Piiitkän tauon jälkeen,tässä nyt tulee viimeisiä postauksia... tämän olin kirjoittanut tähän muotoon jo Guatemalassa, mutta syystä tai toisesta en ollut saanut aikaiseksi postattua. Eli tässähän tämä tulee.. New Yorkistakin kirjoitan vielä jossain vaiheessa.. ;)
Hämmentävää oli kerrankin saapua oikeaan aikaan perille :) Matka Hondurasin Copanilta Guatemalan Floresiin kesti rajan ylityksineen 8 tuntia.
Flores on Guatemalan itä osissa järven keskellä saaressa sijaitseva kylä, joka toimii tukikohtana Tikalin rauniota katsomaan meneville turisteille.
Mekin järjestimme itsellemme shuttle minibussi kyydin seuraavalle aamulle Tikalille ja maksoimme sitten samalla oppaastakin.
Tikalille matkaa Floresista on kuitenkin miltei 1h 30min ja ensimmäinen shuttle lähtee viideltä aamulla. Portit aukeavat kuudelta ja ilmeisesti jos lahjot vartijat voit päästä sisään katsomaan auringonnousua, minkä pitäisi olla Tikalin ”Se Juttu”. Raunioit sijaitsevat nimittäin sademetsässä, missä puita ja kasvillisuutta on riittämiin ja samoin myös elämää riittää: on hämähäkkiapinoita, mölyapinoita (jotka pitävät mekkalaa juuri auringonnousun ja laskun aikaan), kettuja, tikkoja, papukaijoja, tukaaneja ja lukuisia muita.
Mie olisinkin halunnut majoittua heti Tikalin ulkopuolelle, jotta oisimme voineet päästä sisälle ensimmäisten turistien joukossa ja jopa mahdollisesti näkemään auringonnousu, mutta koska majoitusvaihtoehdot siellä ovat vain kaksi tosi kallista hotellia taikka leirintäalue, päädyimme jäämään Floresiin ja tehdä sieltä kautta muiden turistien tavoin päiväreissun raunioille.
Lähdimme kuitenkin jo tuolla aamu viiden shuttlella ja sisällä alueella olimme seitsemän jälkeen. Tähän aikaan näimme kuitenkin vielä eläimiä ja papukaijat pitivät mekkalaa ja mölyapinat pystyi kuulemaan kaukaa.
Suurimmanosan rakennuksien päälle sai vielä kiivetä, mutta moniin paikkoihin oli myös laitettu kielto kyltit sitä mukaan kun ihmisiä on tullut sieltä vyöryen alas ja pahimmassa tapauksessa kuollut. Korkeimpiin pyramideihin oli myös rakennettu puiset portaat viereen, mitä pitkin olisi turvallisempaa nousta huipuille, kuin alkuperäisiä kivi askelmia pitkin. Nämä rappusrakennelmat tietysti vei vähän fiilistä ja näyttää kuvissa typerältä, mutta niin monilla hinku on huipulle eikä kiviaskelmia pitkin nousu aina olisi ollut helppoa/mahdollista, että portaat on varmaan ihan hyvä turvallisuus lisä. Tuli mietittyä samalla että jokohan Angkorin temppeleille on tullut ei saa kiivetä kyltit taikka rappusrakennelmat?!
Ainoa iso miinus oli meidän opas, joka ei osannut kertoa mistään mitään. Ei jäänyt yhtään mitään käteen Mayojen historiasta, taikka Tikalista. Saimme vain muutamia vuosilukuja ja kuka kuningas/hallitsija mihinkin temppeliin oli haudattu.Tämä jäi ärsyttämään todella suuresti, sen kerran kun otamme oppaan niin hän onkin aivan naurettavan huono. Ehkä opetuksena se ettei kannata ottaa mitään reppureissaajien opasta vaan ihan oikea opas paikanpäältä, jonka pitäisi tietää ainakin paremmin historiaa kuin meidän ns. opas. Yksi hyvä keino on myös jäädä odottelemaan porteille esimerkiksi isompaa amerikkalaisten turistien ryhmää joilla on oma opas mukanaan, joka yleensä on ihan yliopistotason ammattilainen historiassa ja osaa asiansa ja kysäistä häneltä josko mahtuisi ryhmään mukaan pientä korvausta vastaan. Näin oli ainakin yksi tuttumme toiminut ja oli kuulemma ollut todella hyvä kierros.
Kuvittelimme Tikalin olevan paljon isompi juttu kuin Hondurasin Copan ja tämän vuoksi ehkä hieman petyimme. Olihan nämä pyramidit todella huikeita ja alue suuri, mutta mie kuvittelin Tikalin olevan vielä jotain enemmän. Asiaa ei tietenkään auta myöskään se että on nähnyt ensimmäisinä isoina raunioina Kambodzan Angkor Watin temppelit, sillä ne oikeasti ovat isoja, mahtipontisia ja upeita rakennuksia! Kyllä suurinosa muista raunioista kalpenee niiden rinnalla.
Floresista otimme ensimmäistä kertaa matkatoimiston kautta kyydit Guatemala Cityyn ja sieltä Antiguaan. Halusimme saada paikat hieman paremmasta bussista ja myös päästä saman päivän aikana Antiguaan saakka (noin tunnin matkan päässä Guatemala Citystä) ja tietenkin vielä matkustaa turvallisesti niin, että myös meidän rinkat pääsevät perille näin viime metreillä.
Aluksi näytti huonolta, kun jouduimme odottamaan bussia noin 40 min. pidempään saapuvaksi mitä piti. Sitten ei ilmastointi toimi ja bussin sisällä 40 astetta lämmintä eikä ikkunoita saanut auki eli minkäänlaista läpivetoa/ilmavirtaa ei saatu bussin sisään. Tätä sitten korjaillaan ja ihmetellään. Vihdoin kun ilmastointi jostain syystä lähtee päälle huomaa Jere että bussin renkaan yhdestä ruuvista puuttuu mutteri ja loputkin mutterit on vain käsikireydellä kiinni :) eikun kyytiin vaan meidän ykkösluokan bussiin ja toivomaan että renkaat pysyvä paikoillaan.
Vaikka lähtömme myöhästyikin pääsimme iltahämärissä perille Antiguaan. Sen verran oltiin matkaamisesta väsyneitä että ensimmäinen guesthousi mikä tuli vastaan kelpasi, samoin ruoka ja uni heti perään.
Antiguassa vietimme vain kaksi päivää. Kaupunki on kaunis kylämäinen, värikäs kaupunki noin 1500 m korkeudessa ja näin ollen ilmasto pitkästä aikaa viileämpi. Jeren mielestä tietysti ihana ilmasto, mutta miun mielestä kylmä! Tähän siis loppui meidän super helteet ja hikoilut. Hyvästi Tropiikki!
Antiguan kaupunki on Guatemalan yksi Must see -paikka, minkä johdosta turisteille suunnattuja ravintoloita, majapaikkoja ja matkatoimistoja oli paljon. Onneksi kuitenkin tähän aikaan vuodesta itse turisteja oli hyvin vähän ja me viihdyimme hyvin.
Antiguasta käsin kävimme tekemässä tulivuoren valloituksen jälleen, tosin tällä kertaa meidän piti nähdä oikeaa Laavaa ja päästä grillailemaan vaahtokarkkeja sen ylle. Ja tämä oli se ainoa syy minkä vuoksi me enää lähdimme kapuamaan jälleen yhdelle tulivuorelle. Ja mie kipusin reppu täynnä vaahtokarkkeja huippua kohden, kunnes huipun puolessa välissä opas toteaa että tässä tää oli. Mie ihmeessäni että Mitä?! Missä on laava?! Missä, missä? Ja opas tyynesti kertoo ettei meillä ole ollut täällä laavaa sitten viime purkauksen. Anteeksi mitä?! Mitä miun pitäisi tehdä näille vaahtokarkeille sitten?! Opas näyttää kohdan missä on muka hieman kuumempaa hohkausta kivien alla, tässä näin tikun päähän vain vaahtis ja tulille. Ei käy ei, miulle ei nyt kelpaa ei yhtään. Arvaatteko miten tyrmistynyt ja pettynyt olin? Tämän piti olla meidän viimeinen huippu juttu tällä reissulla päästä näkemään oikeaa laava virtaa ja miut huijataan kävelemään vaan taas yhen tavallisen ”aktiivisen” tulivuoren ei edes huipulle, vaan puoleen väliin! Nooh... selvisin pettymyksestäni ja reissun kohokohdaksi jäi huonokuntosten jenkkituristien koettaminen selviytyä tulivuorelta alas. Jopa parikymppistä tyttöä piti oppaan taluttaa, ettei se olisi ollut koko ajan persuuksillaan :)
Meidän guesthousin kautta varattiin hostelli Guatemala Citystä ja meitä lykästi vielä sen verran että saimme ilmaisen kyydin Guatemala Cityyn hostellin omistajalta.
Täällä on hieman vaarallisempaa, mutta asustelemme turvallisella alueella. Siltikin meitä varoiteltiin kun olimme lähdössä läheiselle (noin 10min. Kävely) ostoskeskukselle jättämään kaikki arvotavarat pois sekä mielellään myös miun käsi veska, ettei kukaan kiinnostu matkalla siitä. Jaa-a. No eihän nainen ilman käsiveskaa voi minnekään mennä, mutta teimme hieman varo toimenpiteitä ja Jere kulki rahavyö mukana minne laitoimme kaikki käteisemme ja pankkikortin.
Saimmekin vähän siistittyä vaatekertaamme, nyt kehtaa lähteä Nykkiin shoppailemaan lisää ;) Tylsää oli se että kivat vaatemerkit olivat kaikki espanjalaisia ja hinnoissa näkyi monissa euro hinnat sekä sitten Guatemalan hinnat ja euro hinnat oli jopa 10$ halvemmat kuin Guatemalan hinnat! Ja tämä ei nyt johtunut mistään rahayksiköiden kurssien vaihtelusta vaan ihan rehellisesti oli vaatteet vain yksinkertaisesti täällä kalliimpia kuin euroopassa. Eihän ne vaatteet tietty Espanjasta tänne Keski-Amerikkaan myyntiin ilmaiseksi tule... eli ensi kerralla Epsanjaan shoppailemaan :)
Vielä huominen päivä täällä Guatemala Cityssä ja sitten New Yorkiin! Vähän jännittää millaseen syyniin pääsemme Miamin taikka nykin lentokentällä, kun olemme kuulleet jenkkien olevan raivostuttavan pikkutarkkoja ja ottavan helposti siut syrjään lisäselvityksiä varten, missä sitten saat selitellä tämänhetkistä tilin saldoa myöten aikeesi.
Tämä oli sitten tässä. Latinalainen amerikka tältä erää nimittäin. Toivottavasti pääsemme mahdollisimman pian palaamaan tänne uusien reissujen merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti