Pirates of the Caribian!

Panamassa ollaan, wuhuu! :) Ja tosiaan nyt voi sanoa purjehtineensa Karibian merellä, Kapteeni Jackin kanssa ja vieläpä piraattilipun alla seilaavalla laivalla... eli miltei ihan oikeaa Pirates of the Caribian seilausta :)

Maanantaina nousimme laivaan viiden aikaan iltapäivällä ja tapasimme loputkin ryhmästämme. Tiimimme koostui kahdesta ruotsalaisesta pariskunnasta, jo Boliviassa tapaamastamme brittiläisestä Danistä sekä toisesta britistä Jessestä. Laiva pääsi liikkeelle viimein auringon viimeisten säteiden loistaessa Cartagenaan.

Kapteenimme Jack oli jo aiemmin tarkistellut säätutkaa ja aallonkorkeuksia ja todennut että meidän olisi parempi mennä alkuun vinosuunnassa ja vasta loppusta seilata kohtisuoraan Sas Blas archipelagoa. Eli ei sitä kaikkein tasaisinta kyytiä olisi luvassa. Muutama matkapahoinvointi tabletti onneksi tuli otettua ennen laivaan nousua ja niiden voimalla saikin mennä nukkumaankin sitten myös aika ajoissa. Nuo pahoinvointitabletit sai meidät kaikki enemmän tai vähemmän tokkuraan ja väsyneeksi.

Ensimmäisenä iltana skoolasimme muutaman oluen kanssa matkan alun kunniaksi ja sitten vain tyydyimme tuijottelemaan pimeälle merelle, aaltojen noustessa koko ajan hieman suuremmiksi.

Seuraavana aamuna merenkäynti pysyi suht ennallaan, teimme pikaisen pysähdyksen Kolumbian viimeisen saaren edustalla pulahtaen mereen ja syöden aamupalaa kunnes matkanteko taas jatkui. Keli koveni iltaa kohden enkä mie pystynyt oikeen keskittymään muuhun kuin lepäämiseen. Noin tunti ennen auringonlaskua aallonkorkeus alkoi olla miltei 3m !! ja kannen alla oli miltei mahdotonta enää liikkua saatikka käydä vessassa. Vaarana kun oli saada kaikki se mitä pyttyyn koetit tehdä seuraavan aallon mukana syliisi! Onneksi kannenalla liikkumisesta taidettiin selvitä vain mustelmilla, mutta aika hurjaa touhua se oli! Missään et pysynyt ja heittelehdit vain laivan toisesta reunasta toiseen ja sisällä tuli etenkin tuon liikehdinnän vuoksi todella huono olo helposti, kun näki seinien ja lattian vaan keinuvan koko ajan kovempaa tahtia ympärilläsi. Etenkin wc käynti oli eniten pahoinvointia aiheuttava asia, ei pelkästään sen takia että pienessä tilassa seinien liikkuminen tuntui vielä pahemmalta, mutta kun siihen lisää +30 astetta ja voimakkaan virtsan hajun niin nam! Aromit olivat kohdillaan kuin missä tahansa festarin bajamajassa!

Ruotsalaiset jotka olivat buukanneet matkan ensimmäisenä olivat saaneet laivan etuosassa ja takaosassa olevat ainoat hytit käyttöönsä (ilman ovia kylläkin) ja mie ja Jere nukuttiin hieman ahtaassa parisänky/sohva viritelmässä keskiosassa ja toisella puolella keskiosassa nukkui Jesse, Danin nukkuessa konehuoneen vieressä laverilla.

Toisena yönä mie koetin mennä nukkumaan meidän sänkyyn, mutta koska laiva oli koko ajan kallellaa juurikin toiseen suuntaan kuin missä meidän sänky oli niin siinä oli käytännössä mahdotonta pysyä! Mie koetin, mutta koko ajan olisi pitänyt pitää reunasta kiinni ettei olisi tippunut. Siirryinkin aika nopsaan lattialle siihen reunaan minne laivakin oli kallellaan ja nukuin eri hyvin, vaikka välillä saimmekin vettä sisään kannen luukuista, ennen kuin ne hoksattiin laittaa kiinni! Jere survoi itsensä lopulta kahden patjan ja seinän väliin sänkyymme ja pysyi siellä ihan kunnioitettavan hyvin, ennen tätä Jere kirjaimmellisesti lensi meidän sängystä miun päälle lattialle toiselle puolen laivaa aallon mukana, auch!
Myös kaikki tavarat hyllyistä tippuili alas, meidän reput ja muovikassit valuivat lattialla edes takaisin ja keittiössä rysähti aika ajoin joku kattila/pata viritelmä alas.

Yhdentoista aikaa illalla heräsin ainoan kerran, kun kuulimme kapteenimme kiroilua ja ripeitä askelia kannelta, molemmat tietokoneemme (niin gps kuin säätutkammekin) olivat kaatuneet ja laivamme kirjaimmellisesti miltei lenti aaltojen yllä aivan liian lujaa vauhtia (maksimi nopeus jotain 8 solmua ja mentiin vissiin lähemmäksi 10 solmua!) ja kapteeni koetti yhtäaikaa saada purjeita alas hidastaakseen vauhtia ja selvittää tietokoneiden mystistä yhtäaikaista kaatumista. Koneet kuitenkin saatiin päälle ja purjekin vissiin alas ja matkanteko jatkui aallokossa.
Muita oli vissiin vähän pelottanutkin, mutta minuu ei yhtään ja nukuin kuin tukki, ehkä ne matkapahoinvointilääkkeet toimivat myös rauhoittavina...

Aamulla keli oli jo rauhoittunut ja söimme aamupalaa kannella auringonpaisteessa, ennen kuin aloimme näkemään horisontissa saaria! Olimme perillä! Ankkuroimme laivamme kolmen unelma kauniin saaren tuntumaan joista vain yhdessä asui yksi Kuna -perhe.


Kapteeni Jackin purjevene Fantasy.


Maata näkyvissä!

Eikun mereen uimaan, snorklaamaan ja saarelle tutkailemaan uskomattoman kauniita maisemia. Samanlaista valkeaa hiekkaa ja turkoosia merta on nähnyt viimeksi filippiineillä! Yksi saarista oli uskomaton; sen reunalta hiekasta pystyi hyppäämään pääedellä uimaan! Niin paljon se syveni aivan yht'äkkiä! Harvoin (jos milloinkaan) voit sukeltaa hiekkarannalta suoraan syvenevään mereen.

Kun meidät poimittiin saarelta odotti meitä katettu pöytä laivassa kera huippu hyvän ruoan. Mahat täyteen ja vähän lisää uimista, aurinkoa ja kauniita maisemia. Näiden saarten läheisyydessä oli myös muita purjeveneitä ankkuroituneena ja illalla poltettiinkin kokkoa ja musisoitiin yhdestä näistä saarista kera muiden purjeveneläisten kanssa.
Olimme vielä seuraavan päivän (torstai) samassa spotissa, kävimme snorklaamassa (koetimme löytää hummereita taikka isoja kotiloita) ja vierailemassa pikkupikku saaressa joka omasi vain kaksi palmua! Illalla meille valmistettiin aivan täydellinen ateria avotulella saaressa jossa tämä yksi Kuna perhe asui; he olivat valmistaneet kookosriisiä meille ja Lorena (meidän kokki ja Kapteeni Jackin tyttöystävä plus apuri) valmisti lihat ja salaatin. Ja taas aivan loistavan hyvää ruokaa!



Perjantaina purjehdimme aamu uintien jälkeen rauhallisessa meressä Kuna heimojen asuttamien saarten tuntumaan. Matkalla koetimme kalastaa, mutta ainoa mikä tarttui vieheeseen oli piehenkö riuttahai, emmehän nyt haita tahdo syödä (sen uhanalaisuutensa vuoksi) ja kapteeni sitä parhaansa mukaan koetti irroittaa koukouista, mutta kun lopulta hän sai koukun hain suusta ulos takertui toinen koukku sen kylkeen ja viilsi koko kyljen auki... :( noh, eihän sitä nyt hukkaankaa saa heittää, eli pihveiksi sitten kuitenkin vaan. Jack teki vastakkaiset kuin hain eviä keräävät kalastajat ja heitti evät mereen ja piti lihan.

Heti kun olimme saaneet laivan ankkuroitua saarten edustalle, tuli Kunat myymään meille kalaa ja hummereita sekä käsitöitään. Eläville hummereille (isoimmat noin kilon) ei tullut paha hinta, taisimme ostaa 16 hummeria ja kaikki nämä maksoivat vain 40$ yhteensä! (joku taisi muistella että ruotsissa kilo yhtä tuoretta hummeria maksaa noin 100 $ / kilo!). Tämän lisäksi meille oli jossain välissä ostettu myös mustekalaa! Olisimme saamassa kunnon seafood fiestan pääruoaksi!

Ennen ruokailuja meidät vietiin tutustumaan kahteen eri saareen joita asutti Kuna Yala heimot. Ihan mielenkiintoinen visiitti tämäkin. Lopulta ennen auringonlaskua nautimme aivan täydellisen herkkuaterian merellisistä antimistamme; hummerit olivat täydellisen hyviä samoin hai maistui ehkä liiankin hyvältä, ainoa mistä mie en niin välittänyt oli mustekalat, niissä oli ehkä miun makuhermoille vähän liiankin voimakkaat aromit.

Auringonlaskun jälkeen oli aika taas valmistautua purjehtimaan ja nyt suuntana olisi Panama ja Portobelon kaupunki. Matka-aika oli noin 11 tuntia ja kapteenimme valvoi jälleen läpi yön seilaten turvallisesti perille satamaan Portobeloon.

Siinäpä se risteily oli miltei kaikkine pienine yksityiskohtineenkin! Jälkikäteen kyselimme kapteeniltamme että oliko keli ihan normaali purjehduskeli ensimmäisinä kahten yönä ja jopa kapteenimme sanoi että ei ollut ja että vaikka hän onkin tämän reissun Kolumbiasta Panamaan purjehtinut nelisenkymmentä kertaa oli tämä ensimmäinen kerta asiakkaiden kanssa tuollaisessa kelissä! Ja voisimme kuulemma todella nyt sanoa purjehtineemme ja selviytyneemme siitä vielä oikein hienosti, sillä ainoastaan yksi ruotsalaistytöistämme oksensi kerran koko matkan aikana!

Portobeloon satuimme ihmeen kautta juuri sinä päivänä kun tässä kyseissä kylässä juhlitaan Diablos y Congos festivaalia ja koko kylä oli aivan sekaisin!
Meidän purjehdustiimin leiri jatkui vielä yhden yön, kun majoitumme Kapteeni Jackin guesthousiin kahdeksanhengen dormiin kaikki yhdessä. Huomenna tiemme sitten eroavat, ruotsalaiset lähtevät läheiselle Isla Grandelle ja me muut jatkamme Panama Cityyn.

San Blas archipelafo Info:
Alue koostuu 378 saaresta, joista vain 48 on asumattomia. Asutuilla saarilla elää Kuna -intiaaneja, jotka pakenivat Panaman mantereelta Espanjalaisten tullessa saarille. Saaret on luovutettu Kuna -intiaanien käyttöön, eikä sinne saa esim. ulkomaalaiset, edes Panamalaiset rakentaa mitään.
Alueella on aikanaan purjehtineet useat merirosvoalukset, iskien espanjalaisten kultaa täynnä oleviin laivoihin, joita he Etelä-Amerikasta sekä Keski-Amerikasta Espanjaan kuljettivat.