Che Guevaran jalanjäljillä

Sucre, population 215,800 / korkeus 2750m.

Olemme tulleet jo Sucre:n kaupunkiin. Jälleen olemme hieman korkeammalla, eikä ainakaan vielä ole mitää tuntemuksia sen suhteen.
Saavuimme tänne eilen illalla vasta hieman ennen yhtätoista, pitkän matkustuspäivän jälkeen.

Samaipatassa loppuviikko kului espanjaa opiskellen. Kävimme myös viikon sisään yhteensä kolme kertaa tuossa eläintarhassa leikkimässä apinoiden ja muiden elukoiden kanssa.
Espanjan opiskelumme koostui lähinnä kieliopin läpikäynnistä, mikä tietenkin hyödyllistä sekin, mutta nyt kun kieliopit on kerrattu/opeteltu tarvittaisiin oikeasti sitä käytännön espanjan opiskelua. Täällä käytetään niin usein aivan eri ilmaisuja kuin espanjan espanjassa vaikkapa jo kaupassa asioidessa, minkä vuoksi käytännönläheisen espanjan opiskelu tuntuisi nyt tarpeelliselta.

Viimeisenä päivänämme samaipatassa otimme taksin El Fuerten Pre-Inca -alueelle, mikä on ollut 1998 asti Unescon maailmanperintölistalla (http://fi.wikipedia.org/wiki/Fuerte_de_Samaipata). Meille sattui hieman huono päivä raunioiden, kallioiden ja maisemien ihailuun, sillä koimme ensimmäisen sateisen ja sumuisen päivän Boliviaan tulomme jälkeen. Käytännössä emme nähneet juuri mitään, mutta tulipahan käytyä :) Kävelimme El Fuertesta takaisin kylään, (noin 8 km) hyvää treeniä tulevia trekkejä varten.


Maisemat jäi näkemättä ja melkein rauniotkin.

Tapasimme Samaipatassa baarissa työskennelleen hollantilaisen pariskunnan joiden kanssa päätimme lähteä Road Tripille. Samaipatasta Villa Serrano:n pitäisi olla Bolivian kauneinta maisemaa ja aika koskematontakin. Matkalle osui myös Che Guevara:n liittyviä nähtävyyksiä, kuten paikka missä Che Guevara on otettu kiinni ja missä tyyppi on pidetty vankina ja lopulta tapettu. Eli ollaan nyt päästy koskemaan jotain sairaalan pesuallasta, missä Che Guevara on maannut ja juttelemaan La Higuerassa naisen kanssa, joka oli vähän päälle 20 vuotta kun Che Guevara asusteli heidän maillaan. Tällä naisella oli jopa tallessa lehti juttu mikä hänestä oli tehty noin 40 vuotta sitten norjalaiseen lehteen Che Guevaran tiimoilta.

Che Guevara nousi maailmanmaineeseen aikoinaan Kuuban onnistuneen sosialistisen vallankumouksen myötä, Fidel Castron oikeana kätenä. Boliviassa hän yritti saada maanviljelijöitä nousemaan kapinaan, mutta sai ilmeisesti tuolloin osakseen lähinnä epäilyksiä. Hänet otettiin kiinni, vangittiin ja tapettiin. Bolivia sai sosialistisen johtajansa 40 vuotta myöhemmin ja Che nousi täällä myös kulttihahmon maineeseen ollessansa ensimmäinen sosialistista vallankumouksen tuoja.
Lisää Che Guevarasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Che_Guevara


Jere Ja Che.

Samaipatasta otimme ensin paikallisbussin Villa Grandeen, missä myös vietimme yhden yön ja missä kävimme tsekkaamassa tämän pesualtaan, missä Che oli ollut. Seuraavana aamuna lähdimme taksilla päivän kestävälle road tripillemme. Ja maisemat oli mitä upeimmat. Matka ei ollut pitkä, varmaan kokonaisuudessaan noin 200 km, jos sitäkään, mutta kesti sen 7 tuntia. Maksiminopeus taisi olla jotain 45 km/h parhaimmillaan :)
Koko tien pätkällä vastaan tuli ehkä 3 autoa ja yksi bussi. Maisemat olivat vuoristoiset, täältä andit alkavat tai tänne ne loppuvat, kuinka vain haluaa ajatella.


Rio Grande joen sillalta, joki oli kylläkin kuivahtanut kasaan.

Pääsimme illalla perille Villa Serranoon. Tarkoituksena oli olla yksi yö täällä ja ottaa aamubussi Sucreen, mutta kuulimme ettei aamubussi menisikään, pahus (tie on päivisin suljettu tietöiden takia). Hetken pähkäiltyämme päätimme lähteä vielä samana iltana Sucreen bussilla. Matkasimme bussilla pimeitä hiekkateitä, huikeat pudotukset vieressämme reilut 5 tuntia ennen kuin saavuimme Sucreen. Matkalla piti vaihtaa bussiimme yksi takarengaskin.

Sucre on tosiaan jo hieman korkeammalla. Täällä on hyvä olla totuttelemassa korkeuteen hetki ennen kuin jatketaan eteenpäin. Saimme vihdoin ostettua myös Bolivian Lonely Planetin ja voi veljet se on tuhat kertaa parempi kuin mikään Etelä-Amerikan tiivistelmäopus kaikista maista. Nyt alkaa taas tuntua, että tässä maassa voisi kuluttaa helposti vaikka kuinka monta kuukautta! Ehkä tännekin on vain tultava joskus takaisin...

Hollantilainen tuttavapariskuntamme lähtee huomenna muutaman päivän trekille. Me vaihdetaan majapaikkaa (lähemmäksi keskustaa) ja etsimme kielikoulun itsellemme ja tapaamme illalla Samaipatan tuttuja :)

Sucre vaikuttaa oikein kivalta kaupungilta. Maisemat kaupungin ulkopuolelle ovat upeat. Vuoristoa joka puolella! Ja koko kaupunki on valkea! Sucre onkin ollut Unescon Kulttuuriperintökohde -listalla vuodesta 1991 lähtien (tuntuu, että kaikki paikat ovat jollain tapaa Unescon listalla, joten ei oikein saa enää mitään fiilistä jos jostain paikasta tai kohteesta mainitaan, että se on Unescon listoilla). Kaikki rakennukset täällä ovat valkeita. Ihan kaikki ja katot punatiilisiä. Ja tätä valkean rakennuksen sääntöä noudatetaan aika tiukasti, ei ilmeisesti olisi mitään asiaa maalata taloa minkään muun väriseksi.

Bolivialaiset kaupungit ja kylät ovat olleet aika sympaattisia. Kaikissa kaupungeissa ja piskuisimmissakin kylissä on aina Plaza, eli keskusta aukio, minkä reunalla on myös aina kirkko. Plazat tuntuvat olevan kaupungin sydän. Niitä pidetään yllä, niissä on usein paljon puita ja kukkia ja penkkejä joissa ihmiset istuksivat. Plazojen vakio kalustoa ovat myös kengänkiillottajat penkkeineen.

Kaakkois-Aasiaan verraten kanssa matkaajat täällä ovat poikkeuksetta meitä vanhempia. Eikä aasiassa bilettäviä Britti taikka ruotsalaisnuorisoa ole missään! Samoin kaikki täällä tuntuvat olevan jo hieman kokeneempia matkaajia ja reissaamisajat on pidempiä. Aasiassa pystyi sanomaan että juu onhan tuossa 8kk vielä aikaa jälellä ja suurinosa olis ympärillä että Wau, että mekin lähettiin reissuun mut meillä on vaan 2kk. Jne. Mutta täällä suurinosa sanoo että; juu olen ollut tässä sen 8kk reissunpäällä ja vielä olis vuosi jälellä ;) heh. Me ollaan ihan amatöörejä meidän 8kk reissumme kanssa täällä =D. Voi tietenkin olla että ollaan vaan satuttu tutustumaan ihmisiin jotka reissaavat pidempään.

Kaikki on mennyt meillä tosi hyvin. Ilmastoinneista saadut pikkuflunssat on podettu, iho on saanut hieman väriä pintaan ( ja ne jotka muistavat miun selän pilkut, nekin on ruskettuneet jee! ja espanjakin on alkanut sujumaan taas vähän paremmin :)

Täälläkin lämpötilat on pävisin näemmä varsin lämpöisät (yli20astetta) ja auringon laskettua laskee myös lämpötila nopeasti. Pitää nauttia nyt lämpimästä vielä kun voi! Pian nimittäin mennään taas korkeammalle ja korkeammalle :)

Tässä vielä Jeren Budjetti löpinää ;)

Jo kuukausi tosiaan reissua takanapäin ja ensimmäiset laskelmat matkabudjetin pitävyydestä tehty. Tavoitteena oli matkata 1 000 euron kuukausibudjetilla per lätty. Toisaalta pieneen ylitykseenkin oli varauduttu, koska ympäristö on täysin uutta eikä muutaman euron takia haluta jättää asioita tekemättä. Budjettiin on laskettu ihan kaikki kulut (lentoja lukuunottamatta) lähtöaamun taksimatkasta lentokentälle lähtien. Myös automaattinostopalkkiot on mukana eli ihan kaikki. Olimme hieman huolissamme rahankulutuksestamme. Olihan ensimmäisenä kohteena erittäin edullinen Rooma, jossa pelkkä kämppä vei normaalin päiväbudjetin. Lisänä Buenos Airesin jalkapallo-ottelu ja yli 70 euron bussimatka BA:sta Puerto Iguazuun olivat kohtuullisen isoja kuluja. Olimmekin erittäin tyytyväisiä saadessamme ensimmäisen kuukauden budjetiksi n. 1 040 euroa eli hieman vajaat 35 euroa päivä. Toinen kuukausi onkin täysi kysymerkki. Boliviassa on toki halpa elää, mutta tekeminen ei täältä lopu kesken ja se luonnollisesti syö budjettia. Annetaan ajan näyttää eikä rahasta jaksa liikaa ottaa stressiä.