Honduras; Diving @ Roatan & Copan Ruins

Roatanin saari kuuluu Bay -saarien ryhmään ja on myös kehittynein sekä turistisoitunein saari Hondurasissa.
Lauttamatka mantereelta tänne kesti puolisentoista tuntia ja sujui oikein mallikkaasti tyynessä merikelissä. Saarelta löytyy lukuisia suuria resortti komplekseja sekä risteily (sellasille Silja Line jättiläisille) turisteille rakennettuja ostos/ranta kohteita.
Saaren Länsi päädystä löytyy alue nimeltä West End, mikä Helsinkiläiselle ei ehkä kuulostaisi siltä halvimmalta alueelta asustella, mutta juuri sitä se on. West End on ainoa alue missä reppureissaaja pystyy elämään vielä jossain määrin budjetissa. Täältä mekin löysimme itsellemme kivan majapaikan; Chillies Guesthouse, mistä saimme Puu Bungalowin missä oli kaksi huonetta ja jaettu wc/suihku sekä keittiö. Yleinen hintataso on täällä jopa Nicaraguan Corn saaria kalliimpi, joten säästääksemme edes jotain lempiraksia päädyimme kokkaamaan muutamana iltana ruokamme itse (mikä oli itseasiassa tosi kivaa!) ja söimme aina aamupalat omasta jääkaapista.

Halvaksihan se oleskelu ei kuitenkaan Roatanilla tullut sillä sukeltamaanhan tänne oli tultu!
Kiertelimme heti ensimmäisenä päivänä muutamat sukelluskeskukset ja löysimmekin mieleisemme; Roatan Divers, se hieman letkeämpi ja ei niin Padi Padisoitunut keskus ;)
Heti ensimmäinen sukellus oli ihan super upea; hylkysukellus 30 metriin ja kun näkyvyys on sen samat 30m koko ajan eikä mitään partikkeleita löydy vedestä oli aika upeaa! Teimme yhteensä viitisen sukellusta per pää ja täytyy sanoa että täällä on ehdottomasti parhaat sukellukset koko Keski-Amerikasta. Ihan mielettömiä näkyvyyksiä koko ajan, uskomattoman paljon isoa hyväkuntoista korallia, paljon kalaa ja kaikkea pientä katseltavaa, sekä kilppareita ja groupereita. Paljon seinämiä, läpi-uinteja, ”luolia” jne.
Hieman erilaista sukelluksista teki myös se että Roatanin riutalla on Leijonakalojen (lionfish) yli populaatiota, eikä tämän kalalajin pitäisi edes olla Karibianmerellä ja näin ollen luonnonpuisto joka pitää huolta riuttojen kunnosta jne. on antanut sukeltajille luvan harppuunakalastaa näitä leijonakaloja! Organisaatio oli jopa järjestänyt kilpailun kuka kalastaa eniten leijonakaloja ja samaan aikaan oli pidetty kokkikouluja; miten valmistaa hyvää ruokaa leijonakalasta :)
Meidänkin divemasterilla oli miltei jokaisella sukelluksella mukana harppuuna ja muutaman kerran pääsimmekin seuraamaan leijonakalojen metsästystä.


Meidän terassilta Roatanilla.

Mie olin suunnitellut ottavani viimeiset rusketukset nahkaani, mutta ei onnistu täällä ei! Koko ranta ja hiekkatie on aivan täynnä hiekkakärpäsiä! Käytiin Jeren kanssa varmaan puoli tuntia rannassa ihmettelemässä ja eihän siellä voinut olla, meidät syötiin alta aikayksikön! Että jäi sitten ruskistukset saamatta... toivotaan Suomeen oikein helteistä ja ihanan aurinkoista kesää siis! Samanlaista kuin viime kesäkin, kiitos! :)

Viitisen täyttä päivää Roatanilla viihdyttiin ja helposti oltaisiin viihdytty pidempäänkin, hiekkakärpäsistä huolimatta ;) Etenkin näin Low seasonilla vaikutti saari oikein mukiin menevältä, vaikka suurinosa turisteista onkin jenkkejä (mm.nykistä ja houstonista tulee Roatanille suora lento!), jotka joko lentävät suoraan saarelle taikka saapuvat hurjan isolla risteily aluksella (niin kuin Silja Line taikka Viikkari). Yksi tuollainen järkäle alus nähtiinkin, eikä enää Karibianmeren risteily kuulostanut yhtään houkuttelevalta, päinvastoin erittäin vastenmieliseltä...

Meidän kämpän terassilla tuli vietettyä mukavia hetkiä riippumatossa loikoillen hyvää kirjaa lukien ja samalla kaikenlaista pientä elämää ympärillä seuraten. Oli kolibreja, papukaijoja, tikkoja, pikkurapuja koteineen maassa, gekkoja, isoja iguaaneja puussa ja ihan oikea kameleontti meidän terassin katossa! Ja tietenkin vakio kissat ja koirat :)

Roatanilla vietiemm yhden ns. ”ylimääräisen” päivän ja nyt meillä onkin sitten jo vähän kiire Guatemala Cityyn. Vielä meillä on aikataulussa yhden päivän ekstra jos jotain sattuu, ei päästäkään yhden päivän aikana määränpäähämme tai jotain :)

Matkasimme Roatanilta ensin lautalla mantereelle ja sitten miltei 4 tuntia San Pedro Sulaan mistä bussin vaihto ja toiset miltei 4 tuntia tänne Copan Ruinas- kylään. Uskomatonta joskus että 120km matka voi kestää miltei 4 tuntia! Etenkin kun on vielä ihan ok tie! Mitä ihmettä?!

Copanista löytyvät yhdet merkittävimmistä Maya raunioista koko Keski-Amerikassa! Ei ehkä ne isoimmat, mutta asukasluvultaan ja merkittävyydestään suurimmat! Copanissa on Maya aikaan asustellut jopa 20 000 asukasta. Aika paljon.
Me päätettiin jättää oppaat tällä erää välistä (olisi tullut aika kalliiksi) ja satsata sitten Guatemalan Tikalilla enemmän. Rauniot oli ihan jees. Olisi auttanut jos olisi pystynyt paremmin hahmottamaan millaiset ne ovat olleet ihan alunperin. Mutta olihan näissäkin siis ihmettelemistä ja kiertämistä.
Ensimmäistä kertaa oltiin katsastmassa Maya kulttuurin jäännöksiä, mutta jostain syystä inkojen ihmeet taikka inkoja ennen olleet yhteisöt (esim. Tiwanaku rauniot Boliviassa) ovat tähän asti vakuuttaneet paremmin miut :)


Copanin raunioit.

Raunioilta menimme papukaija puistoon. Tuo puisto tekee yhteistyötä Hondurasin eläinviranomaisten kanssa ja aina kun heille tulee tapauksia esim. papukaijojen myynnistä laittomasti tuodaan nämä ”kiinni jääneet” papukaijat tänne hoitoon. Myös kaltoinkohdellut taikka omistajiensa hylkäämät papukaijat löytävät tiensä tänne. Puistoista löytyi lukuisia suuria häkkejä erilaisille papukaijoille ja pöllöille. Osa häkeistä oli sellaisia minne me pääsimme sisään kävelemään ja osa papukaijoista oli ihan vapaaltaankin. Ihan huippua oli päästä ottamaan käteen iso Macau papukaija! Hienon hienoja otuksia kyllä ovatkin! Harmi että näitä suuria lintuja otetaan lemmikeiksi ja niiltä leikataan tuoloin myös lentosulat pois, etteivät pääsisi karkuun enää! Sitten kun omistaja tajuaakin papukaijansa elävän sen 20-100 vuotta ja haluaa päästä eroon linnusta se saattaa päätyä tänne. Mutta koskaan eivät nuo sulat joiden avulla linnut olisivat lentäneet kasva takaisin.


Ihana Macaw papukaija!
Meillä oli siis kunnon turistipäivä turistipäivän hintoineen! Ei ollut halpaa raunioilla eikä papukaijoja tuijottelemassakaan.

Huomenna sitten matka jatkuu jälleen. Nyt ei ehditä enää hetkeäkään hengähtää reissaamisten välissä. Huomen aamuna kello kuusi meidät pitäisi tulla minibussi hakemaan. Siitä sitten rajalle ja Guatemalaan ja kohti Tikalin raunioita. Arvioitu matka-aika 7-8h, mutta mie luulen sen olevan ennemmänkin 10h. Katsotaan miten käy! :)

Little Corn Island.

Voi tätä lomailun ihanuutta :) Aurinko on paistanut, rannoilla ollaan maattu, mielettömän hyvää ruokaa syöty massut täyteen ja sukeltamassakin ollaan käyty useamman kerran. Ihan huippua.
Tänne olisi ehdottomasti pitänyt varata se kaksi viikkoa aikaa. Etenkin tähän aikaan vuodesta jos haluaa sukeltaa, sillä tuuli on meidän aikana tuullut väärästä suunnasta emmekä ole päässeet parhaille sukelluskohteille. Harmi!! Olisi ollut mukavaa bongata delfiinejä taikka muutama Hammerhead hai lisää :)

Mutta sukellukset ovat kyllä olleet muutoin ihan jees. Ei mitään ihmeellistä, mutta kaikin puolin perus hyviä ja helppoja. Yhteensä tuli täällä tehtyä 7 sukellusta ja vihdoin olen päässyt yli 70 sukelluksen rajapyykin! Wuhuu =D Täällähän alkaa sadekausi vähitellen tehdä tuloaan, mikä on näkynyt juuri tuon tuulen puolesta ja sitten muutamia sadekuuroja ollaan saatu myös. Ehkä low season näkyy myös turisten määrässä, sillä tuntuu että täällä on tosi vähän ihmisiä.

