Koh Lanta

21.2.2010

Taolla vierahti vko todella nopeasti.
Sain heti karkeen jonkun vatsapopon mika laittoi vatsantoimimaan ja kuumeenkin se nosti, miulla onneksi ei naa vatsataudit pureudu niin pahasti kuin muihin ja yhdenpaivan sairastaminen riittikin.

Taolta paasin vihdoin lahtemaan (miksi se lahteminen on aina yhta vaikeaa? :)) yolauttakyytiin keskiviikko iltana ja tottakai jannitti, kun ekaa kertaa yksin sellaisessa piti matkustaa :)
Ei maistunut oikein ruokakaan illalla ennen lahtoa..
Yolautan nukkumapaikatkin oli kapeammat kuin muistinkaan, vaikka olivathan ne kapeat ennenkin, mutta ennen on aina voinut ottaa tilaa vahan Jeren vieresta lisaa ja siksi ehka tila ei ole tuntunut niin kapealta..
Nyt nukuin jonkun 190 metrisen miehen ja pariskunnan valissa. Ja kylla nukuttikin hyvin! Tai niin ainakin luulin.

Suratthanin satamassa sitten puoliunessa torakoita vaistellen odotettiin kyyti bussin ilmaantumista paikalle joku puolisentuntia.. siita sitten songthermin (!!) satamaan vaihtamaan vahan lippuja ja tarroja rintapieleen ja taas odottamaan, kunnes Krabin suuntaan meneva bussi tuli hakemaan.

Bussimatka sujui uneksien ja krabin paassa taas yhteen paikkaan odottamaan ja lippuja vaihtamaan ja uudet tarrat rinnuksiin.. odottelun jalkeen minivani haki Koh Lantalle menijat ja vei taas uuteen paikaan odottamaan, missa saimmekin istua sen miltei 3h!!!
Tallaistahan tama matkanteko taalla thaimaassa paaosin on. Odottelua. Karsivallisyytta koetellaan useaan otteeseen :)

Taman kolmituntisen odottelun aikana tutustuin brittitytto Nicolaa, joka oli tulossa pohjois-thaimaan meditointi retriitista, 21 paivaa kestavalta kurssilta, jossa siis meditoidaan paivat pitkat (=istutaan tai liikutaan hiljaisuudessa koettaen puhdistaa mielta ja olla miettimatta mitaan..) ja puhuminen on taysin kiellettya (meidan Juhani kokeili vastaavaa viikon verran?). Nyt kun Nicola oli sitten paassyt ulos retriitista ja loytanyt kuuntelevan korvan niin juttuahan riitti.. en meinannut perassa pysya. Paadyttiin lopulta jakamaan miun etukateen Lantalta varaamani bungalowi myos, mika olikin ihan hyva ratkaisu meille molemmille, tulihan majoitus nain maksamaan puolet vahemman.

Mie olin kuvitellut matkan lantalle kulkevan jonkin sortin laivalla, mutta kaytannossa koko matka krabilta taitettiin minivanilla kahden lyhyen meriylityksen kautta pikkupikku autolautalla.
Fishermans cottagesin bungalowi oli Tosi tosi hieno! Oma wc ja suihku, mutta osittain ilman kattoa ja paljon kasvillisuutta istutettuna sisalle! Nattia :)
Myos Hammokki (riippumatto) loytyi terassille ripustettuna. Jee.

Miu bunga valinta osoittautui myos sijainnillisesti olemaan nappivalinta. Olime Klong Khong -rannalla, kolmanneksi kiireisimmalla/turistisoituneimmalla Lantan rannoista ja resorttimme oli aivan toisessa paassa tata rantaa, oikeastaan kokonaan omassa rauhassansa, missa ei juuri muita ihmisia nakynyt!

Resortin henkilokunta oli myos mielettoman ystavallista, mukavaa ja palvelualtista.
Olimme Nicolan kanssa enemman kuin tyytyvaisia.

Talta rannalta kasin Lanta vaikutti aivan super hienolta paikalta. Meilta kun kavelee 5min. Keskemmalle rantaa loytyy paljon erilaisia hengailu ravintoloita ja rantabaareja eri pikku resorttien yhteydessa. Eika missaan naista ollut juurikaan asiakkaita, ja miekun luulin etta Hing seasonilla on ruuhkaista ja taytta! Ei ainakaan taalla! Huomattavasti rauhallisempaa kuin Taolla.
Perjantaina mie otin mopotaksin Saladaniin mika on ns. Lantan keskusta, vahan kuin Taon MaeHaad muttei aivan niin viimeistelty/kehittynyt, vahan sellainen kalastajakylamainen.

Etsin taalta itselleni mieluisan sukelluskeskuksen ja varasin paikkani sukeltamaan maanantaille. Olisin halunnut menna jo la tai su, mutta sukelluskohde minne halusin menna sijaitsee hieman kauempana Koh Lantalta (Hin Daeng & Hin Muang) ja tuonne reissuja tehtaisiin vain joka kolmaspaiva. Eli maanantaina siis suskeltamaan.

Lauantaiksi bookkasimme neljan saaren kierroksen, mika sisalsi snorklausta ja saarihyppelya.
Reissu olikin oikein mukava, vaikka kunnon turisti-paketti-paivaretki olikin. Huippukohta oli luolauinti laguuniin/katetdraaliin, eli pelastusliivit niskaan (ja tallakertaa ne oli oikeasti ihan hyodylliset eli miullakin oli kiltisti pelastusliivit paalla) ja uimaan jonossa luolaan ja luolassahan oli pilkkopimeaa! Yksi johti letkaa pienen lampun kanssa ja muut tulivat perassa jokainen roikkuen edella menevan pelastusliivissa =D huvittavan nakoista, mutta luolastossa olisi helposti paassy eksymaan ilman tallaista toimintaa, silla se haarautui joissain kohdin eri suuntiin.
Reilun 5 minuutin pilkkopimeyden jalkeen alkoi valoa luolaston paassa nakymaan ja johti meidat kauniiseen laguuniin saaren keskiosaan. Tama oli siis pyorea tila jossa oli hiekkarantaa ja kasvillisuutta. Nattia. Ymparilla nousivat todella korkeat saaren seinamat.

Tuosta tuli hieman mieleen Filippiinien El Nidon saarihyppelyn Hidden beach, mutta ainakin 4x suurempana.

Paivaretken jalkeen Nicola lahti etsimaan Lantalle saapunutta ystavaansa ja mie sain olla ekaa kertaa yksin! Han loytikin ystavansa ja jai sille tielleen :)

Sunnuntai kului Salatdanissa taydellisia haaremihousuja metsastaen ja saaren kahteen muuhun hieman kiireisempaan rantaan tutustuen. Haaremihousuja ei loytynyt mutta ranat tuli nahtya. Ja ne oli todella enemman perhekeskeisia (Khlong Dao) ja kiireisempia/turistisoituneempia (Phra Ae).
Nicola oli talla eraa ehtinyt tekemaan check outin meidan bungasta ja muuttamaan ystavansa luokse. Tytto olikuitenkin unohtanut kameran akkunsa ja laturin bungaan ja nain paasimme samana iltana viela sanomaan heipat ja vaihtamaan yhteystiedot.

Olin myos paivan aikana koettanut selvitella itselleni majoitusta seuraavasta kohteesta Phuketista, mika osoittautui haastavaksi, silla netista ei oikein mitaan alle 1000B kamppia meinannut loytaa. Lopulta soitin samaan paikkaan misas Jukka ja Mirja majoittuvat ja sainkin sielta huoneen yksimatkustaja hintaan 650B/yo, ihan ok hinta, silla aloin olemaan jo hieman epatoivoinen. Tama myos takaisi sen ettei miun tartte liikkua yksin pimean aikaan jos phuketin patong beach tuntuu pelottavalta paikalta :)
Tarkoituksena on siis olla Phuketissa pelipaikoilla tiistaina puolen paivan jalkeen. Tama antaa miulle kaksi taytta paivaa aikaa viettaa Mirjan ja Jukan kanssa Phuketissa seka nahda serkku Annea ja hanen miestaan Maxia myoskin! Kivaa!

