Puerto Ayoran kylä on mielestäni tosi sympaattinen pikku kylä. Meidän huoneen vuokrahintaan kuului fillarit, mika oli ihan loisto homma (ja säästettiin rahaa raas, fillarivuokra päiväksi olisi ollut noin 12 $ ). Pyerto Ayora oli kuin suunniteltu pyöräilyyn ja löytyipä pääteiden varsilta ihan omat pyöräily kaistatkin! :) Koko paikasta jotenkin huokui ihan erilaista tunnelmaa kuin mistään muusta Etelä-Amerikan kaupungista. Ihmiset olivat mielettömän mukavia, rakennukset nättejä ja paikallisten ruokakujalta sai hyvää ja edullista ruokaa. Jotenkin kaikilla oli ehkä hieman rennompi asenne täällä. Varkaistakaan ei kuulemma tarvinnut huolehtia, Puerto Ayorassa on todella turvallista. Pyörissäkään ei ollut lukkoja, ne vaan jätettiin aina tien viereen parkkiin ja sieltä ne löytyi sitten kun myöhemmin tuli hakemaan :)
Puerto Ayoran keskipisteenä turisteille on tietenkin sen pieni satama, missä turistit lastataan risteilyille ja takaisin maankamaralle. Sataman edessä menee ”päätie” jonka varrella on turistiystävällisiä ravintoloita (ei hinnan mutta laadun/monipuolisuuden puolesta) ja erilaisia matkamuistomyymälöitä sekä matkatoimistoja. Jo satamassa näkee pelikaaneja ja merileijonia on joka puolella. Kalatorin vieressä näki aina useammankin pelikaanin ja merileijonan kuolaamassa kunkin päivän saalista.
Rantakatu Puerto Ayora.
Meidän tärkeimmät tehtävät Puerto Ayorassa oli nähdä ystäväämme Siobhania, joka työskenteli sukelluspalkalla yhdessä Pyerto Ayoran monista sukelluskeskuksista ja tietenkin päästä myös itse sukeltamaan ja nähdä isoja otuksia; mm. Vasarapäähaita! Ja tässä onnistuimmekin hienosti. Teimme kaksi sukellusta (taas hinnat! Auch, 130 $/ 2 sukellusta ) ja näimme molemmilla sukelluksilla näitä upeita vasarapäähaita ja paljon paljon muita pienempiä haita, paljon kalaa ylipäätään. Kilpikonnia, iso rausku, hummeri ja tulipa merileijonakin katsastamaan taas, että ketäs täällä oikein on :) Olimme kaikinpuolin erittäin tyytyväisiä näihin kahteen sukellukseen ja päätimme ettemme tee enempää sukelluksia, emme myöskää saaneet rahaa automaateista Visa -korteillamme, joten päätös sukelluksista oli aika helppo. ( ei vissiin Visa yhteydet toimineet saarella tai jtn).
Noita vasarapäähaita näkee kuulemma miltei jokaisella sukelluksella tuolla Gordon Rocks kohteella, mikä tekeekin siitä yhden suosituimmista sukelluskohteista Galapagos saarilla.
Seuraavat pari päivää otimmekin sitten aika rennosti, kävimme katsastamassa hieman Puerto Ayoran yöelämää ja juu salsaa täälläkin osataan tanssia oikein hienosti :) ei ollut oikein miulla asiaa tanssilattialle :)
Pääsimme tutustumaan myös maailmanympäri ”purjehdusta” aurinkoenergialla tekevään laivaan. Laiva oli lähtenyt Monacosta viime syyskuussa ja oli nyt Galapagos saarilla visiitillä. Eikä tämä todellakaan ihan miltään normi paatilta näyttänytkään, enemmänkin joltain avaruusalukselta :)
Kaikki laivassa toimi auringoenergialla, ihan kaikki! Ja jos on pilvistä pystyy laiva täyteen ladatuilla akuilla purjehtimaan kolme päivää ilman aurinkoakin! Kuulimme että laivan miehistöön kuului yksi suomalainenkin, mutta häntä emme ikävä kyllä missään vaiheessa nähneet.
Laivassa oli 537 m² edestä aurinkopaneeleja ja tietokone joka satelliitin avulla näytti veneen sijainnin ja sääennusteen sekä erikoisuutena; aurinkoisuus ennusteen. Eli kartasta näki missä laiva sijaitsee ja missä kohdin auringonvalo on voimakkaimmillaan, näin laiva välillä vaihtoi kurssia sen mukaan missä aurinko todella paistoi.
Puerto Ayoran kylästä jäi tosi kivat fiilikset. Tämä olisi ehkä niitä paikkoja minne voisi palata takaisin ja helposti oltaisiin viihdytty muutama päivä pidempäänkin :)
Paluu takaisin mantereelle tapahtui tiistaina ensimmäinen helmikuuta ja lentokentältä suoraan bussiterminaaliin ja kolmisen tuntia bussissa tänne Montanitaan.
Montanita on yksi Ecuadorin suosituimmista rantakohteista ja se kyllä näkyy; ravintoloita ja yöelämää olisi vaikka muille jakaa. Nuorisoa on mielettömästi, gousthousien terassit ja parvekkeet on täynnä riippumattoja ja kaikenmaailman hippejä on korujaan myymässä kadunlaidat täynnä :) Ensimmäistä kertaa turistien valtaosuutena on muut lattarimaista olevat! Suurinosa turisteistakin siis puhuu nyt espanjaa, eikä ihan valkeaihoisia gringoja tunnu näkyvän enää missään.
Ei tämä ihan meidän paikka ole, vähän liikaa melua ja meininkiä ympärillä. Mutta mukavan parin päivän pysähdyksen tästä kyllä saa. Aallotkin näyttivät oikein kelvollisilta, mutta jälleen oli isommankin luokan surffikisat meneillään joten tyydyimme seuraamaan ammattilaisten taidonnäytteitä rannalta käsin.
Huomenna sitten koetetaan selviytyä busseilla (joudutaan varamaan tekemään kolme vaihtoa) Canoaan, minkä toivonmukaan pitäisi olla hieman rauhallisempi ja nätimpi paikka kuin tämä ja tietenkin siellä sitten pitäisi päästä taas surffaamaankin! Pidetään peukkuja hyville aalloille! :)
Sain muuten Picasaan kuvia, eli sieltä löytyy Galapagos albumista miltei 100 kuvaa risteilyltä ja Puerto Ayoran kylästä.
6.2.2011 Canoa
Canoasta hei! Päästiin perille parilla bussin vaihdolla ja kuuden tunnin köröttelyllä.
Olin joskus ennen reissua miettinyt että bussit varmaan ajaa Etelä-Amerikassa hirmu vaarallisesti etenkin vuoristoteillä, mutta tähänasti ei ole tarvinnut missään pelätä ja suurimmaksiosaksi kuskit Boliviassa ja Perussa ajoivat todella rauhallisesti ja jopa hitaasti. Mutta nyt muutaman Ecuadorin bussimatkan kokeneena voi sanoa että ihan kuin oltaisiin palattu Filippiineille! Kuskit kaahasivat ainakin tänne Canoaan tultaessa aivan hurjana ja vauhti oli välillä hirvittävä.
Canoan piti olla se rauhallinen pikku kalastajakylä, mutta hitot. Sillä tyypillä joka on kirjoittanut Ecuadorin lonely planetin on kyllä aivan erilainen käsitys pienistä rantakohteista kuin miulla!
Tietenkin kun saavuimme perjantai iltana oli paikallisia viikonlopun viettäjiä kerennyt jo saapua kylään ja meno oli aika hurja; jokainen baari/kuppila soitti omaa musiikkiaan aivan täysillä.
Majoituksenkaan löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista ja jouduimmekin nukkumaan muutaman yön kunnon disco jumputuksen keskellä.
Saimme tänne Canoaan ytävämme Wilkun ja Annan! Ja heiltä Kouvolan lakua! Namnam! Ihanaa.
Ihan huippua on välillä nähdä tuttuja naamoja ja vaihtaa kuulumisia.
Canoa on kyllä tähänastisista Etelä-Amerikan rantakohteista ehkä paras, mutta ei kyllä mitään verrattuna yhteenkään aasian rantaan! Aallot näyttävät myös täällä hyviltä ja ihmisiä ei ole liikaa vedessä, että eiköhän huomenna käydä etsimässä laudat vuokralle ja lähdetä kokeilemaan taitojamme :)
Me ollaan saatu tänään koko päivä sadetta, tiet on muuttuneet mutavelliksi ja sää on ollut ylipäätään todella harmaa. Toivotaan parempia kelejä huomiselle!
Ainiin Ecuadorin kummallisuus: täällä ei myydä alkoholia missään sunnuntaisin! Sitä ei saisi ilmeisesti edes juoda missään sunnuntaisin täällä :) ja ravintelit joutuu menemään kiinni yleensäkin jo yhden jälkeen yöllä, ainakin eilen oli rannassa poliisit pitämässä huolen että jokainen kuppila lopettaa tarjoilun ja musiikin soiton yhden jälkeen.
Me nautitaan vielä muutama päivä Wilkun ja Annan seurasta ennen kuin he jatkavat matkaansa Quitoon ja kohti Kolombiaa. Me jäämme varmaan vielä muutamaksi päiväksi pidempään tänne ihmettelemään ja treenaamaan surffausta ja reissaamme sitten perässä Quitoon.
Hasta Luego!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti