Beautiful Bolivia.

Vähän Introa:
Samaipatassa ollessamme oli nettiyhteydet todella kehnot joten jätimme suosiolla blogin päivitykset väliin. Eli nyt tulee sitten vähän vanhempaa ja uudempaa tekstiä :) ja picasassa on reilut parisenkymmentä uutta kuvaakin! Sinne siis!

Samaipata 12.10.2010

Nyt on tasan viikko takana Boliviaa.. ja olemme vasta toisessa kohteessamme Samaipatan kylässä ja tämä on näemmä myös ensimmäinen paikka minne ”jymähdämme”.

Tosiaan saavuimme viikko sitten tiistai iltana Santa Cruz:iin, joka on Bolivian suurin (väestöllisesti: 1.54 milj.) kaupunki. Pääkaupungissa La Paz:issa on puoli miljoonaa asukasta vähemmän kuin Santa Cruz:issa.
Kaupungin ydinkeskusta on siltikin todella todella pieni ja erittäin helposti navigoitavisssa. Täältä löytyi helposti hyviä kahviloita joissa on WIFI (langaton internet) loistavine menuineen.
Otimmekin muutaman päivän ihan iisisti kaupunkia kiertäen ja hieman asioita hoitaen; pyykin pesua, rahanvaihtoa, espanjan opiskelua... ja jatkosuunnitelmien tekoa.


Santa Cruz, central Plaza.

Koetimme myös kysellä kirjakaupoista Lonely Planetin Boliva -opaskirjaa, sillä täällä aiomme viettää ennemmän kuin 4 vkoa ja olisi mukavaa saada maasta oma opus (Etelä-Amerikan Lonely Planettimme käsittelee Boliviaa suhteellisen suppeasti.), mutta monessakaan kirjakaupassa ei edes tiedetty mikä Lonely Planet on :)

Seuraavaksi suunnaksi otimme Samaipaipatan-kylän, joka sijaitsee noin kahden-kolmen tunnin ajomatkan päässä Santa Cruz:sista.
Ja tämä kylähän on ihana!
Helpolla ei meitä tänne päästetty sillä perjantaina, kun olimme lähdössä, saimme kuulla kimppataksiasemalla, (Samaipataan menee vain kimppatakseja) että jostain syystä emme sinne voisi heti lähteä ja että nyt täytyy odotella. Tovin odoteltuamme paikalle saapui ranskalainen, joka uteli kuskeilta (paremmalla espanjalla) samaa asiaa: millon mennään. Ranskalainen Fredrik osasi onneksi selittää meille myös englanniksi, että tiellä on sulku. Mielenosoittajia (Santa Cruzissa on joka päivä mielenosoituksia, tahtovat autonomian) tai muuta vastaavaa, ei päästä lähtemään vielä, ehkä tunti pari myöhemmin onnistaa.
Ja mehän odottelemme. Aika kuluukin ihan kivasti englanniksi matka kokemuksia vaihtaen..
Lopulta meitä on kasassa jo parikin autollista; autollinen paikallisia viikonlopun viettäjiä sekä minä ja Jere, ranskalainen, jenkki ja australialainen.
Tässä vaiheessa saamme tietoomme, että matkaan voidaan lähetä, mutta jokaisen pitää maksaa 10 bolivianoa enemmän, koska joudumme käyttämään kiertotietä... ja sitten taas vähän odotellaan.
Lopulta kolmisen tunnin odottelun jälkeen pääsemme matkaan ja perillekin asti. Matkalla oli pieni joki/muta esteitä, mutta niistäkin selvittiin ja perillä oltiin ennen pimeää: Hurrah!
Ja kun kaiken lisäksi vielä löysimme tosi kivan huoneen edullisesti on kaikki taas enemmän kuin hyvin :).


Me päästiin "joen" yli ihan hyvin, mutta muiden autot jumiutuivat.

Samaipatan (1650m) kylä osoittautui oikein passeliksi kivaksi pikku pikku kyläksi rinteiden ympäröimänä. Samaipata omaa vähän samaa tunnelmaa kuin Thaimaan pojois-osassa sijaitseva Pai:n kylä, paitsi että täällä on paljon vähemmän turisteja, vaikkakin moni eurooppalainen on ottanut paikan omakseen; täältä löytyy kuulemma 25 eri kansalaisuutta, joista eniten olemme törmänneet hollantilaisiin sekä ranskalaisiin.
Monilla onkin jokin oma yritys pystyssä; ravintola, majoituspalvelua taikka ”matkatoimisto”.
Mekin majoitumme ilmeisestikin belgialaisen miehen ja tämän vaimon El Jardin (=puutarha) -nimiseen guesthousiin, jossa on myös leirintäalue.

Täällä huomasimme myös ensimmäisen kerran elämää (jos muutamaa torakkaa ei lasketa) huoneessa ja ympärillä: huoneestamme löytyi iso hämähäkki, pihalta scorpioni, wc:stä pikkunen hassu sammakko sekä toinen iso hämähäkki. Ei olla enää kaupungissa.

Täällä suosittua turistitoimintaa on käydä trekkaamassa läheiselle El Fuerten Inca-raunioille, käydä suhteellisen haastavalla vaelluksella katsomassa Kondoreja läheltä, käydä Che Guevaran jalan jäljillä (tyyppi tapettiin läheisessä kylässä), sekä tutustua alkuperäiskansojen kyliin, ratsastaa, ottaa espanjan tunteja ja harrastaa paljon paljon muuta.