22.2
Niin joo, miun sukeluksiahan ei sitten ollutkaan. Himpura!!!

Jannitin niita tottakai koko edellisen yon ja olin jo aamulla kuudelta ylhaalla ja seiskalta tien varressa odottelemassa kyytia, minka piti noutaa miut 7:15. Kun kello laheni puolta kahdeksaa eika kyytia ollut nakynyt aloin soittelemaan sukellus shopille, mista kukaan ei vastannut ja taman jalkeen sukelluskeskuksen ilmeisesti managerin kannykka nroon, mika miulle oli annettu.. kolmannella soittokerralla tarppasi ja miulle todetiin aika yks kantaa et odota vaan voivat olla myohassa, ja thaimalaisittain tama on ihan totta, kaikki ei tule ajallaan, vaikka sukelluskeskuksien aikataulut yleensa onkin suhteellisen hyvin pitaneet paikkanta.

Ja minahan odotin.. odotin reilut 20 lisaa ja soitin uudestaan. Talla kertaa vastaus oli 'oi Jenni en tajunnut paljon kello olikaan kun soitit ensimaisen kerran, vene on jo lahtenyt sukelluskohteille!' Mie olin ihan etta MITAAAH? Miten tama on mahdollista ettei minuu ole haettu vaikka olen ollut jo etuajassa tien varressa kyytia odottelemassa! Pienen selonteon jalkeen kavi ilmi etta miulle oli sanottu ja kirjotettu kuitttiin vaara kellonaika! Mita ihmetta! Jos vene lahtee tietyille sukelluskohteille kolme kertaa vkossa aina samaan aikaan, miten on mahdollista etta miulle on annettu vaara kellonaika! Kasittamatonta. Ja taman managerin totesi vaan tyynesti etta han pyytaa anteeksi, etta hanen moka, eika muuta.. huhuh. Mie kiehuin tassa vaiheessa jo ihan raivopaassa..
Olin kuitenkin istunut jo tunnin tassavaiheessa tien varressa, nukkunut yoni huonosti ja valmistautunut sukeltamaan ja todellakin Erittain innoissani menossa...

Kaiken kukkuraksi miun piti sitten itse kustantaa itseni keskustaan hakemaan rahani takaisin ja nain viela taman managerin takahuoneessa, mutta eipa tullut edes kasvotusten pyytaman anteeksi tai edes pahoitelemaan tapahtunutta! Ja hankin kylla naki miut kun tulin liikkeeseen.
Ikina ei ole kylla viela mitaan tallaista tapahtunut!

Etta jaipa sitten sukellukset sukeltamatta, jos olisin saanut edes jotain jarkevaa hyvitysta asiasta tai edes yritysta tai jonkinlaista asiakaspalvelua tapahtuneen jalkeen olisin voinut vahan paremmin mielin lahtea, mutta ei, ei niin mitaan niin ei.

Olin sitten niin arsyyntynyt tapahtuneesta etta paatin samointein vaihtaa maisemaakin. Ostin lipun krabille ja kolmen jalkeen olinkin jo kaupungissa ja tekemassa check innia guesthousiini mika on tosi kiva (tosin mega kuuma huone), ja edullinen, 250B yo ja krabin kaupunkikin vaikuttaisi aika kivalta, taalla viihtyisi helposti joitain oita, paivisin tehden tasmaiskuja krabin ymparistoon eri paivaretkilla.

Mie nyt lahen huomen aamuna jo toivottavasti seiskan bussilla (valtion bussi tallakertaa!) kohti Phuket townia ja sielta sitten patong beachille. Kiva menna tuttuja moikkaamaan :)

Tarkoitus olisi torstai aamusta ottaa bussi Ranongiin, missa joudun viettamaan yhden yon ja ottamaan aamulautan sitten perjantaina Koh Phayamin saarelle. Ja phayamilta sitten kohti Koh Taoa jalleen kerran :)

Haleja kaikille! Toivottavasti talvi siella alkaa vahitellen helpottamaan!