Lumihuippuisia vuoria!

Olipas aivan upeat 3 yötä ja 4 päivää, mitä trekkimme kesti. Mielettömiä maisemia lumivuoristen huippujen keskellä.

Eli pääsimme heti Huaraziin saavuttuamme seuraavana päivänä trekkaamaan. Valitsimme suosituimman Santa Cruz trekin, mikä kestää sen 3 yötä ja 4 päivää. Hintaa oli noin 120 USD/hlö plus Huarascaran luonnonpuistomaksu 65 solea (noin 17 € ) ja tähän sisältyi kaikki; ruoat, aasit, teltat, makuupussit ja -alustat, kokki, opas ja aasin kesyttäjä jne.

Tarjolla täältä Huarazista olisi vaikka jos minkälaista trekkiä ja vuorenhuiputusta. Trekkejä olisi aina kahdesta päivästä kahdenkymmenen päivän pituiseen! Tosin nämä pidemmät reitit ovat sadekaudella (eli nyt) aika pitkälti poissa käytöstä. Huaraz sijaitsee siis vuoristoalueen Cordillera Blancan tuntumassa, missä yli 5500 m korkeita vuoria on yli 33 kappaletta! Näistä yli 6000 m korkeita on peräti 16 kappaletta! Aika huikeata. Nimi Cordillera Blanca tarkoittaakin valkoista aluetta, eikä syyttä. Tämä alue on maailman trooppisin vuoristoalue jossa on näin korkeita huippuja näin paljon ja maailman toiseksi korkein vuoristoalue Himalayan jälkeen!
Huarazista järjestetään mm.jääkiipeilykursseja, kiipeilyä, jäätikkökiipeämistä ja paljon paljon muuta. Löytyypä täältä jopa pari sisäkiipeilyseinääkin!

Mutta me siis lähdimme tekemään suosituista Santa Cruz trekkiä. Varatessamme tätä meille kerrottiin, että mukaan sitten tarvitsette lämmintä vaatetta, pipoa ja hanskaa (just kun lähetimme ne Limasta Jeren siskon paketin mukana suomeen!!!) ja vuokra takkeja! Jere oli ensin, että pärjää omalla kuoritakillakin, mutta opas toimistossa oli sitä mieltä, että ottakaa nyt ne takit vaan. Ja onneksi otimmekin! Vaikka lämpötilat eivät kovinkaan alhaisiksi menneet oli silti päivän kävelyn jälkeen aika viileää vuorien keskellä ja ihanaa oli vetää lämmin untuvatakki niskaan :)


Sumu alkoi vähitellen hälvenemään huippujen ympäriltä.

Ensimmäisenä aamuna meidät haettiin kuudelta ja heitettiin autolla lähtöpisteeseen, jo matkalla näimme hienot laguunit (llagunas langanuco) ja ensimmäiset lumivuoristenhuippujen ryhmän! Lähtökylästä meille tuotiin neljä aasia, joiden selkään pakattiin teltat, makuupussit, ruoat, keitin ja muutaman ryhmäläisemme rinkat.

Meidän joukkue koostui kahdesta saksalaisesta pojasta, El Salvadorilaisesta pojasta sekä Korealaisesta tytöstä sekä oppaasta, kokista ja aasinkesyttäjästä.


Ylöspäin menossa, toinen trekki päivä.

Meille sattui kaikenkaikkiaan aivan mieletön tuuri säiden kanssa, sillä emme saaneet sadetta yhtenäkään päivänä kävelyjemme aikana! Vasta leiriin päästyämme alkoi satamaan, vaikka moneen kertaan vaikuttikin ehkä uhkaavalta tilanne. Myös pilvet kaikkosivat joka päivä niin, että näimme myös nämä upeat vuoret ympärillämme.

Meidän lähtö korkeus trekille oli 3700 m joten hieman ensimmäisenä päivänä ylämäissä sai puuskuttaa ja tunsi kyllä olevansa korkealla. Meillä Jeren kanssa ei tullut mitään ongelmia korkeudesta, toisin kuin miltei kaikille muille. Saksalaisista toisella pojalla oli ensimmäisenä iltana aivan tosi paha päänsärky ja mie pelkäsin jo et sillä on aivoödeema. Seuraavana iltana oli el salvadorilaisen pojan vuoro kärsiä kovasta päänsärystä ja saksalaisilla taisi molemmilla tuntua myös pääkopassa. Opaskirjoissahan sanotaankin, että jos haluaa nauttia trekkaamisesta noin korkealla olisi syytä ensin totuttautua Huarazissa (3000 m) muutama päivä korkeaan ilmantilaan eikä ottaa riskejä terveytensä kanssa. Mutta suurinosa matkaajista on niin tiukalla aikataululla liikenteessä, etteivät he malta/raaski tuhlata päiviä aklimatisoitumiseen.

Korkein kohta oli toisena trekki päivänämme; 4760 m ja huh, että tuohon korkeuteen sai kiivetä ja paljon! Ylämäki kävelyä oli varmaankin sen kolme tuntia ja tuossa korkeudessa miun sydän meinasi räjähtää ja keuhkot lopettaa toimintansa kokonaan! Oli tosi tosi rankka ylämäki osuuus. Mutta kylläpä sitten tuntuikin hyvältä olla ylhäällä upeissa maisemissa :)

Kaikenkaikkiaan toinen ja kolmas päivä olivat niitä rankempia osuuksia, mutta silloin myös näimme kaikista upeimpia maisemia ja laguuneja. Neljäs päivä oli periaatteessa vain alaspäin kävelyä kauniissa laaksossa.
Me tehtiin tämä trekki periaatteessa väärinpäin; kävelimme lopusta alkuun. Mutta yhtälailla samat maisemat näimme.

Päivisin auringonpaistaessa oli lämmintä kävellä, tosin vuorien ympärillä oli aina aika kylmä tuuli joten ihan topissa ei voinut kävellä. Öisin lämpötila laski varmaan johonkin 5 asteeseen? Meidän teltan sisälämpötila pysytteli alimmillaankin 6,5 asteessa, joten ei mitenkään hurjan kylmää. Meidän makuupussit olivat onneksi myös tosi hyvät (talvimakuupussit) ja yöllä saattoi herätä siihen, että oli hiki! Toisin kuin korealaisella tytöllä, jolla oli oma kesämakuupussi mukana, hän sai palella sitten meidänkin edestä. Myös teltat oli tosi hyvät, sillä vaikka yhtenä yönä satoi miltei koko yön vettä, teltat kestivät sen hyvin! Eli palella ei hirmusemmin tarvinnut eikä kastuakkaan.


Laguna Arhueycocha, kolmannen päivän ylimääräinen lenkki.

Heräsimme aamuisin aina 5:30-7:00 aikaan, saimme aamupalaa, kasasimme telttamme ja lähdimme kävelemään. Kokki ja Aasinkesyttäjä laittoivat leirin kasaan ja pakkasivat aasit ja tulivat perästä ja ohittivat meidät aina yleensä parin tunnin kävelyn jälkeen. Eli joka päivä kun saavuimme leiriin, oli siellä jo teltat pystyssä ja tavarat purettu aasien selistä.
Kävellessämme näimme upeiden maisemien lisäksi paljon aaseja, lehmiä ja hevosia. Kaikki vapaana. Ihmettelimmekin, että mistä kukaan tietää et mikä on kenenkin hevonen taikka aasi, kun niitä ei ollut mitekään merkittynä ja kaikki nämä elukat pääsisivät vapaasti liikkumaan alueella.

Muita trekkailijoita oli jonkin verran, mutta aika vähän. Emme nähneet matkalla kenenkään muiden leirejä. Oli ehkä ihan hyvä idea tehdä trekki ”väärinpäin” sillä kaikki muut olivat tekemässä sitä oikein päin ja tulivat näin ollen meitä vastaan. High Seasonilla tämä Santa Cruz trekki voi kuulemma pahimmillaan olla jopa ruuhkainen, niin suosittu se on!

Viimeisenä päivänä trekkausta ei ollut kuin noin 2 ja puoli tuntia. Menimme kyllä tosi reipasta vauhtia, emmekä pitäneet taukoja. Perillä toisessa kylässä meitä odottikin jo meidän firman auto ja toinen ryhmä oli juuri aloittamassa trekkaustansa. Takaisin Huarazissa olimme kahden jälkeen iltapäivällä. Ihanaa oli päästä ensimmäistä kertaa kolmeen päivään suihkuun ja vieläpä kuumaan sellaiseen! Eikä se kunnon ruokakaan ja olut illalla yhtään huonommalta maistunut :)

Kaikenkaikkiaan ihan huippu reissu taas ja mielettömän hyvä fiilis jäi. Ja into trekkailua kohtaan vaan kasvoi taas. Kyllä varmaan ne kahdeksan ja kahdenkymmenpäivän reissut täällä olisivat upeita!
Mutta nyt on trekit meidän osalta vähäksi aikaa trekkailtu. Seuraavan kerran lähdetää vaeltamaan ehkä viidakkoon Kolumbiassa kadonnutta kaupunkia etsimään :)

Nyt koetamme kuluttaa yhden päivän täällä Huarazissa, illalla lähtee yöbussi Trujilloon, mistä sitten taksilla Huanchacoon ja surffaamaan! Siellähän meitä odottelee paritkin kaverit. Boliviasta tuttu hollantilaispariskunta Martin ja Marike sekä jo Limassa näkemämme Mike.

Vihdoin voin lopettaa tän palelemisen ja pääsee lämpimään! :)