Huomaa kasvillisuus sähköjohdoissa :)



Me kävimme lauantaina visiitillä Zoological:issa mikä on myös eläinten Refugio, eli kaltoinkohdeltujen eläinten turvakoti tavallaan. Ja mikä kokemus tämä olikaan! Ihan mieletöntä.
Hienointa oli ehkä huomata se, että useat eläimet saivat olla täällä täydessä vapaudessa. Ne on aikoinaan otettu syystä tai toisesta tarhaan, hoidettu, ruokittu jne. ja nyt ne eivät enää halua poistua alueelta. Näihin eläimiin kuuluu pääasiassa monta apinaa sekä muutama iso papukaija.

Meille aluetta näytti saksalainen tyttö, joka oli jo kolmatta kuukautta vapaaehtoisena töissä paikassa. Hän myös tutustutti meidät muutamaan apinaan. Jereen ihastui SpiderMonkey tyttö, joka ei muualla enää olisi ollutkaan kuin Jeren päällä/sylissä.
Mie sain sitten hieman erilaisen ensituntuman apinoihin: ihmettelimme mikä ääni talon takaa kuului. Luulimme, että siellä olisi vähintään jokin iso emakko sika tai vastaava örisemässä. Saksalainen totesi, että tulkaas katsomaan... ja siellähän oli 2 apinaa. Huutamassa/örisemässä täyttä kurkkua ja aika pelottavallakin äänellä. Nämä oli HowlerMonkeys:seja eli suomeksi MölyApinoita (http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%B6lyapinat).

Toinen näistä (onneksi naaras eli hieman pienempi kokoisempi) pitää yleensä kuulemma naisista ja näimpä se tahtoi tulla tekemään tuttavuutta tietenkin miun kanssa: Huutaen suoraan miun naamaan istuen miun olkapäällä/roikkuen rinnan päällä. Miulla oli sen nielurisat nenässä kiinni varmaan 10 minuuttia ja naama täynnä limaa näistä mukavista kielareista.
Ja voin myöntää, että kyllä aluksi hieman jännitinkin et syökö se miulta puolet naamasta samalla kun huutaa.
No ei syönyt ei ja olihan tää apina aivan ihana tapaus kun vihdoi lopetti sen huutamisen. Samoin kuin Jereen ihastunut apina, joka talutti kädestä pitäen Jereä välillä joka paikkaan ja roikkui Jeressä milloin mitenkin päin :)
Saimme paijata myös ihania kissan pentuja, useampaa koiraa ja näimme tosi hienon näköisen nenäkarhun ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Koatit), joka rakasti rapsuttamista.
Kaikinpuolin huippupaikka ja uudestaanhan sinne oli myös päästävä.


Mie ja Mölyapina.

Nyt ollaan siis oltu jo 4 yötä täällä Samaipatassa. Päivät vaan vierivät.
Mie kävin maanantaina ratsastamassa parin tunnin lenkin (tosin vain kävelyä, pöh, tahtoo mennä lujaa!) ja tänään oltiin ensimmäisillä espanjantunneilla!
Otettiin 10 tunnin setti, hintaa tulee huimat 40 eur/hlö ja ollaan siis Jerenka kahestaan tunneilla, joita pitää Bolivialainen englanninkielen opettaja, kaksi tuntia kerrallaan. Ja meillä olisi Niiiiiiiin paljon opeteltavaa!
Eli tulevat päivät vierähtävät kotiläksyjä tehden (joo saadaan oikeita läksyjä!) ja opiskellen.
Kävimme tänään myös taas uudestaan apinoita moikkaamassa ja huippua oli huomata, että ne oikeesti tunnistaa siut! Eivät arastelleet yhtään tulla luokse. Jeren apina Jeren luo ja miun huutaja miun luo :).

Näillä näkymin lähdemme täältä vasta ensi viikon tiistaina, eli tasan viikon päästä aikaisintaan.
Opiskelupäivien välissä olisi hyvä pitää ainakin yksi ellei jopa kaksi taukopäivää sulatella asioita ja pitäähän meidän nyt täällä ollessa käydä tuo El Fuerten Inca-rauniot hoitamassa myös. Siihen kuulemma vierähtää helposti kokonainen päivä.

Mie oon onnistunut saamaan parin päivän vähäisen kävelyn seurauksena ilkeen rakon trekkaus kengistäni vasempaan kantapäähän. Joo-joo olisi pitänyt kävellä ne paremmin sisään ennen reissuun lähtöä. Nyt siitä saa sitten kärsiä. Ja hei joo, tälläkertaa mie otin ensimmäiset palovammat auringosta! En oikeen ollut varautunut ratsastamiseen hyvin ja poltin vähän naamaani.

Säät on täällä oikein kivat. Olemme sen verran korkeammalla Santa Cruz:ia ettei täällä ole yhtä kosteaa, mutta päivisi voi auringonpaistaessa silti olla se 30 astetta! Täällä on tosi kuivaa ja kuumaa. Metsäpalojakin ollut ympäristössä jonkin verran ja savua kaupungissa.

Kylästä löytyy vain muutama ravinteli, joten samoissa paikoissa istutaan aamupalla, lounaalla ja illallisella. Täältä saakin (ilmeisesti eurooppalaisomistajien johdosta) erityisen hyvää ruokaa. Ihan mielettömän hyvää. Söimme mm. eilen tapaksia: oliveja, salamia sekä sveitsiläistä juustoa :)

Nyt untenmaille, jotta aamulla jaksaa tehdä paaljon läksyjä! Kolmelta on sitten taas oppitunnit! Jei.