Carnivals De Barranquilla!

Huh, pitkä matka ollaan taas tultu Bogotasta. Siellähän vietimme lopulta vain sen pari päivää, kun säät oli mitä oli eikä koko kyseinen kaupunkikaan oikein vakuuttanut. Ilmeisesti yöelämässä olisi riittänyt ihmettelemistä, mutta sekin kuulemma on siellä parhaimmillaan vain viikonloppuisin.
Meidän Bogotan kohokohdaksi taisi nousta se että Jere pääsi maistamaan Simpsoneistakin tuttua Duff -olutta ja mie pääsin hammaslääkäriin!

Hammaslääkäri käynti sujui hyvin, miulle varattiin aika meidän guesthousista ja sit vaan paikalle ja hampaat kuntoon. Miullahan ei ole ikinä porattu hampaita, taikka tehty muitakaan toimenpiteitä, joten hiukan jännitti lähteä omalla espanjankielitaidolla näitä asioita hoitamaan. Miulla oli vähän sattunut jo Perussa ollessa yhtä hammasta ja siellähän sitä oli yksi reikä ja sitten toisella puolen suuta oli myös toinen reikä! Eli loppujen lopuksi paria hammasta paikkailtiin! Huij. Mutta yhtään ei sattunut! Enempi koski hammaskiven poisto :) Täytynee suomessa käydä syksyllä piipahtamassa tarkistuksessa uudestaan. En vaan tajuu miten näitä reikiä nyt näin yht'äkkiä voi vaan alkaa tulla... tai sit pitää vaan laittaa vanhemmaksi tulemisen piikkiin.. vanhuus ja reiät ei tuu yksin vaan yhdessä :)

Bogotasta matkasimme noin 5 tunnin matkan seuraavaan kylään Villa De Leyvaan. Tämä kylä oli taas yksi nätti rauhallinen kylä, eikä oikein muuta. Mukavia paikallisia ihmisiä, muttei paljoa tekemistä taikka näkemistä. Sieltä sitten parin päivän jälkeen taas eteenpäin San Gil nimiseen kaupunkiin, täältä käsin kävimme jälleen yhdessä kylässä päiväretkellä ja tarkoituksena oli myös päästä tekemään liitovarjoilua! Eli tandemina tietenkin niin että se joka osaa homman ohjaa ja itse olisi vain saanut nauttia maisemista korkeuksissa. Mutta kuinkas kävikään; säät oli sen verta huonot että se peruttiin! Vähän meitä harmitti! Harmitti ihan mielettömän paljon!
Noh, San Gilistä sitten yöbussilla noin 12 tuntia vihdoin rannikolle Santa Martaan, mistä käsin lähdimme ottamaan selvää Kolumbialaisten karnevaali kulttuurista.

Miltei kaikissa katolilaisissa maissa juhlitaan ennen tuhkakeskiviikkoa (tänä vuonna 5-9.3) karnevaaleja värikkäin kulkein ja musiikein. Kolumbian Barranquillassa järjestetään Etelä-Amerikan toiseksi suurimmat karnevaalit Rion jälkeen, joten tästä olimme olleet jo kiinnostuneina alusta alkean, ainoa ongelma oli vain majoitus; jos et ole varannut mitään jo useita kuukausia aikaisemmin, niin turha toivo. Meille kävi loistava tuuri tapasimme San Gil:ssä Kolumbialaisen reissaajaan joka osasi kertoa meille jostain majoituksesta. Sitten vain puhelin käteen ja toivomaan että joku toisessa päässä osaisi hieman englantia :) ja jee, majoitus järjestyi lopulta. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty yhtään että millainen tämä majoitus tulisi olemaan. Oletimme sen olevan kenties huone tämän hepun talossa kelle soitimme.
Jälleen oli facebookista apua, saimme sitä kautta kirjallisena ohjeet ja puhelinnumerot kuinka saapua paikalle ja jopa liput oli ostettu meille valmiiksi! Carnival time!

Santa Martasta bussilla Barranquillaan ja taksilla meille annettuun osoitteeseen. Periltä talossa (Kolumbialainen hieman parempi asuinalue, vähän kuin meidän omakotitalo alueet) meidät otti vastaan Kolumbialainen perhe :) Tulisimme asumaan siis pojan jolle soitimme, vanhempien luona :) sitten vaan koetimme espanjaksi taas sönköttää kun meille taas puhuttiin ja puhuttiin. Talo oli käytännössä muutettu Guesthousiksi. Takapihan rakennuksissa oli laitettu patjat lattioille ja kerrossänkyjä jne. Kaikki muut matkaajat joita talossa asusteli (yhteensä noin 15!!) olivat jo kaikki lähteneet Karnevaali alueelle, joka kätevästi sijaitsi vain noin 10 min.kävelymatkan päässä talolta, loistavaa!
Mekin lähdimme seuraamaan vain ihmisvirtaa ja löysimme kyllä perille ja aikamoisen jonottamisen (tai me jonotimme paikalliset vaan punki jokapaikasta) jälkeen jopa katsomoonkin minne meillä oli liput ja mistä meidän talon perheen poika meidätkin sitten bongasi :)

Käytännössä karnevaalit tarkoittaa yhtä pitkää tienpätkää (Barranquillassa 4,8 km) minkä ympärille on rakennettu katsomoita koko matkalle. Osa katsomoista on kalliimmille lipuille ja paremmille paikoille kun taas halvimmat (ja ilmaiset) ovat paraatin loppupäässä missä karnevaalitkaan eivät enää ole niin hienot, kun ryhmät ovat pakkautuneet kasaan ja tanssijat ovat läkähtymis pisteessä.
Tämän lisäksi ympäri kaupunkia kaikki ihmiset juhlivat, kaduille on raahattu isoja kaiuttimia ja musiikki soi täysillä. Tuolla alueella missä me asuimme oli talot koristeltu karnevaali värein ja kaikki mammat, papat, isät ja äidit ja nuoret tanssivat yhdessä ulkona yötä myöten.



Oudointa ja hauskinta karnevaalihuiskeessa oli se että ensimmäisenä päivänä me jostain kumman syystä pääsimme/jouduimme mukaan karnevaalikulkueeseen! Siinä sitten tanssit reilun kilometrin paahtavassa helteessä rekan perässä jossa oli tanssijoita ja bändi. Me oltiin ihan loppu jo tuon matkan jälkeen, enkä voi käsittää miten naiset korkeissa koroissaan taikka ihan pienet lapset jaksavat kulkea koko tuon matkan. Myös ensimmäisenä iltana kulkueiden jälkeen (loppuivat jo aina noin klo17) päädyimme Badenin (tämä isäntäperheen poika) ohjastamana koko tiimimme kanssa armeijan tukikohtaan tanssimaan ja syömään. Oli aika mielenkiintoista ja täällä (kuten koko karnevaaleilla) meistä oltiin erittäin uteliaita ja kuvia piti ottaa joka kulmasta ja tanssia piti kaikkien kanssa. Jos joku meistä ei tanssinut Baden varmaan koki että meillä on tylsää ja hän järjesti meitä tanssimaan iäkkäiden armeija miesten ja heidän perheenjäsenten kanssa.

Kolumbialaiset rakastavat tanssia ja ollaan jo huomattu aikaisemmin ettei kukaan heistä mene baariin taikka yökerhoon istumaan vaan tanssimaan! He eivät välttämättä ymmärrä eurooppalaista tyyliä mennä baariin istumaan ja juttelemaan ystävien kanssa :) Että salsaa tuli yritettyä tanssia ja vaikka kuinka paljon, noloa oli vain kuin ei osannut oikein mitään!

Olimme myös yhtenä iltana kulkueiden jälkeen isolla keikalla missä oli useampia artisteja, mutta pää yhtyeenä oli Kolumbialainen ryhmä jotka sekoittivat paikallista musiikkia erilaisiin lyömäsoittimiin, todella hienon kuuloista.

Hieman huvittavaa oli myös se että miusta ja Jerestä oli Badenin äiti tosi huolehtivainen ja huolissaan. Luultavasti suurimmaksiosaksi sen takia että olimme ainoat talossa jotka eivät puhuneet hyvää espanjaa, mutta hyvinhän me pärjättiin siltikin, etenkin kuin suurinosa meistä talossa olleista kulki koko ajan yhdessä porukassa ja yleensä vielä Badenin kanssa.



Mutta nytten on sitten kunnon karnevaalit nähty ja juhlittu ja on aika ottaa rennosti rannalla Karibianmeren syleilyssä ja harrastaa myös pitkästä aikaa vähän trekkailua!

Olemme nyt ”gringolandiassa” Tagangassa rannalla. Rannan piti olla täälläkin hieno ja nätti, mutta hitot. Onneksi tuossa kulman takana pitäisi olla parempi ranta, että sinne siis! Mutta Taganga muuten näyttää aika kivalta. Turisteja on tietenkin paljon mutta se taas tarkoittaa sitä että myös hyviä ravintoloita on tarjolla :)

Täältä käsin aiomme lähteä Ciudad Perida (Lost City) trekille, mikä tarkoittaa 5-6 päivän viidakkovaellusta kadotettuun kaupunkiin, missä on aikoinaan asunut jopa 4000 ihmistä. Nämä rauniot itsessään eivät kuulemma ole niin upeat, mutta matka tuonne kuulemma on :) joten sitä mielenkiinnolla odottamaan.
Lisää Kadonneesta kaupungista wikipediassa: http://en.wikipedia.org/wiki/Ciudad_Perdida