Sucre sweet Sucre

Kaksi viikkoa Sucrea takana ja aika jatkaa matkaa.

Ollaan siis Sucren aikanamme otettu Fox academyn kautta 16 espanjantuntia ja ihan super kivan ja hyvän opettajan kanssa. Ollaan myös ehditty asustelemaan kolmessa eri guesthousissa.
Ensimmäinen oli Hi Sucre lähellä bussiterminaalia eli liian kaukana keskustasta. Toinen oli sitten edullinen hotelli keskustassa, mutta aika tylsä ja vailla mitään yhteistiloja, missä olisi voinut sosialisoida muiden matkaajien kanssa. Lopulta saatiin huone Wasi Masi:sta, (nimi on Quechuaa ja tarkoitaa ystävien taloa) mikä onkin ollut ihan super huippu paikka ( http://www.wasi-masi.com/index.html )!
Täällä majailevat myös Samaipatan tuttumme ja paljon muita ausseja.
Meillä on Wifi huoneeessa ja yhteiskeittiö, Tv huone ja sisäpiha kalusteineen. Huoneesta löytyy Wifin lisäksi oma kylpyhuone, tosi hyvä futonsänky ja nätisti suunniteltu valaistus. Ihan luksus majoitusta :)

Tätä Guesthousia pitää Bolivialainen perhe, johon kuuluu isä, äiti, noin kymmenenvanha poika ja Balu-koira. Täällä asustaa myös Bolivialaiseen tapaan perheen ukit ja mummit sekä kissapesue.
Yksi näistä vanhemmista herroista tulee aina jututtamaan espanjaksi meitä matkaajia ja vaikka hän puhuukin tosi hidasta ja selkeää espanjaa kovalla äänellä en silti useinkaan saa siitä mitään selkoa, höh.


Sucren katukuvaa. Taustalla näkyy vuoret.

Ollaan käyty Jeren kanssa marketilta shoppailemassa aamupalatarpeita... kahvia, muroja, hedelmiä, huippu jugurttia, hunajaa, leipää, juustoa, kinkkua ja kaikkea muuta mahdollista. Muutoin olemme pääasiassa syöneet iltaisin ravintoloissa, mm.kolme kertaa kiinalaisessa, nam!
Sucresta löytyy aika monia eurooppalaisessa omistuksessa olevia ravintoloita ja kahviloita, joista saa vaikka mitä herkullisia ruokia. Hinnat näissä ovat tietenkin hieman kalliimpia, esim. meksikolainen lasagne kustanti 34 Bolivianoa joka on noin 3,5 € (ja thaimaan bathiin verrattuna 145 THB). Kun taas Bolivialainen lounas eli Almuerzo on kolmen ruokalajin menu; keitto, pääruoka ja jälkiruoka ja tämä lysti kustantaa vaivaiset 12-15 Bolivianoa sis. Ruokajuoman ja leivän eli vaivaiset 1,3 € ja 55 THB. ( kurssit ovat www.xe.com )

Aika on soljunut täällä mukavasti eteenpäin. Olemme käyneet pelaamassa koulumme kautta Bolivialaista lentopalloa (seiniä ja kaikkia ruumiinjäseniä saa käyttää hyväksi), kerran olimme kuuntelemassa baarissa kansallismusiikkia (panhuiluja ja kitarointia) ja pääsimme seuraamaan Bolivialaisia 50-vuotisjuhlia, pikniköity ystäviemme kanssa, tehty ruokaa iltaisin yhdessä ja vaan hengailtu.

Tästä Sucren keskustan ulkopuolelta löytyy myös Dino parkki! Parque Cretarico. Sieltä löytyy seinämä, jossa on eniten dinojen tassujen jälkiä kuin missään muualla maailmassa yhdessä paikkaa. Paikan löysi vuonna 1994 läheisen sementtitehtaan työntekijät, kaivaessaan viereisestä kukkulasta materiaalia sementintekoon. Kesken kaivuutöiden heille tuli vastaan miltei pystysuora 100 m korkea seinämä kalkkikiveä, mikä on aikoinaan ollut ihan vaakatasossa maanpinnalla, mutta vuosien saatossa työntynyt ylöspäin. Tässä seinämässä näitä Dinojen jalanjälkiä on ollut miltei 5000 ja ainakin 250 eri lajin. Mutta juurikin viime keväänä jolloin ilmeisesti vielä pääsi tarkastelemaan seinämää lähietäisyydeltä, osa seinämästä romahti vieden mukanaan pisimmän yhtenäisen dinon jalanjälki polun sekä useita muita jälkiä. Eikä tietenkään enää ole myöskään mahdollista päästä katsomaan noita jälkiä kovinkaan läheltä, vaan niitä täytyy kiikaroida miltei 150 m. matkan päästä! Käytässössä siis näitä jälkiä ei juurikaan näe ja puisto muutoin on aika pieni, muutama oikean kokoinen dino ja pieni museon poikanen. Mutta tulipahan taas käytyä ja paljon vierailusta pelasti ilmainen opastettu kierros, missä opas kertoi mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Eikä miun tarvinnut maksaa mitään sisälle kun hollantilaispariskuntamme Martin ja Marieke maksoivat sen miulle synttärilahjaksi :)


Martin halaamassa real-size Dinon jalkaa. iso otus on tuo ollutkin!

Miun synttäriaamuna sain aamupalaa ja kukan vuoteeseen :) ja ylläri kakkukahvit iltapäivällä. Ja guesthousin vanha herra tanssitti synttäreiden kunniaksi :) Illalla kävimme vielä syömässä yhdessä saksalaisessa ravintelissa jossa päivän spesiaalina oli lasangnea! Nam.


Synttärikakkukahvit omenapiirakalla!

Lauantaina täällä oli opiskelijoiden karnevaalit kaduilla. Opiskelijat olivat pukeutuneet koulukunnittain ilmeisesti erilaisiin Bolivialaisiin kansallisasuihin ja esittivät paraatissa tansseja vissiinkin miltei 5 km matkan verran keskus Plazalle asti! Hienon näköistä, mutta ilmeisen raskasta, sillä monet näyttivät olevan ihan puhki Plazalle saavuttuaan. Tytöillä useilla oli vielä korkkarit tanssikenkinä, huh, saattaa laastarit loppua Sucren apteekeista alta-aikayksikön, siihen malliin monet linkkasivat, että on muutamat rakot saatu aikaiseksi!



Eilen kävimme Tarabuco:n marketilla. Sieltä matkaan tarttui Jerelle laamanvillasta tehty villatakki sekä paksut sormikkaat (että ei pitäisi sitten siellä suola-aavikoilla paleltaa, vaikka yölämpötilat tippuisivatkin -20 asteeseen!), miulle pari pipoa sekä pieni laukku. Tarabucon sunnuntaimarkkinat ovat tulleet jo kuuluisiksi hienoista Bolivialaisista käsitöistään ja näin ollen myös hieman turistusoitunut, mutta eipä tuota liiemmin vielä huomannut.


Naiset marketilla sovittelivat hattuja.

Tänään on all saints day, mikä tarkoittaa paikallisille hienosti pukeutumista, hautojen koristelua ja kuolleiden sukulaisten muistamista. Mekin ajattelimme käydä vierailemassa hautausmaalla ja katsastamassa että miltä siellä tänään näyttää.

Mie sain aamuksi jonkin ihme vatsapöpön ja oon ollut vähän vetopois tänään, pientä kuumetta, enkä tämäntakia päässyt osallistumaan viimeisille espanjantunneillekaan. Jere sai siis yksityistunnit.

Odottelenkin tässä että Jere toisi miulle liikuteltavissa katukojuissa tuorepuristettua appelsiinimehua! Se on tosi hyvää.
Bolivialaisilla on vaikka mitä erilaisia juomia täällä. Yksi erikoisuus on Api, mikä on violetista maissista (niin mie en ainakaan edes tiennyt että on olemassa violetta maissia!! Purple Maiz luetaan superruoaksi sen sisältämien vitamiinien ja muiden terveysvaikutusten johdosta) valmistettua paksua juomaa, jota nautitaan kuumana ja yleensä aamuisin. Jotenkin vaikeaa oli kuvitella että se on maissi juomaa, sillä Api maistuu hieman mustaviinimarjoille.

Ja miten onnellinen mie oonkaan kun täältä saa ehkä maailmanparhaita sipsejä! (no tietenkin vasta viinietikka sipsien jälkeen). Kaduilla kärryissä myydään kotitekoisesti valmistettuja perunalastuja. Yksi pussukka jossa on ehkä 10 isoa lastua kustantaan 1 Bolivianon! (10 Bolivianoa on noin 1 €).
Samoin tuo tuorepuristettu appelsiinimehu joka tehdään aina tuoreeltaan silmiesi alla ja mihin menee mukilliseen about 5 appelsiinia, kustantaa myös huikeat 3 Bolivianoa.

Jatkamme keskiviikko aamuna matkaa vihdoin. Olisimme halunneet jatkaa matkaa jo mahdollisesti sunnuntaina, mutta näin pyhien aikaan (tänään ja huomenna tiistaina) ei bussit kulje yhtä usein jos laisinkaan, ja olemme kuulleet puheita bussikuskien ottavan pyhinä vettäväkevämpää, joten vuoristotiet ja humalainen bussikuski, ei kiitos. (Kuulimme myös että bussikuskit menivät jokuaika sitten lakkoon koska heiltä kielettiin alkoholin nauttiminen ajovuorossa!!)

Seyraava kohteemme on tosiaan Uyuni ja sen suola-aavikot. Matka täältä Sucresta Uyuniin kulkee Potosin; maailman korkeimman kaupungin kautta (4070 m) missä nyt vain vaihdamme bussia. Uyunissa sitten totuttelemme korkeuteen (3670 m) ja koetamme löytää hyvän ja luotettavan matkanjärjestäjän suola-aavikolle. Olen kuullut ja lukenut netistä sekä opaskirjastamme lukuisista pikku vioista ja ongelmista mitä reissaajat ovat suola-aavikoilla joutuneet kokemaan, aina humalaisista kuskeista, surkeista majoituksista epäluotettaviin oppaisiin ja autoihin. Matkanjärjestäjiä Uyunin kylässä on kuulemma ainakin sata. Joten sekaan mahtuu jos jonkinlaista yrittäjää ja kilpailu turisteista on kova.
Yleensä nämä retket ovat kolmenpäivän reissuja joissa kaikki vierailevat samoissa kohteissa; on erivärisiä laguuneja, flamingoja, ”saaria” suola-aavikolla jne. ja highseasonilla suola-aavikolla kulkeekin useita useita maastureita turistit kyydissään kohteelta toiselle miltei peräkanaa.

Me koetamme Jeren kanssa saada järjestetyksi neljänpäivän reissun mikä alkaisi kyllä Uyunista mutta päätyisi Tupiza:n. Nämä eripituiset Uyunin reissut ovat kuulemma saaneet suosiota osakseen, joten tämmöistä siis meillä myös suunnitteilla. Tupizan pitäisi olla kauniissa ympäristössä uinuva kylä, mistä pitäisi löytyä paljon nähtävää/trekattavaa ympäristöstä, joten siellä varmaan muutaman päivän myös sitten voisi viettää.

Tästä linkistä lisätietoa maailmansuurimmasta suola-aavikosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salar_de_Uyuni

Ja tästä löytyy jotain infoa Tupiza:sta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Tupiza

Ja jos joku osaa kertoa miten nää linkit saisi oikeesti linkeiksi täällä bloggerissa niin pliis kertokaa! oon kokeillut mielestäni kaikkea, enkä tajuu mikä juju tossa linkin lisäys nappulassa oikeen on!