Arkista reissaamista

Niin, jossain vaiheessa super reissukin muuttuu arjeksi ja sitä alkaa haaveileimaan ”entisistä” arkisista asioista! Mie oon löytänyt itseni mm. vertailemasta Helsingin eri kuntosaliketjujen jumppia ja hintoja netistä :) eli kumpis SATS vai Fitness Esport? ;)
Ja miten koomista on olla juuri sillä unelma reissullansa ja huomata haaveilevansa jo jostain toisesta reissusta :) Tai kun mikään uusi paikka ei oikein jaksa innostaa. Pitäisi olla aina jotain edellesiä kertoja parempaa taikka upeampaa.

Tähän mennessä meidän reissulla on ollut tiettyjä ”huippukohteita”, mitä kohden ollaan oltu menossa, kuten Iguazun putoukset, Bolivian suolatasanko, Machu Picchu ja viimeiseksi Galapagos saaret. Aina on ollut jotain isoa näkökentässä ja odotettavissa ja matkanvarrella montaa muuta uutta juttua. Jos Galapagoseja ei lasketa niin olemme olleet viimeisen kuukauden tylsissä ja hieman rumissa rantakohteissa näin tiivistetysti :) Ja nämä paikat eivät tietenkään ole sitten tarjonneet mitään uutta, vähemmästäkin sitä rutinoituu ;)
Tietenkin jos olisin ollut töissä yhtämittaa kauemmin ja päässyt edes muutamaksi viikoksi Ecuadoriin olisi nämäkin rannat kelvanneet vallan hyvin. Ja nyt kun tietää ettei Ecuador tarjoa mitään uutta rantakohteidensa puolesta olisi voinut viettää aikaa viidakossa taikka kiipeämällä tulivuorille, tekemistä ja näkemistä ei tästäkään maasta lopu kesken.
Mutta luulempa, että maanvaihto auttaa asiaan ja kaikki uudet tekemiset siellä sen myötä :) vaikkei mitään Machu Picchun taikka Galapagos saarten kaltaisia juttuja olekaan näköpiirissä on meillä silti paljon upeita juttuja vielä edessä!

Oltiin Jeren, Annan ja Wilkun kanssa Canoassa (yksi Ecuadorin rantakohteista) muutamia päiviä, vain yhtenä paistoi aurinko, muuten kylän yllä roikkui paksu harmaa pilvipeite vettä tihkuttaen. Meidän piti alunperin jäädä Jeren kanssa Canoaan pidemmäksi aikaa kuin Anna ja Wilkku, mutta sääoloista johtuen päädyimmekin lähtemään samaa matkaa Quitoon.
Taas saatiin vaihtaa bussia nelisen kertaa ja matkustaa yli 12 tuntia ennen kuin saavuimme Quitoon. Mie olin jo matkalla saanut mahani vähän kipeäksi enkä illalla enää jaksanut lähteä etsimään ruokapaikkaa muiden kanssa vain jäin lepäämään kämpille. Koko seuraava päivä miulla menikin sitten sängyssä. Maha sekaisin ja kuumetta. Onneksi nää taudit miulla menee yleensä nopeasti ohitse ja jo seuraavana aamuna olimme bussissa matkaamassa kohti Bañosin kylää.

Baños osoittautuikin ehkä Ecuadorin näteimmäksi, helpoimmaksi ja sympaattisimmaksi kyläksi. Baños sijaitsee noin kolmen tunnin bussi matkan päässä Quitosta, 1800 m korkeudessa tulivuoren syleilyssä. Täällä tsunami-varoituskyltit vaihtuvat evakuointipaikoista kertoviin kyltteihin tulivuorenpurkauksen sattuessa. Tungurahua tulivuori heräsi eloon 1999 ja on siitä lähtien sylkenyt ilmaan säännöllisesti savua ja tuhkaa. Pahin pyroklastinen purkaus (tulivuorikaasuja ja kiviä) sattui vuonna 2006 jolloin 7 henkeä kuoli. Viimeisin evakuointi tilanne ja purkaus oli vasta viime joulukuussa!! Nyt turvallisen etäisyyden päässä ollessa (Quitossa) on hyvä lukea netistä, että mikäs se tulivuori siellä Bañosissa oikein olikaan :)


Bañosin kylä vuorien syleilyssä.

Baños on siis Ecuadorin action-kylä, missä voit tehdä mm. silta/keinu-benjin, vaijeriliukua, koskenlaskua, kajakointia, trekkaamista, ratsastusretkiä, maastofillarointia jne. voit vuokrata erilaisia kulkupelejä ja lähteä katsomaan maisemia, lähinnä vesiputouksia. Me vuokrasimme buggyn (sellaisen matalan auton missä vain kehikot) ja lähdimme etsimään niitä vesiputouksia. Pieleen meinasi mennä, ajettiin tosi paljon harhaan eikä lopulta ehditty näkemään kuin yksi karttaan merkityistä vesiputouksista. Onneksi meidän harhareitillä oli myös hienot maisemat eikä se vesiputous minkä näimme (ja minkä piti oleman paras) ollut kovinkaan kummoinen. Heti tuli kuitenkin hyvä fiilis kun oli päässyt taas tekemään ja näkemään jotain, ehkä tuo rannoilla maleksiminen ei vain ole meidän juttu (tai kylhän mie viihdyn jos sää on hyvä ja ranta on hyvä ;)).


Buggy ajelulla.

Bañosissa olisi helposti voinut viihtyä kauemminkin; kylä oli tosi symppis, majoitus edullinen ja hyvä sekä kaikki palvelut helposti saatavilla. Guesthousimme ilmoitustaululla oli ”vuokrataan mökki” ilmoitus, kuvan perusteella oikein hienosti varusteltu talo/mökki heti Bañosin ulkopuolella rinteellä ja vuokra vain 200$/kk, vau. Taas kävi mielessä, että mikäs se siinä olisi asustellessa kuukausi omassa mökissä, jossa taisi olla vielä takka ja nätti pihapuutarhakin. Ehkä joku toinen kerta...
Tällä kertaa Baños täytyi jättää turhan aikaisin taaksemme, mutta nyt ei enää voi kieltää, että kiirushan tässä tulee ja kaikki ylimääräiset päivät haluamme Kolumbiaan säästää :) Eli bussiin ja takaisin Quitoon.

Huomenissa ajelemme Otavaloon, mistä Ecuadorin kuuluisa artesaanien lauantaitori lötyy. Sen pitäisi olla hyvinkin visuaalinen kaikkien paikallisten pukeutuessa perinteisiin vaatteisiin. Harmi vain ettei huomenna vaan satu olemaan lauantai, mutta onneksi jonkin sortin marketti hulinaa on ilmeisesti aina olemassa ja kylän pitäisi olla muutoin myös symppis vuoristokylä.

Seuraavat blogi-päivitykset tulevatkin sitten Kolumbiasta, iiks! Muutoinhan maan pitäisi olla tosi turvallinen, mutta ilmeisesti tämä rajan ylityspaikka ja siitä aina seuraavaan suurkaupunkiin asti on hieman epämääräisempää aluetta, jossa ei yöbusseilla kannata matkustaa. Tästä viisaina me lähdemme rajalle todella aikaisin aamulla ja näin meillä pitäisi olla sitten koko päivä aikaa matkustaa valoisan aikaan tuonne Popayanin kaupunkiin.

Kolumbiassa meillä on pieni aikataulutus heti alkuunsa, kun haluaisimme ehdottomasti päästä Barranquilan Karnevaaleille (5.-8.3.). Nämä karnevaalit ovat kuulemma miltei verrattavissa Brasilian Rion Karnevaaleihin näyttävyydessään sekä juhlahumussaan. Nämä olisivatkin ensimmäiset kunnon karnevaalit Etelä-Amerikassa ja kyllähän nyt sellaiset pitäisi päästä kokemaan.
Niin ongelmana ajan kanssa on se, että Barranquila sattuu sijaitsemaan toisella puolen Kolumbiaa!

Vamos a ver que pasar... Primero solo vamos a Colombia!