Suurkaupungin vilinää korkeuksissa.

Huom. Huom. kaksi postausta! alempana vanhempi. tässä uudempi.

La Paz on maailmankorkein pääkaupunki, 3 660 m ja asukkaita hieman alle miljoona.
Kaupunki on rakentunut laaksoon jota ympäröi korkeat kukkulat ja vielä korkeammat lumihuippuiset vuoret mm. Illimani 6 439 m. Tiet on kaupungissa jyrkkiä ylä ja alamäkiä.
Tykätään Jeren kanssa tosi paljon La Paz:ista. Täällä ei ole liikaa kiiltäviä hienoja rakennuksia, kävellen pääsee miltei joka paikkaan ja ruoka on hyvää (joskin kallista). Ainoa monikansallinen yhtiö mikä on löydetty on Burger King. Muita ei taida olla.



Kun vihdoin saimme vatsamme kuntoon lähdimme jakamaan juuri automaatista nostettuja rahojamme eri osoitteisiin; bookkasimme lennot Rurrenabaqueen (bolivian amazon), sekä Pampas tour:in sinne, varasimme seuraavalle päivälle Tiwanaku-raunio kierroksen sekä illaksi Cholitas-painia ja vielä sitä seuraavalle päivälle Chacaltaya kukkulalle kiipeämisen. Huh ja Heihei rahat vaan. Eikun uusiksi automaatille.

Tiwanaku ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiwanaku ) on muinainen hylätty intiaanikaupunki Titicaca -järven rannalla 4000 m korkeudessa mistä on mm. löydetty kuuluisa aurinkoportti. Tiwanakun valtakunta kukoisti 500-900 jaa. Ja parhaimmillaan siellä asusteli mahdollisesti 30000 – 60000 begin_of_the_skype_highlighting              30000 – 60000      end_of_the_skype_highlighting asukasta. Tiwanaku oli siis ennen Inkojen aikaa. Rauniot oli ihan mielenkiintoiset ja vaativat kyllä ehdottomasti oppaan, missään ei ollut edes espanjanksi juurikaan mitään selityksiä, joten yksin olisi tullut tuijoteltua vain kivikasoja.



Tiwanakun jälkeen menimme katsomaan paikallista Show-painia; Cholita wrestling. Ja tuonne olisi ehdottomasti pitänyt mennä ominpäin eikä turisti laumassa. Oli niin noloa kun meitä Gringoja oli älyttömästi ja meidät vietiin kaikkien paikallisten jonojen ohitse sisään ja tietenkin meillä oli kehän vieruspaikat, missä ei ollut sitten ketään muita kuin meitä Gringoja! Paikalliset istuivat meidän takana katsomoissa... sitten kun vielä monet urpot turistit ostivat itselleen maailman tyhmimmän näköiset maskit ja pukivat ne päähänsä sekä vielä käyttäytyivät välillä kovin tyhmästi niin huh huh. Kyllä meitä taas hävetti olla gringoja.

Itse showkaan ei ollut kovin kummoinen, aika heikko laatuinen itseasiassa. Mie olin tullut katsomaan Cholita-painia (cholita=alkuperäisasukas joka asuu kaupungissa mutta pukeutuu vielä perinteisesti) ja ensimmäinen tunti meni katsoessa huvittavaa miesten showpainia. Cholitat osasivat olla tavallaan viihdyttäviä ja oli meillä ihan kivaakin :) Välillä sai vaan vähän liikaa jännittää eturivissä et kenen päälle heitetään joku painijoista ja kuka saa seuraavan pullollisen vettä päällensä.

Seuraavana aamuna oppaamme Gery tuli jätti autollansa hakemaan meitä ja lähdimme ajamaan kohti Chacaltaya vuorta. Chacaltaya:ssa on ollut joskus 50-luvulla maailmankorkein laskettelukeskus ja myös ensimmäinen paikka mistä jäätikkö on sulanut ilmastonmuutoksen vaikutuksesta kokonaan. Laskettelukeskus joutui sulkemaan ovensa lopullisesti vuonna 2009, kun jäätikköä ei enää vain ollut.

Käytännössä kiipeäminen tälle huipulle on helppoa, sillä autolla pääsee laskettelukeskuksen ravintolarakennuksen viereen, mistä ei ole nousua enää kuin joku 50 m? Mutta lähdeppä kävelemään ylämäkeä yli 5 000 metrissä! Huh, laittaa sydämmen tykyttämään tuhatta ja sataa ja happi loppuu jne. Tuossa korkeudessa on ilmassa enää happea puolet siitä mitä se on merepinnantasolla! Joten ei ihme jos alkaa puuskututtamaan.
Mutta huipulle päästiin. Harmiksemme vain oli todella pilvinen sää ja satoi lunta! Joten kaikki mielettömän upeat maisemat jäi näkemättä. Mutta lunta saatiin nähdä ja mie askartelin huipulle pienen lumiukon ja lumi laaman :)
Jerelle kohokohta oli myös päästä ajanmaan Geryn jenkki jeeppiä! Isoa sellaista (V8) ja kapealla tiellä kohti huippua. (Taon kavereille: Jopa Nuts olisi kateellinen!).




Huipulla ollaan!

Tänään tiistaina olemme taas hoidelleet vain asioita, lähetimme mm.18 postikorttia! Wau. Ja pesimme pyykkiä. Eli olemme enemmän kuin valmiita lähtemään huomenna Bolivian Amazoneille.
Jonkun siis pitäisi hakea meidät huomenna lentokentältä Rurrenabaquessa ja viedä kolmen päivän Amazonin Pampa-tourneelle. Meidän pitäisi nähdä ainakin krokotiilejä ja vaaleanpunaisia delfiinejä :)

Olemme tutustuneet La Paz:issa oloaikanamme Olivers travels -baarin henkilökuntaan ja muihin paikalla pyöriviin paikallisiin ja vähän jopa harmittaa jos emme enää ikinä tule näkemään heitä. He ovat olleet niin ystävällisiä alusta alkaen :)

La Paz:issa olisi ollut tekemistä vaikka kuinka. Suosituimpia tekemisisä on vierailla San Pedron vankilassa, joka on aivan jotain muuta kuin mitkään talvalliset vankilat. Tässä vankilassa asuvat vankien lisäksi perheenjäsenet, lapset käyvät koulua ja vangit tuottavat kokaiinia. Mutta itse vierailu on laiton ja siun pitää maksaa siis vangille ja vartijoille kierroksesta. Parhaimmassa tapauksessa saat mielettömän kokemuksen vankilan hierarkiasta, mutta pahimmassa vanki, joka sinua kierrättää voikin sanoa; "ehei ei tänään ulos ehkä huomenna jos saamme tarpeeksi rahaa siulta".

Toinen suosituimmista ajanvietteistä on ajaa "maailman vaarallisinta tietä" maastopyörällä. Tie on noin 3 metriä leveä, eikä ole enää virallisessa käytössä (koska vuodessa noin 26 ajoneuvoa katosi tieltä) vaarallisuutensa vuosi, vaan nykyisin yritykset vievät turisteja ajamaan mäkeä alas pyörillä, vieressä jopa 400 m suora pudotus alas! Kokemus pitäisi olla hieno myös senkin vuoksi, että aloitat korkealta noin 3600 metristä ja menet alas asti aina 1300 metriin asti! Hieman minuu harmittaa ettei tätä tehty, mutta mutta... katsotaan, La Paz voi kutsua meidät vielä uudelleenkin kylään. Jääpähän jotain seuraavillekin kerroille.

Mutta nyt La Paz jää taaksemme ja viidakko kutsuu!