Uutta Virtaa!!

Kolumbia on ihana. Kaunis. Ystävällinen ja omaa hieman viekkautta. Täällä on ihan oma tunnelmansa. Espanjakin kuulostaa taas hieman erilaiselta ja sanasto on muuttunut aika paljon. Boliviassa, Perussa ja Ecuadorissa samoille asioille oli aikapitkälti samat sanat käytössä kun taas täällä on saanut opetelle ihan uusiakin sanoja vanhoille tutuille jutuille käyttöön.

Matka Ecuadorin Otavalosta Kolumbian Popayaniin oli pitkähkö ja hieman kiemuraisesta tiestä johtuen myös raskaampi kuin normaalit suoralla tietä menevät bussimatkat. Koko matkustus kesti rajan ylityksineen yli 12 tuntia. Rajanylitys itsessään oli naurettavan helppo! Rajoilla ei ollut ketään vahtimassa kuka menee ja minnekin. Olisi vain voinut kävellä yli ilman minkäänlaista tarkastusta taikka leimojen saantia passiin. Ei tarvinnut täyttää edes maahantulolomaketta, joka on pitänyt täyttää Kaakkois-Aasiassa ja täällä reissatessa aina uuteen maahan mentäessä.
Maisemat Kolumbian puolella olivat upeat, niin vihreää ja vehreää ja upeita laaksoja sekä kanjoneita.

Perillä Popayanissa olimme superväsyneinä illalla kymmenen jälkeen. Guesthousimme Hosteltrail (saman nimiset nettisivut ovat aivan loistava apu Etelä- ja Keski-Amerikassa reissatessa!!) oli super jees. Meidän huone oli todella siisti ja nätti, patja ja tyynyt hyvät ja lämpötila sisällä huoneessakin taas pitkästä aikaa LÄMMIN. Pelkästään tuon Guesthousin takia olisi voinut viipyä pidempään tuossakin kaupungissa. Popayan itse oli kaunis kaupunki myös. Ehkä tähän astisista kolonialismi-kaupungeista nätein? Kaikki rakennukset oli taas valkeita ja rakennusten ulkopuolilla oli säännöllisin välein sähkövalaistuja myrskylyhtyjä. Mutta tekemistä itse kaupungissa ei juurikaan ollut ja meillekin riitti hyvin yksi lepopäivä kaupungissa tallailun merkeissä.

Popayanista otettiin bussi San Augustinin kylään, tälläkertaa tie oli vieläkin kiemuraisempi ja matka-aika onneksi vain reilut 4 tuntia. Meillä oli suositus Casa De Francois -gousthousiin ja mikä oikea nappi valinta taas! Heti kylän ulkopuolella rinteessä, ranskalaisen pitämä Guesthous, mistä saimme omalla terassilla ja Hammockilla edullisen huoneen. Näkymät ovat hienot, ympärillä mandariinipuut notkuvat kypsiä mandariineja (niitä saa myös syödä niin paljon kuin vain jaksaa!), ananasta kasvaa vieressä ja kukkasia on jokapuolella, joissa kolibrit pörräävät säännöllisesti, wau. Vielä kun omistaja on super hyvä tyyppi, ”ravintolasta” saa upeaa ruokaa ( mm.salaattien tarpeet tulevat tästä vierestä pellolta itse viljeltyinä!) ja muutkin guesthousin asukkaat ovat erittäin mukavia olisi täällä helppo viihtyä vaikka viikkoja!


Meidän terassi.

Tähän hehkutukseen kun vielä lisää sen, että kylän ihmiset ovat aivan super ystävällisiä ja tarjolla on kunnon hepparatsastusta niin Jenni tykkää! :)
Paikan nähtävyytenä on laavakiveen veistetyt ihmishahmoja muistuttavat patsaat n. 3000 vuoden takaa. Näitä voi mennä ihmettelemään eri tavoin. Löytyy argeologista puistoa, hepparatsastusta, trekkaamista ja päiväreissuja autoillen. Me kävimme tietenkin testaamasta hepparatsastusta, mikä olikin ihan huippua, ensimmäistä kertaa oli oikeesti kunnon hevoset alla ja sai laukata vaikka kuinka paljon! Ihan super jee =D Nämä hepat oli kai jollain lailla saman henkisiä kuin Perun Paso hevoset ja omasivat oman tasaisemman askellajin ravin tilalla? En oikeen tiiä, mut jotain tuollaista se opas selitti ja ihan mielettömän tasaista kyytiä kyllä olikin normaalien heppojen raviin verrattuna. Tämän takia kaikki kokemattomammatkin hevosen selässä olleet ryhmäläisemme laukkasivat ja ravasivat mukana kuin vanhat tekijät.


Jättäisitkö hevosesi tähän, kiitos!

Ainut negatiivisempi asia Kolumbiassa on ollut ihmisten yritys saada hieman ylimääräistä rahaa meistä irti. Muutaman kerran on onnistuttukin huijauksissa ja muutaman kerran ollaan tajuttu itse onneksi asia. Bussihinnat täällä siun pitää tietää ennen kuin menet asemalle ostamaan lippuja ja usein näissäkin hinnoissa on vielä tinkimisen varaa. Toisaalta siulle voidaan luvata halpa hinta vain sen takia, että ostaisit lippusi juurikin heiltä etkä muilta firmoilta ja maksaessasi päädyt väittelemään kuitissa olevasta hinnasta, joka on ihan eri kuin se mitä siulle oli aiemmin luvattu! :) mutta tietyllä tapaa nämäkin kun sitten tietää ja niihin osaa varautua niin ne tuovat vain sitä omaa fiilistä tähänkin matkustamiseen. Kaiken ei tarvitse aina olla helppoa ja jokaisessa maassa on yleensä opeteltava ne oman maan kikat ja jipot :)

San Agustinista siirryimme ihastelemaan toista vuoristokylää Salentoa Keski-Kolumbiaan. Nyt pääsimme testaamaan ensimmäistä kertaa yöbussi matkustamista Kolumbiassa ja juu jäi miulla ainakin unet todella vähään, vaikka yleensä nukun oikein hyvin yöbusseissa. Matka alkoi Salentosta tunnin matkalla Pitaliton kylään, missä vaihdoimme bussia. Tämän jälkeen kun on juuri miltei nukahtanut tulee ensimmäinen armeijan tietarkastus piste, eli bussita ulos ja pojille tehtiin ruumiintarkastukset ja huumekoira kävi matkatavaroiden seassa vähän nuuhkimassa ja matka jatkuu. Koko ajan tie on kiemuraista, ihmisiä jää kyydistä ja otetaan kyytiin ja joka kerta tulee kirkkaat valot päälle kun näin tapahtuu. Sitten joudumme vaihtamaan bussia vielä toisenkin kerran (siis alunperin piti vaihtaa vain kerran Pitalitossa) yhdeltä yöllä ja tämän jälkeen sama ralli jatkuu; ihmisiä jää pois kyydistä ja uusia otetaan kyytiin ja kerran pysähdyttiin taas jollekin tarkistuspisteelle, mutta tälläkertaa ei tarvinnut onneksi nousta bussista ulos. Aamulla kun miekin olen saanut vihdoin unen päästä kiinni saavutaan ensimmäiselle isolle bussiterminaalille ja mie käynkin sitten kysymässä, että ollaanko Armeniassa ja kun kuski vaan pyörittelee päätään koetan myös kysyä, miten pitkä matka Armeniaan vielä on ja taas vain pyöritellään päätä ja lopulta kävi niin, että olimme juuri tuolloin Armenissa, missä meidän olisi pitänyt jäädä pois ja ajelimme sitten seuraavaan kaupunkiin asti. Onneksi Pereira ei ollut kauakana Armeniasta ja myös Pereirasta meni busseja Salentoon eli perille päästiin ennen puolta päivää :) Niin täältä löytyy siis kaupunki jonka nimi on Armenia! ja myös kylä jonka nimi on Filandia! =D Jere näki kyltin ensin ja oli ihmeissään et mitä hittoo tossa luki just Finlandia!! mut se olikin sitten Filandia :)

Salentossa jouduttiin vielä vähän näkemään vaivaa majoituksen kanssa, kun molemmat ”paremmat” guesthousit olivat täynnä. Pitää vissiin ryhtyä tekemään varauksia etukäteen jos haluaa päästä tiettyyn guesthousiin.

Salentossa oli täysi viikonloppu tohinat päällä, monet kaupunkilaiset tulevat kylälle viettämään viikonloppua. Plazan ympärille oli laitettu ruokakojuja ja lapsia kärrättiin erilaisissa huvittelu kärryissä ympäri plazaa ja Kolumbialainen musiikki soi kaikkialla. Mekin päädyimme istumaan terassille ja katselemaan vain ihmisiä ja sitä touhuamista ympärillämme.


Salentossa rakennukset oli nättejä ja värikkäitä.

Seuraavana päivänä teimme päivä retken Valle De Cocoraan, mikä on nätti laakso vehreine kukkuloineen ja jopa 60 m korkeine vahapalmuineen. Paljon tuli taas tallailtua ja koko päivähän siinä hurahti. Tutustuimme matkalla Kanadalaiseen pariskuntaan jonka kanssa illalla istuimme vielä muutamalla olusellakin, tiedä vaikka he eksyisivät Suomeenkin vielä joku päivä, kovasti niin uhkailivat :) ja tämä pariskuntahan oli sitten lähes 70-vuotiaita :) hauska oli kuunnella taas heidän ja etenkin pariskunnan miehen reissu tarinoita 60-70 -luvuilta! Miten erilaista silloin onkaan ollut!

Salentosta painelimme sitten tänne Bogotaan, Kolumbian pääkaupunkiin 2574 m korkeuteen. Ensivaikutelmaltaan ei mikään kovin kaunis kaupunki, mutta katsellaan sitä huomenna sitten lisää.
Myös kämppä diili on tosi kehno, joten parin yön jälkeen joko joudutaan vaihtamaan majoitusta tai sitten vaan yksinkertaisesti jatketaan taas matkaa.
Miun pitäisi vaan päästä käymään hammaslääkärissä täällä, sillä luulen, että miulla on elämäni ensimmäinen reikä hampaassa!! huij. Sain onneksi suosituksen San Agustinissa kolumbialaiselta tytöltä sen veljen pitämälle praktiikalle ja tämän veljen pitäisi myös puhua hieman englantiakin. Huomenna pitäisi sitten vaan rohkaistua ja tehdä puhelinsoitto espanjaksi ja koettaa varata aika hänelle!