Tehtiin kolmen päivän trekki tuonne Colcan kanjonille, joka on kaksi kertaa syvempi kuin Grand Canyon! Ja tosiaan yksi maailman syvimmistä kanjoneista.
Kanjonit ovat noin muutamien tuntien ajomatkan päässä Arequipasta, Perun toiseksi suurimmasta kaupungista. Reissuun lähtö oli aikainen, kolmen aikaan aamuyöllä meidät tultiin hakemaan. Onneksi matkalla sai hieman nukuttua lisää. Sitten aamupalaa ja hieman kondorien bongailua näköalapaikalla, lounasta ja eikun kävelemään! Näimmekin heti alkuun Kondorin, mielettömän iso lintukan se on ja komea. Andien kondori on maailman kookkain lentotaitoinen lintu! Siipien väli voi olla jopa yli kolme metriä.
Sinne sitten vaan ja ihan alas asti :)
Toisella puolen näkyy meidän polku. Varmaan ainoa tasainen kohta siinä!
Meidän porukka koostui vain miusta, Jerestä sekä isrealilaisesta pojasta ja meidän paikallisesta oppaastamme. Majapaikoilla oli tietenkin muitakin ihmisiä tekemässä samaa reissua. Tuli vähän kyseltyäkin, että mitä muut oli maksaneet reissusta ja aika kovia hintaeroja oli; tanskalainen pariskunta oli maksanut 10 0USD kun me oltiin maksettu vain 120 Solea! (10 solea = 3.75 €)
Ensimmäisenä päivänä kävelimme miltei pelkästään alas. Reilu neljä tuntia alamäkeä ja varpaiden päitä alkaa sattumaan aika paljon :) onneksi perillä meitä odotti joen varressa kuumat lähteet! Miten olikaan ihana lillua niissä, vaikkei kävely mitenkään kovin rankkaa vielä ollutkaan.
Seuraavana aamuna sitten olikin hieman rankempaa. Ensimmäiseksi auringon paisteessa ylämäkeen tarpomista kaksi tuntia, huh! Ja kun täällä ne ylämäet on sen verta jyrkkiä, ettei kävellä vain suoraan ylöspäin vaan kaikki polut on siksakkia!
Vierailimme pienessä kylässä laaksossa ja sen museossa sekä lounastimme. Tämän jälkeen oli enää alamäkeä seuraavaan majapaikkaan Oasikseen. Vihreä vehreä läntti kanjonin pohjalla uima-altaineen kaikkineen. Harmi vain, että juuri kun saavuimme perille alkoi satamaan kovemmin ja sadetta riittikin sitten koko loppui llaksi.
Kolmantena aamuna herätys oli jo puoli viiden aikaan ja ilman aamupalaa lähdimme urakoimaan ylämäkeen. Muita ihmisiä tuli matkalla meidän ohitse muuleilla, parin isomman gringon kohdalla kävi hieman muuleja sääliksikin :) Yhteensä noustiin korkeudessa kanjonin pohjalta 1200 m linnuntietä ja polkua pitkin viitisen kilometriä, aikaa tähän meni kaksi ja puoli tuntia neljällä pienellä hengähdystauolla. Oli rankkaa! Oikeasti rankkaa. Mutta ihmeen hyvin sitä jaksoi, vaikkei ihan hirmuisesti ole viimeiseen vuoteen tullut urheiltuakaan :) jopa israelin armeijan käynyttä kaveriamme otti lujille! (siellä armeijassa ollaan yleensä se 3-4 vuotta :))
Ylöspäin, ylöspäin. Polku ei ollut mikään helppo käveltävä isoine irtokivinee.
Vihdoin ylhäällä! jee.
Paluumatkalla oli tarkoitus pysähdellä vaikka missä, mutta nukkumiseksihan se pääasiassa meni :) nähtiin lisää kondoreita, vikunjoita ja käytiin syömässä loistava perulainen buffet lounaaksi. Tuolla oli samaan aikaan ryhmä koululaisia syömässä ja pari noin 16-vuotiasta poikaa tuli pyytämään josko he saisivat ottaa miusta kuvan heidän kanssaan :) ja kyllähän sitä taas mieltä lämmitti kuin tän ikäsenä vielä kelpaa 16-vuotiaiden poikien kotialbumiin =D vielä kun oli kuitenkin kolmatta päivää samat hikiset trekkikamat päällä, ettei ihan hehkeimmillään.
Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva vaellus! Vaikka maisemat pysyivätkin matkalla aika suhteellisen samoina, oli ne silti oikein hulppeat. Oppaamme oli ihan super mukava, ruoka hyvää ja majoitukset ok. Ja jäi sellainen olo, että mikäs tässä vaellellessa, voisi tätä tehdä lisääkin :).
Päätimme jäädä Arequipaan lepäilemään yhdeksi päiväksi lisää. Jerelle piti käydä ostamassa vähän uutta gearia, kun sen rakkaat vanhat lenkkarit hajosivat pohjasta aika totaalisesti tuon vaelluksen aikana ja ostimme myös hänelle uuden päivärepun, jotta vaellusvaatteet ja sadesuojat mahtuvat jatkossa hieman paremmin mukaan. Meillähän ei kummallakaan ole ollut päiväreppua, vaan olkalaukut käsimatkatavaroille ja tähän asti ollaankin pärjätty niillä ihan hyvin, mutta nyt tuli vastaan pakollinen reppujen hankinta (olkalaukkua on hieman ikävä kantaa monenpäivän vaelluksella). Ostimme ensin miulle pienehkön repun, jota olisi hyvä kantaa vaelluksilla ja kokeilimme tuon colcan trekin, että miten pärjäämme sillä ja sitten meidän kasaan menevällä pikkurepulla, nooh. Juuri ja juuri saimme ahdettua tavaroita eikä vaihtovaatteita kauheasti mukaan mahtunut, niin kävimme sitten ostamassa Jerellekin paremman repun. Nyt ollaan niin uusissa varusteissamme että :) eikun lisää vain vaeltamaan!
Kävimme ulkona syömässä trekkiporukamme kanssa perjantaina ja vähän katsastamassa Arequipan yöelämääkin. Lauantaina olimmekin sitten ihan valmiita jo lähtemään jatkamaan matkaa. Päivä piti kulutella pois, kun bussi lähti vasta illalla. Meillä oli treffit Bolivian tuttujen, australialaisten tyttöjen Siophanin ja Julesin kanssa. He olivat juuri tulleet Cuzcosta Arequipaan ja ehdimme sopivasti nähdä ennen meidän lähtöä Cuzcoon. Saimme myös paljon hyviä vinkkejä ravintoloista ja kahviloista Cuzcossa :)
Perun bussit onkin sitten toinen juttu, ne on nimittäin upeita! Hienompia kuin thaikkujen huippubussit. Ja sisään mennessä otettiin kaikilta oikein sormenjäletkin! Vau. Ja valinnanvaraa busseissa on aika paljon, on VIP:iä ja supermakuupenkkejä jne. Meillä tosin oli nyt ihan tavalliset penkit (semi cama), jotka nekin kyllä oli oikein hyvät.
Nyt sitten ollaan Cuzco:ssa. Täältä käsin kaikki lähtee Machu Picchulle. Me kävimme hieman kiertelemässä toimistoja ja huomasimme hintojen olevan aika samat kaikilla. 160 Usd neljän päivän reissu sis. miltei kaiken myös liput Machu Picchulle ja junan (sika kallis!) takaisin Cuzcoon. Varasimme itsellemme lähdön siis huomiselle. Vaellus seurana pitäsi olla pari kanadalaista ja pari australialaista, hyvältä kuulostaa :)
Harmillista, että ilmeisesti säät on olleet Cuzco:ssa jo jonkin aikaa tosi sateiset ja sumuiset (Perun sadekausi juurikin alkanut). Tänäänkin oli pari tuntia kestävä kunnon sade ja ukkoskuuro. Kaikki tuttavamme jotka ovat käyneet nyt Machu Picchulla ovat kastuneet aika hyvin. Toivotaan, että meillä kävisi joku super tsäkä eikä sadetta tulisi, ainakaan paljoa. Mutta sadeviitat täytynee vielä käydä tänään varmuudeksi ostamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti