Lauttamatka mantereelta tänne kesti puolisentoista tuntia ja sujui oikein mallikkaasti tyynessä merikelissä. Saarelta löytyy lukuisia suuria resortti komplekseja sekä risteily (sellasille Silja Line jättiläisille) turisteille rakennettuja ostos/ranta kohteita.
Saaren Länsi päädystä löytyy alue nimeltä West End, mikä Helsinkiläiselle ei ehkä kuulostaisi siltä halvimmalta alueelta asustella, mutta juuri sitä se on. West End on ainoa alue missä reppureissaaja pystyy elämään vielä jossain määrin budjetissa. Täältä mekin löysimme itsellemme kivan majapaikan; Chillies Guesthouse, mistä saimme Puu Bungalowin missä oli kaksi huonetta ja jaettu wc/suihku sekä keittiö. Yleinen hintataso on täällä jopa Nicaraguan Corn saaria kalliimpi, joten säästääksemme edes jotain lempiraksia päädyimme kokkaamaan muutamana iltana ruokamme itse (mikä oli itseasiassa tosi kivaa!) ja söimme aina aamupalat omasta jääkaapista.
Halvaksihan se oleskelu ei kuitenkaan Roatanilla tullut sillä sukeltamaanhan tänne oli tultu!
Kiertelimme heti ensimmäisenä päivänä muutamat sukelluskeskukset ja löysimmekin mieleisemme; Roatan Divers, se hieman letkeämpi ja ei niin Padi Padisoitunut keskus ;)
Heti ensimmäinen sukellus oli ihan super upea; hylkysukellus 30 metriin ja kun näkyvyys on sen samat 30m koko ajan eikä mitään partikkeleita löydy vedestä oli aika upeaa! Teimme yhteensä viitisen sukellusta per pää ja täytyy sanoa että täällä on ehdottomasti parhaat sukellukset koko Keski-Amerikasta. Ihan mielettömiä näkyvyyksiä koko ajan, uskomattoman paljon isoa hyväkuntoista korallia, paljon kalaa ja kaikkea pientä katseltavaa, sekä kilppareita ja groupereita. Paljon seinämiä, läpi-uinteja, ”luolia” jne.
Hieman erilaista sukelluksista teki myös se että Roatanin riutalla on Leijonakalojen (lionfish) yli populaatiota, eikä tämän kalalajin pitäisi edes olla Karibianmerellä ja näin ollen luonnonpuisto joka pitää huolta riuttojen kunnosta jne. on antanut sukeltajille luvan harppuunakalastaa näitä leijonakaloja! Organisaatio oli jopa järjestänyt kilpailun kuka kalastaa eniten leijonakaloja ja samaan aikaan oli pidetty kokkikouluja; miten valmistaa hyvää ruokaa leijonakalasta :)
Meidänkin divemasterilla oli miltei jokaisella sukelluksella mukana harppuuna ja muutaman kerran pääsimmekin seuraamaan leijonakalojen metsästystä.
Meidän terassilta Roatanilla.
Mie olin suunnitellut ottavani viimeiset rusketukset nahkaani, mutta ei onnistu täällä ei! Koko ranta ja hiekkatie on aivan täynnä hiekkakärpäsiä! Käytiin Jeren kanssa varmaan puoli tuntia rannassa ihmettelemässä ja eihän siellä voinut olla, meidät syötiin alta aikayksikön! Että jäi sitten ruskistukset saamatta... toivotaan Suomeen oikein helteistä ja ihanan aurinkoista kesää siis! Samanlaista kuin viime kesäkin, kiitos! :)
Viitisen täyttä päivää Roatanilla viihdyttiin ja helposti oltaisiin viihdytty pidempäänkin, hiekkakärpäsistä huolimatta ;) Etenkin näin Low seasonilla vaikutti saari oikein mukiin menevältä, vaikka suurinosa turisteista onkin jenkkejä (mm.nykistä ja houstonista tulee Roatanille suora lento!), jotka joko lentävät suoraan saarelle taikka saapuvat hurjan isolla risteily aluksella (niin kuin Silja Line taikka Viikkari). Yksi tuollainen järkäle alus nähtiinkin, eikä enää Karibianmeren risteily kuulostanut yhtään houkuttelevalta, päinvastoin erittäin vastenmieliseltä...
Meidän kämpän terassilla tuli vietettyä mukavia hetkiä riippumatossa loikoillen hyvää kirjaa lukien ja samalla kaikenlaista pientä elämää ympärillä seuraten. Oli kolibreja, papukaijoja, tikkoja, pikkurapuja koteineen maassa, gekkoja, isoja iguaaneja puussa ja ihan oikea kameleontti meidän terassin katossa! Ja tietenkin vakio kissat ja koirat :)
Roatanilla vietiemm yhden ns. ”ylimääräisen” päivän ja nyt meillä onkin sitten jo vähän kiire Guatemala Cityyn. Vielä meillä on aikataulussa yhden päivän ekstra jos jotain sattuu, ei päästäkään yhden päivän aikana määränpäähämme tai jotain :)
Matkasimme Roatanilta ensin lautalla mantereelle ja sitten miltei 4 tuntia San Pedro Sulaan mistä bussin vaihto ja toiset miltei 4 tuntia tänne Copan Ruinas- kylään. Uskomatonta joskus että 120km matka voi kestää miltei 4 tuntia! Etenkin kun on vielä ihan ok tie! Mitä ihmettä?!
Copanista löytyvät yhdet merkittävimmistä Maya raunioista koko Keski-Amerikassa! Ei ehkä ne isoimmat, mutta asukasluvultaan ja merkittävyydestään suurimmat! Copanissa on Maya aikaan asustellut jopa 20 000 asukasta. Aika paljon.
Me päätettiin jättää oppaat tällä erää välistä (olisi tullut aika kalliiksi) ja satsata sitten Guatemalan Tikalilla enemmän. Rauniot oli ihan jees. Olisi auttanut jos olisi pystynyt paremmin hahmottamaan millaiset ne ovat olleet ihan alunperin. Mutta olihan näissäkin siis ihmettelemistä ja kiertämistä.
Ensimmäistä kertaa oltiin katsastmassa Maya kulttuurin jäännöksiä, mutta jostain syystä inkojen ihmeet taikka inkoja ennen olleet yhteisöt (esim. Tiwanaku rauniot Boliviassa) ovat tähän asti vakuuttaneet paremmin miut :)
Copanin raunioit.
Raunioilta menimme papukaija puistoon. Tuo puisto tekee yhteistyötä Hondurasin eläinviranomaisten kanssa ja aina kun heille tulee tapauksia esim. papukaijojen myynnistä laittomasti tuodaan nämä ”kiinni jääneet” papukaijat tänne hoitoon. Myös kaltoinkohdellut taikka omistajiensa hylkäämät papukaijat löytävät tiensä tänne. Puistoista löytyi lukuisia suuria häkkejä erilaisille papukaijoille ja pöllöille. Osa häkeistä oli sellaisia minne me pääsimme sisään kävelemään ja osa papukaijoista oli ihan vapaaltaankin. Ihan huippua oli päästä ottamaan käteen iso Macau papukaija! Hienon hienoja otuksia kyllä ovatkin! Harmi että näitä suuria lintuja otetaan lemmikeiksi ja niiltä leikataan tuoloin myös lentosulat pois, etteivät pääsisi karkuun enää! Sitten kun omistaja tajuaakin papukaijansa elävän sen 20-100 vuotta ja haluaa päästä eroon linnusta se saattaa päätyä tänne. Mutta koskaan eivät nuo sulat joiden avulla linnut olisivat lentäneet kasva takaisin.
Ihana Macaw papukaija!
Meillä oli siis kunnon turistipäivä turistipäivän hintoineen! Ei ollut halpaa raunioilla eikä papukaijoja tuijottelemassakaan.
Huomenna sitten matka jatkuu jälleen. Nyt ei ehditä enää hetkeäkään hengähtää reissaamisten välissä. Huomen aamuna kello kuusi meidät pitäisi tulla minibussi hakemaan. Siitä sitten rajalle ja Guatemalaan ja kohti Tikalin raunioita. Arvioitu matka-aika 7-8h, mutta mie luulen sen olevan ennemmänkin 10h. Katsotaan miten käy! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti