Keskiviikkona saimme huomata muutaman muunkin suuntaavan Leonia kohden pääsiäisen viettoon, kun Managuassa bussia vaihdettaessa jouduimme odottelemaan noin tunnin jonossa ennen kuin pääsimme minibussiin. Busseja meni kuitenkin miltei koko ajan. Nämä paikalliset matkaajat suuntasivat kaikki kai rannoille Leonin edustalla, sillä Leonin kaupunki ei näyttänyt mitenkään erityisen kiireiseltä.
Itseasiassa koko kaupunki oli ensivaikutelmalta hyvinkin pieni ja miulle kerkesi tulla pieni ahistus että mitä ihmettä me tulemme tekemään kaikki neljä päivää täällä! Mutta hyvinhän ne pääsiäispyhät sujuivat!
Meillä oli Lazybones guesthousissa uima-allas ja Wifi huoneessa! Mitä sitä muuta voikaan toivoa ;)
Nettiä tuli käytettyäkin aika ahkerasti, tuli tutkailtua mm. erilaisia järjestelmä ja kolmannenpolven kameroita, kun ehkä sellaista ollaan New Yorkista hankkimassa ja googleteltua vaikka mitä muutakin. Yhteys oli niin hyvä että Jere katsoi muutamana iltana suomen yhdeksän uutiset ja urheiluruudun koneelta ja muutama jakso Pasila- sarjaakin tuli katsottua :)
Perjantaina lähdimme aamulla Tulivuori lautailemaan! Leonin kuuluisin turisti harraste! Eli otetaan pala lautaa ja kiivetään aktiivisen tulivuoren kraaterille ja lasketaan sen mustaa hiekka/kivi rinnettä alas :) ei siis kraateriin vaan sen ulkopuolelle olevaa rinnettä pitkin.
Koska oli pääsiäinen ei meitä ollut kuin minä, Jere ja 51-vuotias ammattivalokuvaaja miekkonen Coloradosta, yhdysvalloista.
Ensin ajettiin autolla mitei tunti määränpäähämme, missä sitten otettiin pikkureput selkään (sis.suojapuvun, lasit jne) ja lauta kainaloon. Valittavana oli istumalauta taikka seisomalauta ja koska mehän oltiin jo kokeneita Sandboardaajia Jeren kanssa valitsimme seisomalaudat. Ja eikun tarpomaan jälleen kerran ylämäkeen. Onneksi nyt korkeusero ei ollut kuin noin 500m ja huippu saavutettiin alle tunnissa. Huipulla käytiin ihmettelemässä kraateria ja maisemia sieltä.
Sitten meidän super Funkyt suojahaalarit päälle, suojalasit silmille, lauta jalkoihin kiinni ja menoksi! Ja miten vaikeaa se olikin! Samoin tein kun yritin lähteä menemään alamäkeen toivoin jo että olisimpa sitten kuitenkin valinnut ihan vaan istumalaudan! Nyt tämä ”lautailu” ei ollut mitään lähelläkään hiekkadyyneillä lautailua, vaan todella paljon vaikeampaa. Rinne oli tosi jyrkkä (45°) ja hienomman mustan hiekan seassa oli paljon myös isompia kiviä. Pystyssä ei pysynyt juuri ollenkaan ja kääntyminen oli käytännössä mahdotonta :) Mutta alas päästiin hikisenä, mustana ja lihakset totaalisen väsyneinä.
Tällä rinteellä on mitattu alas lasku nopeuksia ja nopeimmillaan voit mennä istumalaudalla jopa 70km/h !! pelottavaa. Ja ompa ihmiset saaneet itsensä ruhjeillekin alas tullessa. Olinkin ihan tyytyväinen kun saimme kunnon suojavarusteet; ranne, polvi ja kyynärsuojat, kypärä vain puuttui.
Jere viilettää alas päin.
Tämä oli yksi Nicaraguan useammasta toimivasta tulivuoresta ja purkautunut viimeksi 1996, jolloin se tuotti jonkin verran laavaa ympäristöön ja Leon sai 10cm:in hiekka/tuhka kuorrutteen! Näitä aktiivisia tulivuoria tarkkaillaan koko ajan ja nyt kun oli mm. tuo Japanin kova järistys, oli myös täällä havaittu ilmeisesti tämän järistyksen vaikutuksesta pientä lisääntynyttä aktiivisuutta tulivuorten uumenissa.
Jc (tämä Coloradolainen herrasmies) osasi kertoa samana iltapäivänä olevasta paikallisesta pääsiäistapahtumasta, minne päätimme mennä yhtämatkaa. Kyseessä oli katutaide tapahtuma, missä kaduille laitettuihin puuraameihin tehtiin erivärisiksi värjätyistä sahanpuruista uskomattoman hienon näköisiä kuvituksia tietenkin eri raamatunaiheista. Kuulimme myös että illalla auringonlaskun aikaan nämä kaikki tuhottaisiin?! En tiedä minkä vertauskuvan mukaan tai miksi näin tehdään. Me kävimme lähinnä vain katsomassa ja JC kuvaamassa näitä hienoja taideteoksia.
Lopput pääsiäisestä vietimmekin hostellimme altaalla, kirjoja lukien, nettiä käyttäen sekä asioita hoitaen. Kaupunki oli todella hiljainen, monien ravintoloiden ja kauppojen ollessa kiinni. Ruokaa kuitenkin saimme ja hyvää sellaista! Ollaan nyt Nicaraguassa ollessamme syöneet aika hyvin; pihvejä ja muita kunnon aterioita. Paikallisia ruokia ollaan kyllä maisteltu, mutta mie en enää jaksa olla vakuuttunut riisin, papujen ja platanoiden (se ei niin makea versio banaanista) herkullisuudesta. Yksi Leonin specialiteeteista oli kana ja liha pihvit jalopeno kastikkeessa! Ihan mielettömän hyvää ja tulista juuri oikealla tavalla. Tuota pitää kokeilla tehdä kotonakin :)
Nythän me olemme jo täällä pienellä maissisaarella ( Little Corn island). Lento sujui oikein mukavasti ja meillä kävi tuuri; pääsimme isompaan koneeseen, minne mahtui miltei 50 matkustajaa. Ilmeisesti saarille tulijoita oli niin paljon että tänne lensi samaan aikaan kolme konetta! Meidän rinkat oli mm. vasta kolmannessa koneessa ja me itse ensimmäisessä :) yksi koneista oli vain 12 paikkainen! Huij! Vaikka koneita tulikin paljon ei rannassa pikku saarelle meneviä turisteja kuitenkaan ollut kuin muutamia. Venematka kesti 30 min.ja vihdoin saavuimme pienelle paratiisisaarelle :) ihanaa.
Heti matkalla toiselle puolen saarta (minne olimme menossa majoittumaan) törmäsimme sukelluskeskuksella tuttuihin; James ja Melissa olivat vielä täällä! Tämä pariskunta oli meidän kanssa samaan aikaan Boliviassa Sucressa syksyllä (hekin) ja silloin jo puhuivat että ovat tulossa tänne ja että aikovat olla ainakin sen aikaa kun James tekee divemaster kurssin eli muutaman kuukauden. En olisi vain ikinä uskonut heidän olevan vieläkin täällä!
Saaren toisella puolen sijaitsee muutamia eritasoisista puubungaloweista kyhättyjä resotteja. Saimme huoneen 10$/yö ja ehdimme jo iloitsemaan tästä edullisesta hinnasta. Kunnes tajusimme että huoneemme sänky oli aivan hirvittävä, kolmen surkean (ja varmaan homeisen) patjan viritelmä ja huone niin kuuma, ettei siellä yksinkertaisesti meinanut voida nukkua. Sitten vielä verenhimoiset moskiitot siihen päälle niin jee. Miulla oli ehkä huonoin yö koko reissulla! Aamulla oli pakko käydä suihkussa, kun oli hikoillut niin paljon yöllä. Aloimme miettimään meidän vaihtoehtoja... Joko kärvistelisimme tuossa ja säästäisimme sen 5$ per pää per yö (muiden majoitusten ollessa hintaa 20$/yö) taikka vaihtaisimme tällä rannalla parempaan bambumajaan. Hinta olisi noussut sitten 25$/yö. Olimme kuulleet Jamesiltä ja Melissalta sekä laivamatkalla tapaamaltamme kaverilta Sun shine hotellista, missä huone ilmastoinnilla, kaapeli tv:llä ja omalla kylpyhuoneella olisi 20$/yö ja päätimmekin lähteä heti aamusta kysymään huonetta sieltä. Meitä ei niin haitannut millä rannalla olisimme, sillä parhaimmalle rannalle sai kuitenkin kävellä sen parikymmentä minuuttia asui missä päin saarta vain.
Ja kylläpä olimme tyytyväisiä kun saimme huoneen Sun Shinilta! Vaikka alkuun tuntuikin että tämäkin huone on aivan kosteuden turmelema, tekee ilmastointi huoneelle kuitenkin ihmeitä ja piiitkästä aikaa meillä on oma vessa ja suihku! Jee! Ja huone on tosiaan ihan hotelli huone tasoa, sementti rakennuksessa, eikä mikään sinne päin kyhätty bambu maja viritelmä ;)
Plussaa on vielä keittiö, mitä saamme käyttää ja yläkerrassa oleva tila, mistä löytyy kolme biljardipöytää, pingis pöytä ja muita pelejä plus baari. Ei huono :)
Meidän kanssa hotellissa majailee vielä nyt sitten meidän ensimmäinen uusi tuttavuus Malta, saksalainen puunveistäjä :) ja kaksi hassua kissaa ja yksi koiranpentu :)
Kuulimme myös jälkikäteen että meidän ensimmäisestä majapaikasta löytyy bedbucks:eja (sänkykirppuja?)! Ja heti alettiin syynäämään meidän ”hyttysten”puremia tarkemmin, ettei nää nyt vaan olisi minkään bedbucksien tekosia?! Eikä meidän kai auta muu kuin toivoa, muutoin ollaan aika varmasti tuotu ne mukanamme sieltä tänne meidän uuteen majapaikkaan.
Saari eroaa manner Nigaraguasta kielensä puolesta; täällä suurinosa puhuu englantia! Koulussa opetetaan espanjaa, mutta kaikki puhuu englantia, toisilleenkin. Tosi outoa olla pitkästä aikaa paikassa missä paikalliset puhuvat englantia paremmin kuin me! Täällä on oikeasti jo vähän Karibia meininkä, ihmisten ollessa mustia ja englanninkeiltäkin puhutaan vähän omalla tyylillä :)
Little Corn Island.
Täällä on ihanan vähän ihimisiä ja turisteistakin tuntuu että useampi on täällä asustelemassa pidemmänkin aikaa, eikä vain viikkoa niin kuin me! Saksalainen Maltakin tuli tänne kuukaudeksi ja sai vielä saman hotelli huoneen kuin me 250$/kk !! edullista sanon minä :)
Nyt olemme nauttineet auringosta ja ihanasta rannasta ja saaren huippuhyvästä hengestä. Täällä on letkeää.
Pidetään peukkuja hyville keleille ja tuleville sukelluksille!
30.4.2011
Hei vaan hei, niin kivaa on ollut että vaikkei meillä enää olisikaan aikaa niin ollaan yrittämässä siirtää meidän lentoja täältä saarelta takaisin mantereelle muutamalla päivällä. Enempään ei ole varaaa, mutta se parikin päivää täällä lisää kelpaa kyllä!
Sukeltamassa ollaan oltu jo nelisen kertaa ja ihan jees sukelluksia. Näkyvyydet tuntuu ihan super hyviltä (10-15m) Isla Coiban jälkeen ja lämpötilatkin on tasaista 29°C, eikä ole virtauksia eli helppoa, nautinollista sukeltamista.
Näillä mennään ja seuraavaa postausta vasta sitten mantereelta, netti täällä ei mitenkään helposti saatavilla.
Hauskaa Vappua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti