Matka kesti reilut kahdeksan tuntia vaikka kilometrejä oli Uyuni:n ja Tupiza:n välillä n. 230!!! Siitä voi hieman päätellä, missä kunnossa tie oikein oli. Matkalla kyllä pysähdyttiin tunniksi johonkin pikkukylään, mutta silti seitsemän tuntia ja reilut 200 km! =D
Varasimme heti itsellemme seuraavaksi päiväksi Tupiza Triathlonin; ratsastusta, autoilua sekä alamäki pyöräilyä.
Eikun Cowboy hatut päähän, chapsit jalkaan ja ratsaille! Jerestä kouriutui oikea ratsumies, pääsi muutamia laukka-askeliakin kokemaan :) Ja taas mentiin upeissa maisemissa. Kuivaa on edelleenkin, mutta erilaista kuin Uyuni:lla. Ratsastusretki kesti kolmisen tuntia, ja vinkiksi muille; ei kannata lähteä ratsastamaan stringit jalassa, sattuu!
Ratsastamisen jälkeen otettiin auto alle ja kävimme katsastamassa lähiympäristön muita kivisiä laaksoja ja lounastimme joen uomassa, missä ei siis näin kuivalla kaudella pientä puroa suurempaa jokea kulkenut. Jere pääsi kokeilemaan maasturilla ajoa :) taisi tykätäkin.
Viimeiseksi meidät vietiin autolla korkeuksiin, missä oli aivan upeat maisemat jälleen kerran, ihan kuin piirretty! Joimme kahvit ja lähdimme ajelemaan aika heikoilla fillareilla alaspäin...
Mie en oikeesti ollut osannut kuvitellakaan, että alaspäin pyöräily voisi olla raskasta, mutta kun pyöräily tehdään hiekkatietä mistä autot ovat ajaessaan saaneet aikaan mielettömät tärinäraidat/-töyssyt ja tie on vielä täynnä isoa kiveä, oli miun kädet koetuksella! Välillä tuntui ettei kädet vaan yksinkertaisesti pysy tangossa kiinni kaiken sen tärinän vuoksi! Allit sai kyytiä juu. Sitten kun vielä pyörät tosiaan oli vähän mitä oli, satulan korkeudet aivan liian matalat jne. niin huhuh. Pysty vain kuvittelmaan mitä se pyöräily olisi ollut jollain oikealla asianmukaisella pyörällä.
Myöskään se, että ensin ratsastetaan ja sitten vasta alamäkipyöräillään ei ehkä järjestyksenä ollut paras.. sillä persuus oli jo niin hellänä, ettei pyörän kivikovalla satulalla ollut mitään asiaa istua! Auch! Ja kaikki se tärinä siihen vielä... ououou.
No mutta päivä oli kaikinpuolin oikein mahti kiva ja tuli nähtyä tosi monipuolisesti Tupizan ympäristöä. Seuraavan päivän pystyi hyvillä mielin nukkumaan pitkään ja ottamaan ihan iisisti. Käytiin mm. meidän hotellin sisar hotellilla uima-altaalla, mitä saimme käyttää ilmaiseksi. Pyykit tuli pestyä (=kaikki vaatteet) ja valokuvat ladattua koneelle.
Tästä on hyvä jatkaa kohti Potosi:a, maailman korkeinta kaupunkia ja sen hopeakaivoksia.
3 kommenttia:
Tulee maisemista mieleen tontit Mongoliassa, toki ilman korkeuksia. Kaunista enivei.
Superhienoja kuvia suolatasangolta, kyllä tekis mieli päästä itsekkin noita katselemaan. On ollu kyl maisemien puolesta aika antoisa reissu jo tähän mennessä.
Jere näytti ihan oikeelta cowboylta noissa kuvissa, ja kiitti stringivinkistä =)
Huidee et ihmiset lukee ja kommentoi :) on niin kivaa lukee kommentteja.
Hyvä Kuosi! siun pitää lähtee keväällä reissuun ja tulla tänne? Colombiaan ehkä?
Lähetä kommentti