Ecuador!

Tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Eli seitsemältä illalla palasimme automaatinvartijan luo, kenelle olimme jättäneet falso-setelimme. Tähän seteliin oli ravintolan nainen ystävällisesti kirjannut myös falso ennen kuin antoi sen meille takaisin! Vartija oli siis vain vaihtanut vuoroa toisen vartijan kanssa eikä minkään poliisin. Ja kertoi meille rahan olevan väärennetty. Okei, no mie kyselen sitten, mikä siinä oli vikana jne. ja hän näyttää seteliä ja juu kyllähän paperi tuntuu hieman erilaiselta ja ne sinettiviiva kohdat vähän repsottaa. Ollaan, että joo no väärähän sen täytyy sitten olla. Vartija sujauttaa rahan taskuunsa vaikka Jere koettikin vähän sanoa, että eiks me saataisi sitä takaisin. Vastaus oli kai jotakuinkin: ei, ettei se vain joutuisi uudelleen liikkeelle.. hmm.
No me jätämme asian tähän ja jatkamme ruokapaikan etsintää illaksi.

Aikamme talsittua rupeamme miettimään miksi (tänä aikana Jere sai maksettua miun rikkinäisellä kympin setelillä kioskissa! Jee!) vartija ei antanut seteliämme takaisin ja entäpä jos raha olikin aito ja hän vaan huijasi meitä, että se olisi ollut väärä ja tienasi näin itsellensä aikamoisen bonuksen! Tässä vaiheessa tajutaan myös, että se raha mitä vartija nyt meille esitteli vääränä ei muuten tainnut olla sama kuin se, minkä annoimme hänelle aiemmin ja mie muistelin ettei siinä setelissä olisi nyt edes lukenut falso, mikä meidän seteliin oli kirjoitettuna. Aikamoista. Oli sillä vartijalla kieltämättä hieman virnuileva hymy naamalla koko ajan. Tätä teoriaa ei tietysti tue rahan käyntikelvottomuus ravintoloissa, joissa yritimme sillä maksaa. Lopputoteamuksena; jos meitä vedettiin nenästä niin se tehtiin niin hyvin, että vartija taikka joku muu on palkkionsa kyllä ansainnutkin :)
Myöhemmin tajusimme rahaa vaihtaessamme myös paremman paikan epäillyttävälle ehkä väärennetylle setelille: Pankki. Ensikerralla marssisimme ehdottomasti ensitöiksemme pankkiin kyselemään setelin aitouden perään, enkä tiedä olisiko jopa niin kun viet itse epäillyttävän setelin pankkiin he jopa vaihtavat sen oikeaan/antavat siitä jonkin hyvityksen...?


Aaltoja Mancoran rannalla.

Mancora rauhottui viikonlopun jälkeen huomattavasti - jopa niin paljon, että jotkin paikat (ravintolat ja kaupat) sulkivat ovensa. Me ostimme liput tiistai päivälle bussiin Mancorasta Ecuadorin Guayanqilliin. Vedessä porukkaa riitti kuitenkin joka päivä ihan ruuhkaksi asti. Me tyydyttiin potkimaan Jeren uutta jalkapalloa iltapäivisin rannalla.

Ainiin sattuipa hassusti kun menimme ostamaan bussilippuja ja maksaessamme poika kassalla toteaa Jerelle sen 100 solen setelistä: FALSO !!! me ollaan että anteeksi MITÄ!!! ei voi olla!!! ja poika sanookin ei kun leikki leikkinä! Huh, aikamoista vitsiä vääntikin! Hieman ehdimme säikähtää, sattui pojan vitsit nyt ehkä vähän väärille hekilöille ;) ei meinnanut naurattaa yhtään. Vaikka jälkikäteen olikin aika hauska yhteensattuma =D


Perun karvatonkoira ja Mie tekemässä rannalla tuttavuutta.

Muutama päivä Mancoraa oli tarpeeksi ja matka jatkui kohti Ecuadoria. Ensimmäinen etappi täällä on Guayanqill minne myös ystävämme Anna ja Wilkku saapuvat noin viikon päästä 4 kk lomaansa viettämään :) Heitä innolla odotammekin jo! Aika superia päästä puhumaan suomea jonkun muunkin kuin Jeren kanssa :)

Matka Mancorasta Guayanqilliin kesti noin 8 tuntia. Rajan ylitys oli taas oma lukunsa; ensin Perun puolella nopea passiin leima ja bussiin toiminta. Sitten Ecuadorin rajalle onkin matkaa ja vaikka kuinka, ajetaan ihan jonkun kaupungin lävitsekin (kun yleensä rajojen välissä noin 200 m alue, missä ei mitään ylimääräistä toimintaa sallita, kävellään vaan rajalta rajalle) ennen kuin pysähdytään siihen vaan mootoritien varteen missä rakennus immigrationille eli Ecuadorin leimat passiin. Ei ihme jos näistä rajoista paikallisten huumelastit pääsevät helposti eteenpäin!

Matkalla Guayanqilliin bussi pysäytetään kahdesti poliisin toimesta ja toisella kertaa kaikki pyydetään ulos bussista ja henkkareita tarkistellaan. Vai tällaista täällä Ecuadorissa.

Oppaissa kehoitetaan välttämään yöbusseja Ecuadorin puolella kokonaan, sillä niistä yleensä katoavat rinkat helpoimmin. Toisaalta kun maan päästä päähän pääsee 18 tunnissa, ei meillä pitäisi olla ongelmaa matkustaa vain päiväbusseilla :)
Ecuador on kuitenkin kooltaan huomattavasti pienempi maa kuin Bolivia, saatikka sitten Peru.
Muutoin maan pitäisi olla suhteellisen turvallinen ja esim. aseellisia ryöstöjä tapahtuu toistaiseksi huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa Perussa.

Matkalla bussin ikkunoista näimme lukuisia ja lukuisia banaaniviljelmiä. Banaanit ovatkin Ecuadorin yksi päävientituotteista ja taitaapa maa olla yksi maailman suurimmista banaanin tuottajamaistakin! Tämän tarkoittaessa tietenkin sitä että kun on pieni maa kyseessä on suurinosa (täällä eteläisimmissä osissa ja ”Low-lands:eilla” 95 % ) luonnonvaraisista metsistä hakattu ja kaadettu mm. banaanien takia. Miettikääpäs sitä kun seuraavan kerran maistelet Chiquitaa! Mikä muuten on täkäläisittäin nuorelle naiselle sanottuna vähän kuin meidän kissa taikka mirri taikka joku muu hehkeää yleensä nuorempaa naista kuvaava sana :) siis se Chiquita.

Guayanqilliin saavuttiin aikataulussa (wau) ja luulin, että ajetaan lentokentän kautta, mutta kappas tämä olikin vaan tämän kylän ( n.2 milj. asukasta) aika hieno bussiterminaali eikä lentokenttä =D vähän tasoa tiputti viereisellä laiturilla olevat noin 20 kanaa/kalkkunaa, joista puolet oli kuolleita ja jotka seisoivat jätesäkkien keskellä (olivat selkeästikin olleet näissä jätesäkeissä) varmaankin shokista hiljaisina ja jäykkinä! Ilmeisesti ollut liian kova kyyti heillä ehkä matkatavaratilassa jätesäkissä matkustaessa?

Dreamkapture guesthousimme on mukavan oloinen paikka. Täältä löytyy myös elämää eläimien muodossa; on papukaijoja, kilpikonnia ja jotain todella pienen apinan näköisiä otuksia sekä yksi nuori kanan alku :) Ainoa miinus ja samalla myös plussa on sijainti; olemme lähellä lentokenttää sekä bussiterminaalia, mutta kaukana keskustasta.

Keskustan nähtävyyksistä mielenkiintoisimpia ovat ehkä joenranta-bulevardi, minkä pitäisi olla kauniisti uusittu sekä puisto (Parque Bolivar), jossa on satoja iguaaneja vapaaltaan ja valppaana ahmaisemaan lapsilta tippuvat herkkupalat! Näitä mennään ihmettelemään huomenissa, Adios siihen asti!

Ainiin budjetit on taasen laskettu ja viimeksi kuluneen 30 päivän budjetiksi tuli noin 1060 € , jee taas vähän lähempänä sitä maagista tuhannen euron kuukausirajaa, joka on meillä lähinnä ollut ohjenuorana, muttei välttämättömänä pakkona. Mutta tosiaan onhan me tehty vaikka mitä taas tuohon rahaan. Machu Picchu meni aikaisempaan kuukausibudjettiin, mutta muutoin Peru sisältyy tähän. Mistään ei taaskaan oikeastaan olla erityisemmin tingitty ja muutamia kertoja ollaan maksettu aivan liikaa ( n.20 €) majoituksesta eivätkä kaikki bussimatkat Perussa olleet halvimmasta päästä, joten aika tyytyväisiä ollaan tähän summaan :)

Lopuksi vielä pieni kuva-arvoitus... Minneköhän matkaisimme seuraavaksi ? ;)