Mahtavaa on ollut, mutta kyllä tää on ehkä pikkasen liian yliarvostettu koko Galapagos ja etenkin ylihinnoiteltu!! minne muualle luonnonpuitoon mentäessä joudut maksamaan sen 100 $ sisäänpääsymaksun (ovat muuten nostamassa tuotakin 200 $!! ) ja se hullu hinta risteilystä! Jos Risteily olisi ollut puolet halvempi niin hinnat olisi olleet kohdallaan :)
Mutta hauskaahan meillä oli! Ja kyllä kannatti kuitenkin, kaikesta rahastuksesta huolimatta :)
Huvitukset alkoivat jo lentokoneessa; AeroGal:n koneessa oli kaikilla omat tv ruudut, mistä löytyi vaikka sun mitä katsottavaa! mm. tv sarjoja (House, Frendit, Simpsonit ym.), elokuvia (EatPrayLove ja monen monta muuta), dokumentteja ja pelejä.. Me saatiin vielä varauloskäynnin kohdalta paikat eli jalkatilaa riitti :)
Jo ensi näkemältä lentokentällä olin, että missä ne kaikki elukat on? Ja miten kuivaa täällä on! Kaikkialla vain puu käppyröitä ja kuivaa heinää sekä kaktuksia. Olin kai odottanut, että meitä olisi jo lentokentällä vastassa merileijonia ja sankoin joukoin lintuja :) Mutta eipä ne kaukana olleet kuitenkaan.
Vastassa meitä oli meidän opas, joka poimi viisi muuta risteilijää mukaan, rinkat bussiin ja bussilla läheiseen poukamaan Baltran ”satamaan”. Tuolla meitä olikin sitten jo vastassa öriseviä merileijonia ja kaloja kalastavia pelikaaneja :)
Laivaan päästyämme tutustuimme muihin matkalaisiin, opimme, että laivassa oli ollut jo neljä päivää tanskalainen noin viisissäkymmenissä oleva pariskunta sekä heitä jonkin verran vanhempi venäläinen mies. Samana päivänä meidän kanssa risteilyn aloitti australialainen poika (26v), saksalainen poika (27v), sveitsiläis/saksalainen pariskunta (n.35v) sekä ruotsalainen nainen (60v). Alusta asti porukkamme tuntui hyvältä ja tulimme juttuun kaikkien kanssa hienosti. Tanskalainen pariskunta olivat iloisia myös meistä ”uudesta lastista” sillä aikaisemmat seitsemän matkailijaa olivat olleet hiljaisen puolista sakkia ja viettäneet suurimman osan ajasta omissa oloissaan. Käytännössä porukka vaihtuu aina neljän päivän välein. Flamingon paatti tekee pysähdyksen kahdessa eri satamassa Santa Cruz:in saarella; Baltralla sekä siitä neljän päivän päästä Puerto Ayorassa. Näinä kertoina porukka yleensä vaihtuu sen mukaan miten pitkän risteilyn kukin on valinnut. Tanskalaiset olivat tekemässä kahdeksan päivän tourneeta, mutta olivat aloittaneet siis nelisen päivää meitä aikaisemmin. Meidän kanssa yhtä aikaa laivaan tuli vain australialainen poika, joka olisi kaikki kahdeksan päivää meidän kanssa risteilemässä. Muut tekisivät vain viiden päivän tourneen.
Meidän paatti on tuo pienempi, tietenkin ;)
Nämä neljän-, viiden- ja kahdeksanpäivän risteilyt, mitä ihmisille kaupataan on myös hieman huijausta. Neljän päivän risteily sisältää vain kolme täyttä päivää, eli mukaan lasketaan aloituspäivä mikä alkaa vasta yhden aikoja sekä lähtöpäivä mikä loppuu yleensä jo kahdeksan, yhdeksän aikaan aamulla! Eli näin ollen meidänkin risteily oli vain kuusi täyttä päivää. Yksi rahastuskeino kai tämäkin.
Saimme kuulla myös että australialainen oli ostanut ristelynsä täältä Galapagos saarelta ja maksanut siitä 220 $ vähemmän kuin me!!! joillakin oli myös käynyt tuuria lentojen kanssa saaneet nekin sen yli 150 $ parhaimmillaan halvemmalla kuin me. Hitto. Mutta toisaalta taas, yhdelle ihmiselle on aina helpompi saada paikka viimehetkellä kuin kahdelle. Ja tanstakaispariskunta oli varannut reissunsa jo vuosi sitten huhtikuussa! Voisinpa veikata, että he ovat maksaneet meitäkin enemmän!
Meidän laivaan siis mahtui maksimissaan 10 turistia ja henkilökuntaa oli oppaan lisäksi viisi. Flamingo paatti on yksi galapagos saarien pienimmistä aluksista ja myös vanhimmista. Hytit oli siistejä kahden hengen kerrossänky hyttejä, jotka käytiin siivoamassa joka aamu. Myös ilmastoinnilla meitä hemmoteltiin aina silloin tällöin.
Laivan pienuus oli iso plussa, sillä monissa muissa laivoissa oli turisteja 14-100 klp! Ja kuvittele kiertäväsi pientä saarta vaikka 20 muun kanssa ja olla säikyttämättä elukoita pois taikka päästä mahdollisimman lähelle niitä! Kymmenen henkeä oli loisto ja näinkien pienessä porukassa riitti kuitenkin hitaammin tulijoita ja aikaa enemmän valokuvaamiseen käyttäviä henkilöitä. Luonnonpuistossa oli monia sääntöjä, joista yksi oli yhdessä kulkeminen. Missään vaiheessa emme saisi olla liian erillään toisistamme ja koko ajan tulisi olla oppaan läheisyydessä. Myös reitit missä sai kävellä oli merkittyjä.
Ihkuja merileijonia :)
Meri-iguaana.
Monista hienoista paateista tuli myös ulos pääasiassa 60 ikävuoden paremmalla puolella olevia henkilöitä ja monet kävelykepein varustautuneina. Lyhykäisyydessään; halvin, pienin ja vanhin paati osoittautui super loisto valinnaksi! Ja muut matkaajat oli myös näin ollen kaikki samalla aaltopituudella olevia. En tiedä olisinko osannut edes olla yhdessä noista kiiltävistä, valkeista super katamaraaneista.
Flamingo oli suurinpiirtein samaa tasoa (paljon pienempi vain!) kuin Similanin sukellus safarilla käyttämämme paati, ehkä hieman siistimpi vain.
Päivä rytmiksi tuli:
klo 6:30 herätys, klo 7:00 aamupala, klo 7:45 ensimmäinen saari/maihinnousu, nämä merkattiin joko Wet Landing tai Dry Landing, sen mukaan kastuisiko jalat maihinnoustessa (esim. ranta) vai ”laituri”. Saarilla tehtiin yleensä noin 1-2 tunnin mittainen kierros, missä opas kertoili sen historiasta ja elukoista. Sitten takaisin veneeseen, ehkä vähän kahvia ja teetä, minkä aikana yleensä vene siityi seuraavaan kohteeseen, siirtymät vaihtelivat 40 min pariin tuntiin. Jos siirtymä oli lyhyt kävimme yleensä tekemässä uuden saari kierroksen/snorklausta. Puoliltapäivin oli lounas, minkä jälkeen taas saarelle ja myöhemmin vielä snorklaamaan. Illallinen oli ennen seitsemää, minkä jälkeen oli yleensä pidempi siirtymä noin 4-8 tuntia. Nukkumaan menimme miltei aina jo yhdeksän aikaan =D.
Miltei joka päivä ohjelmaan kuului snorklausta, mikä oli meille ihan mieleen. Saarilla ei myöskään yleensä ollut välttämättä ketään muita samaan aikaan meidän kanssa, tai jos olikin niin toisella puolella saarta. Eikä veneitäkään tainnut meidän lisäksi olla kuin muutama muu maksimissaankin yhtä aikaa samoilla paikoilla. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että saarille on rajoitettu kävijämäärä aamuille ja iltapäiville. Tarkoittaa siis sitä, että me olemme vaikka saarella A aamupäivällä minkä jälkeen siirrymme iltapäiväksi saarelle B, jossa on aamupäivällä ollut joku toinen alus. Jotkin saaret ovat niin tarkoin varjeltuja ettei niille saa mennä kuin vaikka kahtena päivänä viikossa tietyt alukset ja koko Galapagos saarien luonnonsuolelualueesta vain 5 % on turisteille avoimena!! Näiden asioiden vuoksi on hyvä tarkistaa risteily reitti ja ottaa hieman selvää saarista mille mennään. Meidän reitillä neljän päivän risteilijät näkivät todella vähän eläimiä ja viiden päivän reissulaiset taas aikapitkälti vain samanlaisia saaria.
Hieman meillä oli mutkiakin matkassa, kun pikku veneemme (millä meidät aina vietiin ja haettiin saarilta) moottori hajosi ja kun vielä Flamingo veneemmekin moottori hajosi (kampiakseli tarkemmin). Kampiakselia korjattiin satamassa ollessamme ilta kymmenestä aamu neljää, kunnes moottori vihdoin pärähti käymään ja matka pääsi jatkumaan. Mie olin jo ihan varma et meidän risteily olisi tässä, eikä saataisi edes rahoja takaisin. Mutta loppureissu sujui oikein mainioisti uudella kampiakselilla :).
Ruoka laivoilla oli mainiota, nukkumaan oli ihana mennä laivan keinuessa ja säät suosi.
Eläimiäkin kyllä sitten nähtiin. Pääroolissa oli tietenkin merileijonat, jättikilpikonnat sekä maa- ja meri-iguaanit. Meri iguaaneja ei muualla maailmassa taida ollakaan. Galapagoseille joutuessaan niiden täytyi opetella uimaan ja sukeltemaan selviytyäkseen. Flamingoja nähtiin yksi, joskus vuosia sitten niitä on näkynyt täällä enemmänkin, mutta viime vuosina vain muutama. Linnuista parhaiten mieleen jäivät pelikaanit, albatrossit, sininokkaiset ja -räpyläiset Blue Footed Boobies -linnut ja pieniä vedenalaisia torpeedoja muistuttavat pingviinit.
Merleijonat olivat super suloisia ja niitä pääsi todella lähelle. Yleensä ne olivat vielä todella kiinnostuineita meistä ja halusivat tulla katsomaan ketäs täällä nyt on :) Koskea ei tietenkään mihinkään saanut, vaikka sitäkin kuulemma tapahtuu tyhmien turistien taikka piittaamattoman oppaan vuoksi. Pahinta on jos turisti menee silittämään alle viikon vanhaa merileijonan poikasta sen äidin ollessa kalastaessa. Mamin haistaessa ihmisen pennustaan se yleensä hylkää pennun! Ja pentu kuolee nälkään. Muutamia kuolleita merileijonan poikasia näimmekin rantakivillä... :( tietenkään niistä ei voi sanoa miten ne ovat kuolleet.
Snorklaus ei ollut mitään erityistä, vaikka aina kun lähdimme snorklaamaan oli mahdollisesti nähtävien merenelävien listalla lueteltu mm. Mantat :) oppaamme vakio huudahduksia merelleä/rannalla oltaessa oli ”look Mantas jumping!” =D mie en tätä ihmettä kyllä nähnyt kertaakaan. Luultavasti siellä oli joku muu rausku hyppäämässä, sillä niitä näimme muutenkin aivan mielettömästi! Laivasta käsin näimme paljon pinnalla uivia eaglerayta, kilpikonnia ja whitetip haita. Snorklatessa näkyi lisää rauskuja; stingreytä ja erikokoisia eaglerayta, kilpikonnia, white tippejä, mustekala jne. Muutoin merenlalaiset näkymät snorklatessa eivät olleet erityiset. Esimerkiksi korallia ei näin ”kylmissä” vesissä ole oikein ollenkaan. Kaikista upeinta snorklatessa oli merileijonat! Ne tuli todella lähelle ihmettelemään meitä ja leikkimään ympärille! :) toinen super juttu oli pingviinit! Ne meni kuin pienet ohjukset ohitse hirmuista vauhtia :)
Meidän risteily päättyi samaan satamaan kuin mistä alkoikin; Baltralle. Sieltä otimme sitten paikallisbussin ja tulimme Galapagosien isoimpaan kylään Puerto Ayoraan, missä ystävämme Siobhan oli järjestänyt meille majoituksen :) Siitä lisää seuraavassa postauksessa...
Tällä hetkellä olemme jo Montanitan rantakylässä, ollaan vihdoin saatu hankittua adabteri (ensimmäinen kerta kun sitä tarvitsemme tällä reissulla!) eli mie pääsen vasta nyt kirjoittelemaan blogitekstejä kunnolla sekä lataamaan kuvia koneelle risteilystä. Langattomat nettiyhteydet ovat hieman heikkoja täällä, että katsotaan nyt milloin saan sitten kuvia Picasaan. Mutta sinne on kyllä tulossa ihan oma Galapagos albumi :)
Huomenna toivonmukaan näemme myös kavereitamme Annaa ja Wilkkua! Jee :) Elleivät he sitten jatka matkaa suoraan Kolombiaa kohden. Pidetään peukkuja kuitenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti