Päästäksemme edes tänne asti ahersimme kolmisen päivää Inka Jungle -trekillä. Ensimmäinen aamu alkoi nelisen tunnin minibussi-matkalla Cuzcosta läpi Sacred Valleyn aina noin 4300 metriin saakka, mistä otimme fillarit alle ja lähdimme polkemaan kiemurtelevaa asfalttitietä alas tropiikkia kohden. Sää ei pyöräilyä oikein suosinut; jäätävä tihkusade muuttui alempana rankkaan kaatosateeseen ja noin tunnin alamäki pyöräilyn jälkeen päätimme luovuttaa. Kengät olivät läpi liti märät, samoin hanskat puhumattakaan housuista. Meidän kuoritakit osoittautuivat jälleen kerran aivan loistaviksi, sillä kaikki niiden alla säästyi kuivina! Mahtavaa. Pyörät siis katolle ja loppumatka taittui kosteassa minibussissa kohti ensimmäistä yöpymispaikkaa Santa Marian kylään.
Majapaikassa levittelimme kaikki märät vaatteet ja kengät kuivumaan siinä toivossa, että ne kuivuisivat seuraavaksi aamuksi... joo ei kuivuneet. Saimme Jeren kanssa oman huoneenkin majapaikasta, taas jotain hyvää, että on pariskunta! Muut retkikuntalaisemme saivat ison yhteisen huoneen. Tällä kertaa retkiseurueemme koostui kolmesta hieman ”nirppanokka” australialais tytöstä (niille ei sitten meiannut kelvannut mikään ruoka!) ja kahdesta reippaammasta ja fiksusta saksalaistytöstä (tosi fiksuja tyttöjä ollakseen juuri lukion käyneitä, ja puhuivatpa vielä miltei sujuvaa espanjaakin!).
Seuraavana aamuna alkoi sitten kävelyurakkamme, märät kengät jalkaan ja menoksi. Kävelimme päivän aikana noin 6-7 tuntia vaihtelevassa maastossa. Ei kuitenkaan yhtään niin rankkaa kuin Colcan kanjonin viimeinen ylämäki :). Matkalla oppaamme näytti meille paljon uusia hedelmäpuita ja viidakon kasviksia (kuten viidakkoperuna Yuka:n), kuljimme myös useiden koka-pensas viljelmien läpi. Perussa on laillista viljellä pieniä koka-pensas viljelmiä, mitkä tavallaan ei ole niin suuria, että niistä olisi viljelijälle iloa myydä huumetuotantotarkoituksissa, vaan sato menee myyntiin kylien marketeille paikallisten omaan jauhamiseen.
Kävelimme osan reittiä myös ihan oikealla Inka trail:illa, eli inkojen aikanaan rakentamalla polulla (jota toki entisöity, sillä sadekaudet tekevät aika pahaa tuhoa joka vuosi) missä mm. viestin viejät ovat juosseet kaupunkien välillä. Polku oli välillä pelottavankin kapea, vieressä hurja pudotus alapäin.
Inka polulla.
Tällä toisen päivän etapilla olisi ollut kohokohtana kuumat altaat reitin loppupäässä, mutta, mutta jotain huonoa tässä sadekaudella matkatessa on pelkän sateen lisäksi; kuumat lähteet olivat ”epäkunnossa” … Lähteet olisivat sijainneet aivan joen varrella, mutta kovien sateiden vuoksi joen pinta oli noussut jo aikalailla ja joki näin ollen huuhtonut kuumat altaat mukanaan. Myös osa meidän polusta joen varrella oli veden peitossa. Muutama virvokkeen myyjä oli sinnikkäästi kioskinsa kanssa vielä paikalla ja koetti saada meille myytyä juomia huonolla menestyksellä.
Joen ylittäminen oli myös jännää puuhaa. Välillä oli erilaisia siltoja matkalla, jotka huojuivat ja heiluivat enemmän tai vähemmän, mutta kaikista eksoottisinta oli mennä joen yli vaijeriin viritetyssä korissa! :) Näitä ylityksiä saimmekin kokea sitten kaksinverroin.
Toisen yön vietimme Santa Teresan kylässä jo hieman lähempänä Machu Picchua ja samalla tämä oli jo hieman turistisoituneempi pikkukylä. Vaikkei päivän kävely ollut mitenkään super rankka niin kyllä illalla taas väsytti! Törmäsimme tässä kylässä taas samaan ranskalais-perheeseen, kuin colcan kanjoneilla (ja alunperin Boliviassa), ne tuntuu seuraavan meitä ihan joka paikkaan! ;)
Kolmas aamu starttasi hyvällä aamupalalla ja taas käveltiin 7-8 tuntia aina Aguas Calientesiin saakka mikä on Machu Picchun juurella sijaitseva Gringolandia :) eli turistikylä täynnä turisteja, jotka ovat menossa Machu Picchulle taikka juuri sieltä palaamassa. Kylän nimi tulee siellä sijaitsevista kuumista lähteistä aguas calientes = lämpimät vedet.
Matkalla meille tultiin myymään banaaneja suoraan banaani viljelmiltä ja miten halpoja banaaneja! 15 kpl maksoi huimat 1 solen!
Eli kilohinnaksi tulee (jos yksi banaani on noin 120g) huimat noin 0,14 €/kg (juu mie laskin ihan itte!...kunhan löysin ensin laskukaavan netistä ;)), kun eikös suomessa banaani ole vähän alle 2 €/kg? Joka tapauksessa oikein maukkaita banaaneja oli :) Jere sai myös hieman mies vahvistusta, kun seurueeseemme liittyi kaksi espanjalaista poikaa ja yksi ranskalainen poika.
Aguas Calientesissa hieman ostelimme evästä seuraavan aamun aikaista starttia varten; mitään aamupalaa ei olisi mahdollisuutta syödä. Illalla söimme viimeisen yhteisen illallisen porukkamme kanssa ja menimme ajoissa unille.
Neljäntenä aamuna kello soi 3:50, 4:15 lähdimme kävelemään kohti Machu Picchun sillan portteja eli alhaalla sijaitsevia portteja, jotka aukeavat klo 05:00 ja päästävät ensimmäiset turistit matkaan kohti huippua. Ylös Machu Picchulle pääsisi myös bussilla, joka maksoi 14 USD meno-paluu (eli ihan sikana meille). Mehän oltiin trekille tultu niin eiköhän sitä kävellä sitten myös ylös asti! :)
Ylös ei muutoin olisi suurikaan kiirus, mutta Mahcu Picchun vieressä sijaitsevalla Wayna Picchulle pääsee kiipeämään päivän aikana vain 400 ensimmäistä turistia (koska reitti tuonna ei kovinkaan turvallinen, siksi rajoitettu turisti määrä) ja tuonnehan toki mekin halusimme. Eli eikun porteille odottamaan niiden aukeamista. Miulle tuli vähän mieleen jukolan viesti kun ihmiset alkoivat tungeksia porteilla ja kun ne aukesivat singahtivat ensimmäiset matkaan :) tosin kukaan ei tainnut lähteä juoksujalkaa ja ensimmäiset hyytyivätkin jo aika nopsaan.
Ja taasen oli sama ranskalais perhe samaan aikaan samassa paikassa meidän kanssa! jopa heidän noin 7v tytär ja 10v poika olivat mukana kapuamassa rappusia! Ylös meno ei ollut helppoa ja hengästyneen hengityksen pystyi kuulemaan kyllä kaikilta ylösmenijöiltä. Rappusia riitti ja riitti. Arvioitu ylös kipuamis aika on noin tunti, meillä meni aikaa 40 min. Ja olimmekin aika ensimmäisten joukossa ylhäällä, Wayna Picchun leimassani jonka sain luki nro 12 :) jee, hyvä me.
Kuudelta aukesivat portit itse Machu Picchulle. Siellä meitä odottelikin oppaamme, joka kierrätti meitä noin kahden tunnin verran, näyttäen päänähtävyydet. Ilman opasta olisi kyllä aika surkeaa olla Machu Picchulla, meilläkin olisi voinut olla parempi opas, mutta tämäkin oli ihan ok. Sää oli todella todella sumuinen. Mitään hienoa yleiskuvaa ei saanut ja mie aloin jo huolestumaan, että selkenisikö koko päivän aikana. Kierroksemme jälkeen kävimme vessoilla (niitä on vain yhdet porttien luona! Aina pitää kävellä pitkä matka takaisin porteille jos haluaa vessaan!) söimme hieman eväitämme ja onneksemme kun palasimme takaisin saitille oli sumu ja pilviverho jo ruvennut rakoilemaan, jee!
Tässä sumupilvet jo alkavat hajoamaan.
Kymmeneltä kirjauduimme Wayna Picchun check-pointilla, ja lähdimme kiipeämään huipulle. Ja taas niitä rappusia riitti ja riitti! Tällä kertaa rappuset ja maasto oli sen verran haastavaa, että nopea kapuaminen oli välillä mahdotonta. Wayna Picchu on ehdottomasti käymisen arvoinen! Miun mielestä se on puolet koko Machu Picchun kokemuksesta! Wayna Picchulta löytyy paljon pelottavia rappusia ja makeita kuvauksellisia maisemia ja muutama inca-rakennuskin.
Ylhäälle päästyämme oli vain todettava, että Wau. Aivan upeat maisemat! Ja tosiaan pilvet olivat jo miltei kokonaan väistyneet ja Machu Picchu näkyi täältä upeasti.
Alasmeno ylhäältä oli vähintään yhtä vaikeaa kuin ylöskin. Minuu alkoi oikein välillä huippaamaan ne korkeudet ja pudotukset rappusten vieressä.
Wayna Picchulta alas päin tulossa.
Siinä se nyt sitten on :)
Machu Picchulla kulutimme aikaa miltei seitsemän tuntia ja kauemminkin olisi voinut olla ihan helposti. Kaikki aika ei mennyt pelkästään alueen kiertämiseen vaan ihan istuksimiseen ja maiseman ihailuun. Sää ei meillä ollut paras mahdollinen, mutta sadekaudeksi varsin kelpo.
Vaikka Machu Picchulle tulisikin bussilla on alueella mieletön määrä rappusia ja kapuamista riittää, ei mikään helppo kohde liikunta rajoitteiselle (ellei miltei mahdoton).
Mekin yllätyimme miten pitkältä alaspäin meno tuntui päivän päätteeksi. Tietenkin kaiken sen kolmen päivän reissun kävelemisen jälkeen ja koko päivän rappusten ravaamisen jälkeen Machu Picchulla alkoi jaloissa jo tuntua! Ihanaa oli päästä perille Aguas Calientes kylään ja saada päivän ensimmäinen kunnon ruoka.
Machu Picchulla oli toki ravintola ja kahvila, mutta hinnat olivat aivan törkeät. Esim. 0,5 l pullo vettä maksoi alhaalla kylässä 2 solea ja ylhäällä 10 solea (= 2,6 €), samoin miun kahvi maksoi 9 solea, kun normaalisti maksaisi sen 4-5 solea ja esimerkiksi mars-patukka maksoi 10 solea! se on jo miltei tripla hinta suomeenkin verraten! Lipuissa kyllä lukee, ettei sisään saa viedä eväitä taikka juomaa muovipulloissa, mutta jopa meidän oppaat kehoittivat meitä ottamaan kaikki mukaan alhaalta eikä kukaan tullut meille mitään sanomaan kun söimme eväitämme sisällä raunioilla.
Sitten alkoikin inka jungle reissun ehkä ikävin osuus; paluumatka. Ensiksi meidän piti odotella sellaiset 5 tuntia Aguas Calientesissa junan lähtöä ja super väsyneenä odottelu ei ole mitään kivaa puuhaa. Tietenkään meillä ei enää ollut hotelli huonetta, vaan kuljeksimme kylällä ja hengailimme muutamissa eri kuppiloissa. Junamatka kesti parisen tuntia, mistä vielä bussilla toiset parisen tuntia. Perillä Cuzcossa olimme puolenyön aikaan. Kyllä väsytti. Raahauduimme guesthousillemme, saimme rinkat säilöstä ja sitten vielä suihkuun ja unille.
Tämä päivä onkin sitten kulunut lepäilyn merkeissä. Aurinko paistoi aamupäivän ja on ollut tosi hyvä mieli tuosta reissusta. Se sujui kaikinpuolin oikein mallikkaasti ja olihan Machu Picchu aika kiva kruunaus koko neljän päivän retkelle. Me saimme jälleen halvimman hinnan tuolle reissulle kuin muut tourneemme jäsenet, mikä johtui varmastikkin vain ja ainoastaan siitä, että me emme varanneet reissua minkään guesthousin kautta vaan suoraan toimistolta, tällä tavoin välttää yleensä välikädet minne pienet summat ylimääräistä rahaa saattaa matkalla hukkua.
Nyt sitten nautimme Cuzcon ruokatarjonnasta. Neljä päivää tuli syötyä aika saman kaavan mukaan: aamulla omeletti/hedelmäsalaattia, päivällä ja illalla keitto, riisiä, ranskalaisia ja sitten kanaa taikka alpakkaa. Ei sillä, hyvää ruokaahan tuo toki oli, oikein hyvää ja tietenkin oikeaa Perulaista, mutta hieman puuduttavaa :)
Huomenna tarkoitus olisi taasen pakata meidän päiväreput ja jättää rinkat guesthousille ja lähteä pariksi päiväksi tutkailemaan vieressä sijaitsevan Sacred Valley:n (=pyhä laakso) pikku kyliä ja Inca raunioita.
Jotain pientä Machu Picchusta:
Muinainen hyvin säilynyt inka kylä, rakennettu noin 1450- luvulla ja hylätty espanjalaisten valoittajien Peruun saapumis aikoihin. Nämä rauniot ovat säilyneet ehkä parhaiten, sillä näitä eivät espanjalaiset valloittajat löytäneet eivätkä näin ollen päässeet niitä tuhoamaan (niin kuin tekivät miltei kaikelle muulle).
Machu Picchu nimi tarkoittaa vanhaa vuorta (kun taas Wayna Picchu nuorta vuorta).
Tämä ei ollut normaali inka-kaupunki vaan kylä, joka toimi ilmeisesti seremoniapaikkana ja valittujen, korkea arvoisten henkilöiden asuinpaikkana. Esim. pappien, astrologien jne. ja arvioitu asukasluku on ollut jotain 500 ja 1200 välillä. Machu Picchun oikea tarkoitusperä on arvoitus, mutta teorioita on paljon. Yksi teoria on että Machu Picchu toimi inkojen koelaboratoriona erilaisten kasvien kasvuolosuhteita tutkittaessa, tämä siksi että Machu Picchulta löytyy lukuisia viljely terasseja, joista alimmat ovat jopa 80 metriä alempana korkeimmalla olevista terasseista, näin ollen näistä löytyy erilaisia kasvuolosuhteita eri lämpötiloineen ja niissä on kasvatettu lukuisia erilaisia kasveja, mutta kuitenkin niin vähän ettei niistä olisi riittänyt satoa ruokkimaan koko kylällistä.
Machu Picchu on ollut Perulaisten paikallisasukkaiden sekä muutamien muiden yksittäisen tutkijan/matkaajan tiedossa jo aiemmin, mutta julkisesti paikan löysi 1911 amerikkalainen historioitsija Hiram Bingham, joka toi Machu Picchun maailman tietoon.
Lisää Machu Picchu Faktaa wikipediasta suomeksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Machu_Picchu
ja englanniksi taas kattavammin: http://fi.wikipedia.org/wiki/Machu_Picchu
ja Picasasta löytyy taasen hurjasti lisää kuvia! http://picasaweb.google.com/Jennnnni1/Peru#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti