torstai 7. kesäkuuta 2007

Kambodza, S-21, Killing Fields & Orpokoti

IT's A Holiday In Cambodia... edelleen kaupunki vaikuttaa oikein hyvalta :) joskin erittain polyiselta.. taalla on varmaan jonkinlaiset hiukkaspitoisuudet aika huipussaan. Monet kayttaakin hengityssuojaimia, tai huiveja suojana.
EIlen tosiaan startattiin hieman ennen kymmenta Security 21:een.. eli Puna Kmherien sodan aikana sinne tuotiin kaikki korkeammat ihmiset, joiden epailtiin pitavan "salaisuuksia" muista koulutetuista, tai olivat poliittisesti tarkeassa asemassa olleita henkiloita.. Lopppujen lopuksi sinne tuotiin pitkalti kaikki koulutetut, teiteilijat, ulkomaalaiset (muistaakseni 7 ulkomaalaista tapettiin tuolla) ym. Myos lapsia. Kierroksen aluksi kaytiin katsomassa dokumentti, jonka aanen laatu oli kyl aika kehno, eika englannista meinannut saada selvaa, mut muuten ihan ok.
Siella oli siis 4 koulurakennusta, joissa kaikissa 3 kerrosta ja hirmuiset piikkilanka viritykset. Rakennuksissa oli esilla kidutus huoneita ja valineita, joita oli kaytetty kidutukseen.

Kidutus menetelmia oli useita, mutta nama jai erityisesti mieleen; Uhrin kasi ruuvvattu kiinni ruuvvipenkkiin ja kynnet kiskotaan yksitellen irti hohtimilla tai vastaavilla. Uhrin haavoihin tyonnetaan otokoita..mm.torakoita ja muita hyonteisia. Ruoskimista.. Yhdessa maalauksessa oli kuvattu kun sotilas heittaa vauvan ilmaan ja toinen ampuu sita. Sitten uhri saatettiin kiinnittaa jaloistaan naruun roikkumaan ja dipata sita vesiastiaan niin kauan etta meni tajuttomaksi, kunnes sitten tyonnettiin ulosteita taynna olevaan astiaan, mika yleensa heratti uhrit tajuttomuudesta. Monia pakoitettiin allekirjoittamaan papereita tai sanomaan lausuntoja, joilla ei ollut peraa.

Rakennukissa oli esilla paakalloja.. tarinoita ihmisista jotka ovat selviytyneet ja heidan kommentteja. Hirmuisesti oli kuvia vangeista, jotka oli kuvattu kun heidat oli tuotu s-21:een.

Myos kaikki vankilasellit olivat esilla, ja viela sen aikaisia veritahroja lattioilla. Jonkin verran oli myos kuvia uhreista kidutuksen jalkeen, ne oli oksettavia. Hmm.. ei oikein ehka osaa suhtautua tuollaiseen paikkaan oikein. Mutta ei siita nyt mitkaan jippii fiiliksetkaan jaaneet. Aika hullua touhua ollut. Monia paa kiduttajia ei ole tuomittu.. eika juuri ketaan muutakaan tuolta ajalta. Monet kiduttajat toimivat tata nykyaan tuktuk kuskeina taalla Phnom Pehnissa. Ne uhrit jotka selvisivat hengissa S-21:sta, vietiin rekoilla Killing Fieldseille, jossa ei sitten ollutkaan mitaan muuta kuin suuria maaria joukkohautoja.

Killing Fields koostui siis yhdesta korkeasta temppelista, jossa oli kattoonasti paakalloja.. lajiteltu sukupuolen ja ian mukaa, ainakin osa. Ja lattiatasossa oli kasa vaatteita, mita uhreilla oli ollut paalla. Tuolla oli tapana soittaa stereoista kovaan aaneen musiikkia? tai jotain propagandaa, mutta kuitenkin niin lujaa ettei tuskan huudot ym. kuuluisi muualle, etteivat muut vangit saikahtaisi aania.. Siella oli myos puu, jota vasten hakattiin lapsia. Joistain joukkohaudoista pilkisti luita.. ja joitain vankeja haudattiin jopa elavalta joukkohautoihin.

Noh, taman kaiken jalkeen suunnattiin sitten Royal Palacelle ja Silver Pagodalle, mista meilla oli tarkoitus kavella National Museumille, missa meidan tuktuk kuskin piti sit olla meita odottamassa. Koska mulla ja Juhanilla ei ollut tarpeeksi pitkat hihat paidoissamme, niin meidan olisi pitanyt vuokrata paidat plus kameroista olisi pitanyt maksaan yhteensa melkein 10$ alueelle, mutta sisalla temppeleissa ei olisi kuitenkaan saanut kuvata, paadyimme jattamaan koko homman valista :) oltiin jo tassa vaiheessa aika vasyneita ja nalkaisia.. kaveltiin sitten suoraan tuonne National Museumiin, missa ei kylla ollut mitaan ihmeellista. Kun ruvettiin ettimaan meidan tuktuk kuskia niin eihan sita missaan nakynyt (ei siis oltu maksettu halle viela). Kaiken lisaksi museon edessa hengailu monta muuta kuskia, jotka jatkuvasti hyokkaili huutelemaan omia tarjouksiaan plus saatiin varmaan ensimmainn oikeasti tosi kurja kokemus kerjalaisista. Museon edessa oli paljon lapsia, jotka oli NIIN likaisia etta ei edes halunnut etta ne tulee lahelle, sit ne huusi, vei multa vakisin vesipullon kadesta ja olivat jotenkin kasittamattoman royhkeita. Ehka (tai kylla) kaduilla asuminen vaatii royhkeytta etta selviaa, mutta hitot tuollaisella kayttaytymisella keltaan turistilta rahaa saa! ei ainakaan meilta.

Odotettiin meidan tuktuk kuskia varmaan melkein tunti, kunnes paatettiin etta lahdetaan jollain toisella kyydilla. Arveltiin jo etta meidan tuktuk kuskille olisi kaynyt jotain, kun kolaritkaan taalla ei kovin harvinaisia ole, kun kukaan kuski nyt saamatta rahojaan koskaan minnekaan lahde.. arveltiin myos etta kuski luultavastikin ilmestyy kylla meidan guesthousille viela hakemaan rahojaan.. niin kuin kavikin. Se selitti etta hanen poikansa oli ollut tappelussa ja etta hanen piti vieda se laakariin.. maksettiin sitten koko hinta sille mita oli aiemmin sovittu, vaikka oltiin porukassa ajateltu ettei ihan taytta hintaa makseta kun ei kuitenkaan tanne perille paasty! kun tama kuski oli lahtenyt tuli yksi toinen (naista monista jotka hengaa meidan guesthousin edessa) tuktuk kuski meidan peraan (oltiin matkalla ravintolaan) ja kertoi etta luutavasti se alkuperainen tuktuk kuski vain huijasi meita, silla siihen aikaan kun me oltiin odottamassa kyytiamme museon ulkopuolella, tulee kaupunkiin yleensa bussit ja tama meidan kuski oli luultavasti lahtenyt vain hakemaan toista pokaa sielta silla valilla kun me olisimme olleet museossa... etta ketapa sita nyt sitten menna uskomaan. Y never Know.
Mentiin eilen sitten tosiaan tapaamaan tata Juhoa (pojat ei olleetkaan nahneet hanta eilen), joka on tosiaan asunut taalla puolisen vuotta tehden gradua puna khmerien sodan jalkeisesta poliittisesta sotapyykista... Oli kiva jutella sellaisen kanssa joka osasi kertoa Paljon kaikkea uutta! Eiryisesti jai mieleen, kun Juho naytti meille Phnom Pehn post:in (paikallis lehti) Police Report:ia.. siina oli jotain niin Brutaaleja ja kasittamattomia juttuja.. kaikissa tapauksissa kerrottiin asianomaisten iat ja nimet tarkkaan. Ja taalla, erityisesti maaseudulla uskotaan kummituksiin ja henkiin.. Eras vauva oli riippukeinussa ja sen tappoi vauvan seta, joka vaitti etta vauvaan oli mennyt paha henki.. paljon oli kirves murhia, raiskauksia ymym. Pitaa ostaa yksi paikallislehti ja tuoda se naytille oikein.

Illalla Juho naytti myos meille asuntonsa, silla asuu aivan tassa meidan lahella. Vuokra oli 200$/kk ja se kamppa oli HIENO! etenkin paikallisten standardien mukaan. Ylimmassa kerroksessa (olisiko ollut neljas kerros..) sellainen tosi siisti kaksio. Makuuhuoneessa oli viela ilmastointikin ja Juhon kampassa oli myos ylakerrassa Iso terassi! siis sellanen miun Puksun kampan kokoinen terassi, mista naki kaupungin vilinaan! Juho kertoi viela etta taalla paasee kuka tahansa joka osaa hitusenkin englantia, englannin opettajaksi. Ja englannin opettajille maksetaan viela kuulemma sen verran mukavaa palkkaa etta tuollaisessa 200$ asunnossa pystyisi helposti asumaan.. hitto, eikun tanne enkun opeksi siis! =P
Juhoa naemme luultavasti viela huomenna..

Tana aamuna lahdettiin yhdeltatoista orpokotiin. Hotellin respasta jarkkasivat meille 50kg riisisakin ja sitten kaytiin viela kirjakaupassa ostamassa liituja ja paperia. Naita kaikkia kyl huomattiin orpokodissa olevan, etta ehka olisi pitanyt vieda jotain spesiaalimpaa.. mutta kylla nuokin otettiin tottakai siella ilolla vastaan ja Meidat erityisesti! Lapset tuolla olivat todella mahtavia, ne laulo ja tanssi meille ja sit leikittiin ja otettiin kuvia jnejne. Ne oli jotenkin NIIN aidosti innoissaan meidan siella kaymisesta, etta tuosta kokemuksesta jai kylla TODELLA mahtava fiilis.

Hieman kuvia:

Tassa Khmerien apsara tanssia, Siem Reapissa. Kaytiin siella syomassa Khmerilaisessa buffetissa, missa sitten oli naita tanssi esityksia myoskin.




