Korkeanpaikanleirillä Incojen synnyinseuduilla.

Cobacabana on aika sympaattinen rajakaupunki Titicaca -järven rannalla. Titicaca-järvi on maailman suurin korkeuksissa sijaitseva järvi. Tällä reissulla on aika paljon ilmaantunut Maailman suurin, korkein ym. käsitteitä ja voin luvata ei ne tähän lopu, Perusta löytyy lisää maailman... kohteita :) Otetaan vaikka ensimmäisenä maailman syvimmät kanjonit Arequipan ulkopuolella minne seuraavaksi suunnataan.


Cobacabana nakoala paikalta.

Mutta tosiaan tämä Titicaca-järvi on hieman isompi lätäkkö; 8400 neliökilometriä 3808m:n korkeudessa, 457 m syvä (syvyydesta loytyy aika eriavia mittoja...) ja jonka pohjois puolisko on Peru:n puolella.

Erityisen järvestä tekee se että täältä oletettavasti (tarun mukaan) on koko Inca kulttuuri aikoinaan syntynyt. Järvessä on pieni saari nimeltä Isla del Sol (auringon saari) jossa Viracocha (Incojen valkopartainen jumala-kuningas hahmo) sekä ensimmäiset incat Manco Capac ja Mama Ocllo mystisesti ilmestyivät auringon käskystä. Ennen Incoja Isla Del Sol:in rannoilla asustelivat Tiwanakut Incojen esi-isät. Isla Del Sol on miltei kaikkien turistien must see -listalla, ja mm. Perun puolelta turistiralli järvelle on aikamoinen. Ja kyllä täällä Boliviankin puolella meitä turisteja riittää.

Me päädyimme tekemään omatoimisen saari visiitin. Otimme aamu veneen saarelle, löysimme guesthousin (joka oli niin jyrkkien rappusten yläpäässä että huhhuij!) ja lähdimme pikku kävelylle. Pikku kävely meinasi noin 8 km saaren eteläpäästä pohjoispäähän Isla Del Sol:in kuuluisimmille Inca -raunioille ja takaisin. Ja tämä saari ei todellakaan ole tasainen! Ehei, pelkästään ”satamasta” kylälle päästäkseen saa kavuta ihan törkeästi ylöspäin ja 4000 metrissä ylä- ja alamäkeen meno 8 km per suunta ei ollut ehkä ihan helpoin homma, mutta me selvittiin!
Itse rauniot oli aika mitättömät, kivikasoja... mutta maisemat muutoi ihan hulppeat ja hyvää kuntoilua tuli! Nyt kun olemme tehneet tällaisen korkeanpaikantrekin täällä niin eikös sitten kaikki alle 2500 m korkeudessa suoritetut trekit pitäisi sujua kuin vettä vaan? :)
Aikaa koko rupeamaan meni lounaan kanssa noin kuutisen tuntia. Ei tarvinnut illalla unta taaskaan kysellä, väsytti ihan mukavasti :)


Isla Del Sol ja Inca -kivikasoja.


Lepoa paivan kavely rupeaman jalkeen :)

Toinen mielenkiintoinen nähtävyys järvellä (ja pääosin nämä vain Perun puolella) on kelluvista kaisloista tehdyt keinotekoiset saaret, joiden asukkaat pakenivat kaislasaarille incojen hyokkayksia. Nailla saarilla asustelee edelleenkin jonkin verran vaestoa, mutta suurinosa saarista on valjastettu turismille.

Myös kulkupelit eli veneet on hienosti rakennettu näistä isoista kaisloista. On osoitettu että näillä kaislaveneillä on taitettu matkaa muinoin Etela-Amerikasta aina Aasiaan asti!

Bolivian puolella saarekkeita on aika vähän ja ilmeisestikin pienempiä kuin Peru:n puolella. Mutta näitä veneitä tuli rannassa nähtyä täälläkin muutamia. Näistäkin toki oli tehty turisti versioita perämoottorein ja muovipohjalla (mikä ihan kätevää ei tarvitse olla uusimasssa kaisla pohjaa koko ajan).

Pääruoka täällä on Taimen, mitä tarjoillaan mm. valkosipuolimaustettuna taikka chili maustettuna. Ja hyvää kalaa onkin! Ei nyt vedä mitään vertoja lohelle, mutta maistuu kyllä hyvältä. Vielä kun täällä osataan tehdä mielettömän hyvää perunamuussia niin Vola! Namnam. :)
Ei ollakaan Jeren kanssa syöty kolmeen päivään mitään muuta kuin kalaa :)

Huomen aamuna aloitamme sitten Peru:n valloituksen. Pidetään peukkuja että meidän hyvä onni säilyy, eikä meiltä varastettaisi mitään! Ainakin täällä Bolivian puolella ihmiset varoittelevat paljon Peru:sta ja perulaisista. Ja paljon ollaan kuultu muilta matkailijoilta miten heiltä on varastettu tavaraa Perussa :( toivotaan että se on ollut heiltä omaa huolimattomuutta ja ettei meille käy niin.