Last call Mr. Jere and Ms.Jenni

Jere on keyboard:

Ah, Tao.

Mutta alkuun. Maanantaina Helsinki-Vantaalla Jennin kanssa oluella istuessamme reissufiilikset oli suuri pettymys. Syyna lieni edellisen viikon kiire tai rankka viikonlopu ennen lahtoa. Nokka kohti Lontoota.

Lontoossa naimme heti alkuun edelliselta reissulta tutun Timin, joka osoittautui juuri niin hauskaksi mieheksi kuin muistimmekin. Ilta meni rattoisasti kuulumisia vaihdellen. Tim tosin joutui tyytymaan vain pariin oluseen seuraavan paivan tiukan tyopaivan vuoksi. En olisi itsekkaan kahta enempaa juonut jos seuraavana paivana olisi odotanut 16 kilometrin juoksulenkki taydessa taisteluvarustuksessa. Toisaalta harjoitus oli otettava tosissaan viikon lopulla taas jatkuvan Afganistanin kommennuksen vuoksi. Tim ajelutti meita hieman Lontoon keskustassa ja vei oluelle lempi baariinsa. Ilta olikin parempi, kuin viela aamulla uskalsi odottaa.

Hauskan illan jalkeen olikin vuorossa Jennin raataloima turistikierros Lontoon noviisille. Tulipahan itsekin kaveltya varmaan samainen 16 kilometria tutkailen kaikki mahdolliset nahtavyydet. Nain ensikertalaiselle Lontoo oli ehka pettymys. Upea paikka toki ja kulttuurillisesti rikas, mutta aivan liian kiireinen ja hektinen.

Onneksi illalla pois pahimmasta ja Kuala Lumpuriin Airasialla. Halpalentoyhtioksi erittain toimiva kokonaisuus. Jalkatilat paremmat kuin Finnairilla eika muutenkaan valittamista. 12,5 tuntia vierahti yllattavan kivuttomasti ja ensimmainen Aasian kuuman kostea honkays nosti tunnelmaa jo lahes korkealle.

Kuala Lumpur ei sitten tarjonnutkaan mitaan uutta kameran lisaksi, jota Jennin oli kinunnut nelisen kuukautta. Sitkeys palkittiin ja nyt on veden ja polyn kestava kamera. Mukava lisa snorkklailuun. Tosin kameroita ihmetellessa havisi vanha muistikortti, jossa oli kaikki laksiaskuvat...

Perjantai aamuna paastiinkin Jennin kanssa elementtiimme. Puoli neljalta aamulla sangysta ylos ja kentalle, josta oli tarkoitus lentaa Phukettiin. Jo edellisen paivana pitkaan mietimme onko Malesiassa sama aika, kuin Thaimaassa ja ylimielisina toisen pitkan reissun matkaajina tiesimme toki oikean vastauksen. Lentokentalla joimme aamukahvit rauhassa - olihan boardingin alkuun viela yli tunti. Noh, eihan se mennytkaan ihan niin kuin elokuvissa. Kahdestaan portin edessa istuessamme ihmetys valtasi mielen ja lennon aikataulua oli tarkistettava. Kylla, Malesian aika on eri kuin Thaimaassa ja olimme myohastyneet lennoltamme (Hese ala naura). Sitten alkoikin saato, koska tavaramme olivat poistettu lennolta ja ne piti hakea saapuvien lentojen puolelta. Ongelmana se, etta passeissamme oli leima, jonka mukaan olemme jo poistuneet maasta.

Onneksi Airasian henkilokunta osoitti jalleen olevansa huippu terassa. Ensin buukkasivat meille lennot heti seuraavaan koneeseen (vain 36 euroa per naama) ja sen jalkeen hoitivat meidat ulos terminaalista reppuja hakemaan. Neljan tunnin odottelun jalkeen olimme vihdoin koneessa matkalla Phukettiin.

Kuala Lumpurin lentokentta on muuten varmasti maailman kylmin kentta. Lampotila oli maksimissaan 18 asteessa - hyi hemmetti. Kiva olla jaassa sisatiloissa kolme tuntia maassa, jossa ulkolampotila pyorii aina yli 25 asteen.

Phuketista nopeasti bussi alle ja kohti Chumponia. Perilla 22.30 illalla, syomaan ja nukkumaan. Aamunlautta Taolle ja vihdoin ollaan taalla. Nyt tuntuu ensimmaista kertaa oikeasti hyvalle ja silta, etta olemma todella paasseet reissuun.

Nyt alkaa se, mita on kaksi vuotta odotettu. Kunhan paasemme pahimmasta vasymyksesta ohi niin sitten rajahtaa. Toivottavasti ehdimme levata nopeasti nimittain maanantaina paikalle saapuu Petteri, Wilkku ja Tommi. Se ei tieda helppoa jatkoa, mutta varmasti hauskaa sellaista.