokoisia eaglerayta, kilpikonnia, white tippejä, mustekala jne. Muutoin merenlalaiset näkymät snorklatessa eivät olleet erityiset. Esimerkiksi korallia ei näin ”kylmissä” vesissä ole oikein ollenkaan. Kaikista upeinta snorklatessa oli merileijonat! Ne tuli todella lähelle ihmettelemään meitä ja leikkimään ympärille! :) toinen super juttu oli pingviinit! Ne meni kuin pienet ohjukset ohitse hirmuista vauhtia :)

Meidän risteily päättyi samaan satamaan kuin mistä alkoikin; Baltralle. Sieltä otimme sitten paikallisbussin ja tulimme Galapagosien isoimpaan kylään Puerto Ayoraan, missä ystävämme Siobhan oli järjestänyt meille majoituksen :) Siitä lisää seuraavassa postauksessa...

Tällä hetkellä olemme jo Montanitan rantakylässä, ollaan vihdoin saatu hankittua adabteri (ensimmäinen kerta kun sitä tarvitsemme tällä reissulla!) eli mie pääsen vasta nyt kirjoittelemaan blogitekstejä kunnolla sekä lataamaan kuvia koneelle risteilystä. Langattomat nettiyhteydet ovat hieman heikkoja täällä, että katsotaan nyt milloin saan sitten kuvia Picasaan. Mutta sinne on kyllä tulossa ihan oma Galapagos albumi :)

Huomenna toivonmukaan näemme myös kavereitamme Annaa ja Wilkkua! Jee :) Elleivät he sitten jatka matkaa suoraan Kolombiaa kohden. Pidetään peukkuja kuitenkin!