Saimme siirrettyä lentojamme sen kaksi päivää eteenpäin, tiistaista torstai iltapäivään, mikä tuntuu nyt ihan hyvältä, vaikka tosiaan pidempäänkin olisi viihtynyt helposti.

Me ei olla enää jaksettu koettaa edes pysyä missään budjeteissa, vaan nauttineet mm. herkullisista hieman kalliimmista ruoista täällä. Päivässä ei kuitenkaan tule syötyä kuin se yksi lämmin ruoka niin miksei se sitten voisi olla vähän parempi sellainen?! ;) Täällä on ravintola nimelta Iguanas, missä tarjoillaan kolmenruokalajin menu (sis.alkusalaatti, pääruoka ja jälkiruoka) hintaan 15$ ja tähän asti ollaan syöty siellä aivan mielettömän hyvää pihviä ja kalaa. Kaikki ruoat on tehty niin vimpan päälle ja annokset sisältää aina jotain spessua, kuten fetajuustoa, sinihomejuustoa vai muuta vastaavaa, nam! Ja tästä setistä voi myös valita että ottaako vain pääruoan, jolloin hinta on 10$ mikä on miusta jo aika kohtuu hinta noin laadukkaasta ruoasta! :)
Joka keskiviikko ja lauantai on Tranquilo ravintolan järjestämä bonfire party (kokko rannassa juhlat), mikä taitaa olla saaren isoin tapahtuma ja paikalla on noin 10-30 henkeä :) eli ei mitään massiivisia bileitä löydy täältä, eikä tarvitsekaan!
Mitäs muuta? Eihän me muuta olla nyt tehtykään, kuin sukellettu, otettu aurinkoa ja syöty hyvin :)
Juuri oikeanlaista lomailua.


Näitä ihania papukaijoja oli kaksin kappalein! harmi vain että näiltä Lemmikki papukaijoilta katkotaan tai poistetaan lentosulat, etteivät pääsisi karkaamaan taikka lentämään pois :(


lapset kalassa.

Seuraavaksi lennämme takaisin mantereelle Managuaan, Nicaraguan pääkaupunkiin. Olemme yhden yön siellä ja heti seuraavana aamuna olisi tarkoitus ottaa aamu 5:00 lähtevä bussi Hondurasin San Pedro De Sulaan. Matka-ajan ollessa piiiitkästä aikaa 12 tuntia! Huij. Sieltä sitten Hondurasin rannikolle Karibianmeren puolella La Ceiban kaupunkiin, mistä otamme lautan Roatan -saarelle.
Olimme aluksi menossa Utilalle (kolme saarta; Utila, Roatan ja Guanaja muodostaa Bay -islands ryhmän), minkä pitäisi olla edullisempi ja näin ollen reppureissaaja ystävällisempi saari. Mutta kuulimme että Utilan sukelluskohteet on huonoja ja kalaa vedessä todella vähän, jos ollenkaan! (vissiin aivan ylikalastettu). Tämän jälkeen kun vielä kuulimme että Roatanin riutta on paljon paremmassa kunnossa ja kalaa enempi vedessä ei tarvinnut enää miettiä että kummalle mennään. Eli Roatan täältä tullaan! Muutama päivä vain siellä ja siinäpä ne meidän rantakohteet sitten olikin! Aikaahan on New Yorkin lentoihin enää reilut 2 viikkoa! Huij.

6.5.

Haikein mielin jätimme maissisaaret taaksemme, mutta toisaalta myös innoissamme uusista vielä tulevista jutuista. Emmepä vaan arvanneet että tässä taas tulisi olemaan kolme matkustuspäivää ennen kuin pääsisimme kohtelleemme Roatanin saarelle. Managuasta tänne piti kestää vain 12 tuntia, mutta olimme perillä vasta kuuden jälkeen, eikä yhtään bussia La Ceibaan enää mennyt. Eli yö täällä ja huomen aamuna taas aikainen bussi 5:15 kohti La Ceibaa ja lautta 9:30 Roatanille. Vihdoin!
Valuutanvaihto sujui Nicaraguan Cordobista Hondurasin Lempirasiin helposti, sillä suhde dollariin on näillä valuutoilla kutakuinkin sama 20cordoban/lempirasin ollessa noin yksi dollari. Ja dollarit käyvät näemmä täälläkin oikein hyvin maksuvälineenä.

Nyt ei muuta, unille menon aika täällä, jotta jaksaa taas herätä nejän aikaan aamulla!

Ihanaa Äitienpäivää ihanalle Äitille!!!! :)