Teukei baarissa bilista pelaamassa..






Juhani esittelee Khmerien tyylia liikenteessa. Kuva National Museumissa.






Tassa kuvia S-21:een joutuneista.







Tassa koulurakennuksilta. Entiset luokkahuoneet oli siis muutettu joko selleiksi tai kidutus huoneiksi.




Tassa Selleja.. luokkahuoneisiin oli muurattu pienen pienia selleja vieriviereen ja osassa oli pieni reika lattiantasossa seinassa, josta on oletettavasti ulosteet sitten tyonnettu ulos..kaikissa oli ollut edes sita.



Tama on Temppeli Killing Fieldseilla. Temppeli oli varmaan n.20 metria korkea ja se oli lattiasta kattoon asti taynna paakalloja!






Ja tassa sitten niita kasallinen.. osa oli tosiaan jarjestelty ian ja sukupuolen mukaan, muttei tama kasa.





Tassa puu, jota vasten lapset hakattiin hengilta.






Sitten vahan mukavampia kuvia; Pojat poseeraa lapsien kanssa. Olivat (lapset siis!) kylla NIIIIN suloisia kaikki. Melkein tappelivat vuoroista, etta kuka kenenkin kadessa sai roikkua :)




Lapset laitto meille hattuja paahan ja naytti mita mitenkin pitaa pitaa :) Hesella olalla mm. kalastus systeemi ja mulla joku kalastukseen tai viljan keraamiseen liittyva juttu, mita kannetaan vuotarolla, mutta perinne tansseissa sen nakee usein noin kuin se mulla on. Juhanilla myos joku kalojen hakki.

Tanaan mennaan sitten illemalla syomaan Joenvarteen, johonkin kivaan ravintolaan ja sitten mahdollisesti jollekin klubille katsomaan Phnom Pehnin yo elamaa. ;)
Suomessa ollut kuulemma TODELLA lamminta, nauttikaas te meidankin edesta suomen kesasta! vahan harmittaa kun jaa se valista. Me ryhdytaan myos miettimaan pian meidan Juhannus suunnitelmia ;)
Painukaas ottamaan aurinkoa siis!

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipas PITKÄ kirje - kiireisen työnteon lomassa teki tiukkaa lukea tuota. Muut kuvat aukesi hyvin, mutta se jossa Jenni sinä olet orpokotilasten kanssa kuvassa ei aukea? Vika minussa vai kuvaajassa? Joensuussakin ollut lämmintä, muttei niin kamalan helteistä kun etelä/länsi-suomessa. Sitähän tässä miettii että miten ihminen voi tehdä jotain tuollaista toiselle ihmiselle - ja viattomille vauvoille/lapsille?
Mutta seikkailu jatkukoon - kokemuksia laidasta laitaan -
terveisiä koko poppoolle - Tarja

Anonyymi kirjoitti...

Heippa vaan kaikki! Aika karmivia juttuja ootte nähny ja kuullu, huh. Passella aivan ihokarvat pystyssä pelkän kuulemisen perusteella. Mieki edelleen lomailen ja alkaa jo pitkästyttää, puuh. Mut onneks on ees hyvät ilmat englannissa! Palataan taas! Puss, Pauliina

Mom kirjoitti...

Mulla muuten sama juttu, että tuo viimenen kuva, jossa Jenni lasten kanssa, ei aukea..mutta onneksi siitä nyt kuitenkin hiukan näkee fiilistä.

On teillä ollut taas huikeita kokemuksia ja näkemisiä. Historian oppitunnit alkaa varmaan tuntua jo ihan lällärikamalta. Ainakin näette aika realistista historiaa ihan paikan päällä.

Kivaa, että jaksoit kirjoittaa noin pitkästi - ja vaikka kaiken tavallaan oli jo lukenut kerran Jeren postista, niin aina on kaikenlaista pientä juttua, joka täydentää teidän toinen toistenne juttuja.
MAHTAVAA LUETTAVAA!!

Lueskelen välillä näitä teidän tarinoita välillä töissä ja kavereille ääneen..tosi kiinnostuneina kuuntelevat ja jotkut jopa ihan jo odottavat teidän kuulumisia mun työpaikalla. Eli ette todellakaan tee turhaa työtä kirjoittamalla näitä blogeja.
Ja saahan näistä sitten aikanaan hienon päiväkirjan itselle ja tuleville polville - aikamoista historiatietoja, jota ei kaikkea koulukirjoista tule koskaan saamaan.

Täällä edelleen mahtava helle ja cruisailut jääny aika vähiin, kun ei yksinkertasesti jaksa hypätä mustiin nahkavaatteisiin, mutta sitä enemmän nauttii tuolla ulkona olosta....tosin jotkut jopa kitisevät kuumuudesta(en ymmärrä), mutta minä nautin täysillä :):)

Ja taas iloista ja tapahtumarikasta loman jatkoa teille kaikille...

HALI JENNI KAIKKI POJAT MUN PUOLESTA ;)

Jeren mutsi